keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Gunvor Fossum: Pieni eläinlääkäri!



Gunvor Fossum
Pieni eläinlääkäri
WSOY;  1948
Alkuteos ?
Suomentanut Nelma Sibelius
184 + 1 s.

Kaniskuvitus: Maija Karma

Pieni  eläinlääkäri kertoo Karin-nimisen tytön elämästä Norjan maaseudulla. Karinin paras ystävä on Anne, joka on saanut lempinimen  Suulas, koska on - niin, tyttö, jolta sanat ei mene solmuun.

Molemmat tytöt olivat aina valmiit auttamaan kaikkia eläimiä. Karin oli tunnettu koko paikkakunnalla. Tämä johtui siitä, että hän oli eläinlääkärin tytär. Pienestä pitäen hän oli seurannut isäänsä tämän sairaskäynneillä eläinten luona. Aina, niin talvella kuin kesälläkin hänen nähtiin istuvan isänsä rinnalla, kun tämä ajaa  rämisteli pitkin teitä vanhalla Fordillaan. Tosin ei  tytöstä pakkassäillä suuriakaan näkynyt, sillä hän oli huolellisesti kääritty päällystakkaihin ja villahuiveihin, että vain pieni nenän nipukka pisti niistä esiin. Mutta kesäisin loistivat jo matkan päästä hänen keltaiset, tuulessa hulmuavat hiuksensa, ja hänen pirteät, siniset silmänsä, jotka innokkaasti tähyilivät ympärilleen ikäänkuin haluten kiinnittää itseensä kaikki huomiota ansaitsevat seikat. Hänen suunsa oli harvoin kiinni. Hän kyseli kyselemistään. Kaikenlaiset asiat kiinnostivat häntä. Mieluiten hän kuitenkin halusi puhella eläimistä ja kuulla kaiken,, mikä niitä koski.

Pieni eläinlääkäri on lämminhenkinen kirja lasten touhuista ja pienistä ristiriidoistakin. Kun paikkakunnan kartano myydään ja sinne muuttaa perhe, jolla on kaksi lasta, syntyy ensimmäinen ristiriita Karinin ja Annen välillä. Tytöt ovat olleet ystäviä siitä alkaen, kun he aloittivat koulunkäynnin yhdessä, mutta nyt tuo herraskartanon Fransiska tulee ja Karin ystyvystyykin hänen kanssaan. Ensin on Karin vierastanut Fransiskaa, mutta kun Fransiskan koira Pan häviää niin Frarnsiska pyytää Karinin apuun etsimään koiraa. Anne ei halua olla Karinin pyynnöistä huolimatta Fransiskan kanssa tekemisissä, syynä eräs näyttelemisestä kiinnostuneen Fransiskan parveke-esitys, jossa Anne jäi sanomissaan ymmärrystä vaille.

Anne on kuitenkin se, joka lopulta Fransiskan koiran löytää ja lopulta tyttökolmikko on yhteen ääneen perustumassa eläinsuojeluyhdistystä.

Olen lukenut tämän joskus muinoin, mutta yllätyin, kuinka paljon tässä oli muutakin kuin eläintensuojelua. Rikkaiden ja köyhien välinen ero näkyy samoin kuin maaseudun ja kaupunkilaisuudenkin. Karinista Fransiskakin voisi jättää nuo filmitähtihömpötykset ja mennä vaikka navettaan, seikka, joka sitten tapahtuukin, vaikka ei Fransiska täysin pääse irti intohimoistaan. Oslosta tulee myös Alf, jonka äiti on joutunut keuhkotautiparantolaan. Maaseudun parantava vaikutus näkyy erityisesti siinä, kuinka Alf pyöristyy ja voimistuu.

Ihan kiva kirja, jossa tosin oli muutama loogisuusvirhe tarinankerronnassa. Karinin ikää ei mainita, mutta tarinan edetessä kerrotaan, että Fransiska on samanikäinen kuin hän. Sitten Fransiskasta mainitaan, että hän viidentoista. Seikka, mikä saa miettimään, sillä tytöistä puhutaan koko ajan lapsina ja minusta viisitoistavuotias ei enää ole varsinainen lapsi vaan nuori. Sitten kirjan lopussa sanotaan, että Karin on seitsemännellä luokalla. Kun ajattelen, minkä ikäinen itse olin seitsemännellä luokalla, niin Minusta Karin oli siinä kolmentoista, korkeintaan neljäntoista ja kun lukee tyttöjen miettimisiäkin, niin ei niitä oikein nuoren neidin pähkäilyiksi osaa ajatella. Toinen seikka on Fransiskan näytelmä, jonka henkilöt ja niiden näyttelijät menevät ristiin. Kirjassa mainitaan, että Fransiskan veli Filip on lupautunut esittämään hänen veljeään, mutta ei millään muotoa suostu esittämään sulhasta. Sulhasen rooliin on pyydetty kauppiaan Nilsiä, joka on pitkä ja tumma. Sitten kuitenkin kun näytelmä esitetään, niin yllätys yllätys - Filip onkin sulhasen roolissa ja Nils veljen roolissa. Sinänsä Nils tässä roolissa vetäisee pinnat kotiin kirjan huumoritarjonnassa. Tarinan loogisuus siinä kuitenkin kärsii, kun ei selitetä, miksi roolijako onkin kääntynyt noin päin.

---
Tällä kirjalla mukana Maalaismaisemia-haasteessa sekä  retkeilemässä Pohjoismaisen kirjallisuuden merkeissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.