perjantai 23. lokakuuta 2015

Helen Wells: Ursula ja Ursulan suuri päivä!

Helen Wells
Ursula
Tammi, 1976
140 + 1 s.
Alkuteos: Cherry Ames, Student  Nurse
Suomentanut Vilho Hokkanen

Helen Wells
Ursulan suuri päivä
Tammi, 1976
138 + 1 s.
Alkuteos: Cherry Ames, Senior Nurse
Suomentanut Lea Karvonen






Ursula nielaisi. Hän ei tuntenut itseään kahdeksantoistavuotiaaksi, koulusta päässeeksi ja melkein sairaanhoitajaoppilaaksi. Haaveistaan ja toiveistaan huolimatta hän ei ollut varma siitä, olisiko sairaanhoito hänen oikea alansa. Kaikki ikävä, mitä hän oli saanut kuulla sairaalasta pyöri hänen päässään - siellä näkee niin paljon kärsimystä, saa pestä lattioita, antaa ehkä potilaalle vääriä lääkkeitä. Pelkkiä tyhmyyksiä tietysti. Ursula tahtoi saada oman ammatin. Enemmänkin; hän tahtoi päästä elävään, merkitykselliseen työhön, työhön, joka oli todella tarpeellista. Hän piti ihmisistä ja tahtoi auttaa heitä oikealla tavalla ja tehokkaasti. Mutta oliko hänellä sairaanhoitajalta vaadittavia ominaisuuksia? Kestäisivätkö hänen haaveensa ankaran oppiajan paineen? No, pianhan hän pääsisi siitä selville.

Ursula! Miksi juuri Ursula, miksi ei Kirsikka, niin kuin alkperäisnimi suomeksi kuuluisi. No, Ursula tarkoittaa naaraskarhua ja ehkä se kuvaa Ursulan luonnetta, mene ja tiedä. Tosin se mielikuva, minkä minä sain näistä kahdesta sairaanhoitajan työtä kuvaavan kirjasarjan aloitusosasta, ei ihan vastaa poikastensa puolesta raivoavaa naaraskarhua, paremminkin hellän hoivavietin omaavan, hieman ajattelemattoman tyttölapsen, joka kuitenkin kasvaa vastuuseen opintojen myötä. Ymmärrän kyllä tässä tapauksessa nimen suomennoksen, Cherry on saattanut kirjan suomentamisen aikaan kuulostaa aika oudolta suomalaisesta lukijasta. Mitä muuten nimiin, ei niitä ilmeisesti ole suomennettu, paitsi Pyry-lempinimi. Se on varmaankin suomennos. Pyry on Ursulan mentorin tohtori Joen äiditön tytär, josta Amesin perhe on huolehtinut isä-Joen ollessa tyystin uppoutunut lääketieteellisiin tutkimuksiinsa.

Ursulan ominaispiirre on tumma tukka, mustat silmät ja punaista punaisemmat posket. Seikka, josta hän saa kuulla tiukalta ylilääkäri Windsorilta, että "pyyhi pois tuo maali". Myös tämä kuvaus saa mietteliääksi, miksi suomentaja on valinnut juuri Ursula-nimen kaikista tyttölapsista vastineeksi Cherrylle, joka siis tarkoittaa kirsikkaa ja viitannee siis Ursulan poskiin.

Ursulalla on kaksosveli, joka on vaalea ja sinisilmäinen ja joka haaveilee lentäjänurasta. Eletään sota-aikaa, ilmeisesti toisen maailmansodan alkuvuosina. 

En muista milloin ensimmäisen kerran löysin tämän kirjasasrjan, luinko ensin nämä vai Helen Boylstonin Helena-kirjat. Nämä kuitenkin veivät heti mukanaan. Paitsi sairaanhoitajan työtä Ursuloissa on Viisikko-kirjojen henkeä, sillä Ursulalla on sairaanhoitotehtäviensä ohella tapana joutua mitä erilaisimpiin seikkailuihin ja salaperäisyyksiin.  

Ensimmäisenä oppilasvuonnaan Ursula on juuri aloittanut yöhoitajana, kun hän näkee salaperäisiä meihiä käytävässä ja komeron, joka pitäisi olla siivouskomero, mutta onkin täydellinen potilashuone. Ursula joutuu keskelle salaista operaatiota ja sotasalaisuutta. Viimeisenä oppilasvuonnaan, juuri ennen valmistumistaan hän taas joutuu selviämään tohtori Joen kadonneen lääkekeksinnön varkaudesta, selviämään ei vain tiukkailmeisen tohtori Windsorin syyttävistä katseista vaan myös omista epäilyksistään suojattiaan kohtaan.

Myös romantiikkaa on ilmasasa. Heti ensimmäisenä päivänään Spencerin sairaalassa hän törmää nuoreen kandiin James Claytoniin, josta tuntuu tulevan hänelle "tukeva olkapää" silloin kun hän sitä eniten tarvitsee.  Loppujen lopuksi Ursula kuitenkin  saa todeta, että hän rakastaa ennen kaikkea työtään, eikä sarjan kakkososassa ilmaantuva tohtori Marius Lexinton Upham, lyhyesti Lex myöskään saa häntä toisiin aatoksiin.

Ursulat ovat nopealukuisia, viihdyttäviä kirjoja, joissa ammatillista otetta ryydittää hippunen romantiikkaa ja seikkailua. Sarjan myötä Ursula-kirjat antavat monipuolisen kuvan sairaanhoitajan työstä, sillä Ursulan tie kulkee milloin mitäkin polkuja, mitä erilaisimpien työtehtävien parissa.

Jos ajattelee kirjan kuvaamaa aikakautta ja niitä eroja, mitä eri maissa on sairaanhoitajan koulutuksessa, niin eivät Ursulat aivan jälkeenjääneitä ole kuvauksissaan. Tosin, myssyt ovat aikaa sitten hävinneet ainakin suomalaisesta sairaanhoitajan asusta eikä sairaanhoitajat enää nykyään joudu siivoamaan tai sijaamaan. Ursuloissakin  esiintyvä hierarkia kuitenkin on yhä sairaalamaailmassa vahvasti läsnä. On lääkärit, ylihoitajat, osastonhoitajat, sairaanhoitajat jne. Ursuloissa ja Helenoissa lääkärikunta on aika miesvaltaista. En muista, oliko Helenoissa yhtään naislääkäriä, joka olisi mainittu, ja muistikuvani Ursuloistakin oli, että lääkärit olisi kaikki miehiä. Yllätyksekseni Ursulan suuri päivä -kirjassa kuitenkin mainitaan naisläääkärien olemassaolo kahdesti, ensin Ursulan joutuessa leikkaussaliin ja sitten synnytysosastolla ollessaan. 

Ursulat kuuluvat kyllä tyttökirjallisuuden helmiin, jos mitään suuria ahaa-elämyksiä ja ajatuksen lentoonlähtöä ne eivät saakaan aikaan. Ursuloissa tosin on naisnäkökulmaakin siitä kiinnostuneille.  Tätä näkökulmaa taidan jäädä tutkailemaan edetessäni sarjan vaiheissa, vaikka en itse niin feminismistä olekaan kiinnostunut.

...
Kirjaneitoa tornihuoneessa kiinnosti Ursuloiden kolmessa ensimmäisessä osassa enemmän romantiikka kuin seikkailut,  Norkku puolestaan vertasi Ursuloita Neiti Etsiviin.

2 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, että näissä kirjoissa on hienot kannet. Kuvastaa aikaansa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kerännyt tämän sarjan tuolloin 70-luvulla. Itse kyllä tykkäisin niistä 50-60-luvun kovakantisista paperipäällyksisistä kirjoista. Ei silti, ei nämäkään kannet yhtään huonot ole.

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.