sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Berg Mary: Päiväkirja 1939-1944 - kasvun vuodet Varsovan ghetossa!



Berg Mary
Päiväkirja 1939-1944 
Kasvun vuodet Varsovan ghetossa!
Minerva, 2013
314 s.

Piikkilangan toisella puolellal vallitsee täysi kevät. Näen ikkunastan nuoria tyttöjä, jotka kävelevät kadun arjalaisella puolella sireenikimput kädessään. Voin jopa haistaa aukinaisten nuppujen hennon tuoksun. Ghetossa ei näy merkkiäkään keväästä. Täällä synkänharmaat jalkakäytävät imevät auringonsätet. Muutamilla ikkunalaudoilla itää pitkiä, honteloita sipulinvarsia, jotka ovat enemmänkin keltaisia kuin vihreitä. Missä ovat aiempien vuosien ihanat kevätpäivät, riemulliset kävelyt puistossa, narsissit, sireenit ja magnoliat, joiden tuoksu silloin täytti huoneeni? Nyt mikään ei kuki eikä viherrä.

Sota on vienyt auringonpaisteen, kukat ja ilon. Varsovan ghetossa ja Euroopassa laajemmin elämä on hiuskarvan varassa. Mary Bergin päiväkirja sodanvuosilta on koskettavaa luettavaa. Näin siitäkin huolimatta, että teos on toimitettu ja viittein varustettu. Alkuperäinen Mary Bergin päiväkirja, oikeastaan ne 12 pientä muistikirjasta, on kadonnut. Tämä teos on uusintajulkaisu 1945 julkaistusta päiväkirjasta. 

Toisaalta on hyvä, että kirja on tavallaan tutkielma. Susan Pendin on tehnyt valtaisan työn tutkiessaan päiväkirjan yksityiskohtia. Kuitenkin itselleni nämä viittaukset ja se, ettei päiväkirja ole julkaistu sellaisenaan kuin Mary Berg sen kirjoitti on - hmm, sanoisinko autenttisuuskysymys. Ei sillä, ettenkö uskoisi todeksi sitä, mitä Mary Berg kirjoitti, minulla ei ole mitään syytä epäillä näitä kokemuksia, näitä tapahtumia. 



Olikin mielenkiintoinen yhteensattuma, että juuri tätä kirjaa lukiessani YLE esitti historiadokumentin Varsovan gheton pikkusankarit, joka kuvasi niitä harvoja lapsia, jotka selvisivät hengissä gheton tuhoamisesta. 

Mary Berg kirjoittaa näistä lapsista (ei ehkä juuri näistä lapsista, vaan yleisellä tasolla gheton lapsista):

Enää Varsovan ghettoon ei saavu junia - täällä on pelkkä hehkuvan kuuma jalkakäytävä ja lauma lapsia, jotka sotkeutuvat toinen toistensa jalkoihin kerjätessään ohikulkijoilta leivänpaloja. Kaikki lapset eivät kuitenkaan kerjää. Monet ansaitsevat itse elantonsa, usein paljon helpommin kuin heidän vanhempansa. On olemassa suuria järjestäytyneitä lapsijoukkoja, jotka koostuvat 5-10-vuotiaista tytöistä ja pojista. Pienimmät ja riutuneimmat keitovat säkkejä pienten vartaloidensa ympärille. Sitten he pujahtavat arjalaiselle puolelle sellaisten katujen kautta, jotka on aidattu pelkällä piikkilangalla. Isommat lapset raottavat piikkilankoja ja työntävät pienimmät lankojen rakosista. Osa pitää vahtia saksalaisten vartiosotilaiden ja puolalaisten poliisien varalta.

KUVA POISTETTU!

Näin päiväkirja ja tv-dokumentti kertoivat samaa järkyttävää tarinaa eri näkökulmista. TV-dokumentissa minua, kumma kyllä, kosketti kaikkein eniten lopussa oleva pieni lapsi, joka lauloi hauskalla äänellään hassua laulua. Se oli yhtäaikaa niin eläväistä ja kuitenkin niin sydäntä raastavaa kärsimystä.

Mary Bergin päiväkirjassa oli yksi kirjallisuusviite, joka alkoi kiinnostaa. Hän mainitsee lempikirjailijakseen Adrienne Thomasin ja viittaa tämän teokseen, jonka päähenkilö on Catherine. Jos jostain viitteestä olen kiitollinen Susan Pendin'lle, niin tästä, sillä hän mainitsee, että kyseessä on Adrienne Thomas (Bertha Adrienne Strauch, joka palveli I maailmansodassa sairaanhoitajana ja kirjoitti kirjat Catherinesta tulee sotilas ja Catherine, maailma on liekeissä. Nyt minun ei auta muu, kuin alkaa tutkia onko nuo kirjat saatavissa jotain kautta, sillä haluaisin kovin mielelläni lukea ne, vaikka sota-aiheinen kirjallisuus ei kuitenkaan ole ykkösvalintani kirjallisuuden suhteen. Aiheessa kiehtoo muukin kuin nimenomaan sota.

Mary Berg oli jollain tavalla kuitenkin onnekkaammassa asemassa kuin monet muut, joiden tie vei keskitysleireille tuhottaviksi. Mary Berg oli amerikkalaisen äidin tytär ja heidät siirrettiin ghetosta internointileirille ja vaihdettiin vähän enenn sodan loppua sotavankivaihdossa. Onnekas - kuka osaa sanoa, kuka on onnekas, kuka ei. Mary Bergin elämäänkin on  varmasti vaikuttanut hänen kasvuvuotensa Varsovan kärsivässä ghetossa.

...
Cathy Humisevalla harjulla piti teosta kiinnostava ja todellisena kuvauksena mielettömästä ajasta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.