perjantai 27. marraskuuta 2015

Jeanna Oterdahl: Tunturin tyttö!







Jeanna Oterdahl
Tunturin tyttö
(Helga Wilhelmina)
WSOY, 1936
183 s,

- Oikeus  on oleva oikeus, ja työmies on palkkansa ansainnut, sanoi Johanna, ja jos toinen ei ollut siinä asiassa samaa mieltä kuin hän, iski hän silmänsä  miekkoseen niin, että sydän meni sukanterään.

Johanna on riuska ja ripeä, aikaansaapa ja toimelias nainen, suutari Jaakko Svenssonin puoliso. Suutari Jaakko sitä vastoin oli mietteliäs, hiljainen, kirjoihin tykästynyt mies. Aviopari oli ollut naimisissa pitkän aikaa, mutta lasta ei heillä ollut. Sitten Suutari näkee lehdessä ilmoituksen, jossa etsitään kotia kolmelle lapselle. Jaakko ja Johanna lähtevät slummisisarten luokse havaitakseen, että jäljellä oli 3-vuotias tyttölapsi (kaksi poikaa olivat menneet ensiksi). No, tyttöpieni juoksee suoraan suutari Jaakon jalkoihin kiinni ja sillä on asia selvä. Tytöstä, Helga Wilhelmiinasta tulee Svenssonien ottolapsi ja suutari Jaakon alituinen seuralainen, harras kuuntelija Jaakon tarinoidessa.

Helga Wilhelmiina kasvaa ja näköala laajenee kodista kirkonmäelle. Samalla pienen tytön sisimmässä herää ajatus: Miksi ei äiti rakasta häntä?

Äiti, Johanna ei koskaan kutsu Helgaa nimeltä, aina vain tytöksi. Kuluu vuosia, Helga Wilhelmiina kasvaa, menee kouluun ja sitten tapahtuu yllättäviä. Svenssonit saavatkin pojan. Oi, kuinka Helga on iloissaan pikkuveljestään, vaan kuinka käy. Äiti Johanna ei anna Helgan lainkaan hyväillä poikaa, ei hoitaa tätä ja äkkiä Helga tajuaa, että hänelle ei ole paikkaa kodissa. Hän menee palvelijaksi toiselle puolen veden. 

Äiti Johannan ei siis alun lainausta siteeratakseni ollut kovin oikeudenmukainen pientä tyttöä kohtaan ja Helga Wilhelmiinan sydän oli mennyt tässä suhteessa sukanvarteen.

Tunturin tyttö on mielenkiintoinen lapsen kasvutarina kolmivuotiaasta naperosta 14-vuotiaaksi nuoreksi. Kerronta tuo mieleeni suomalaisista kirjailijoista Helli Kaikkosen tai Hilja Haahden. Tarina on sävyltään ja arvoiltaan vahvasti kristillinen, olematta kuitenkaan saarnaava. Ajankuva sijoittuu ehkä jonnekin ensimmäisen maailmansodan kynnykselle, sillä tarinassa mainitaan Titanicin haaksirikko (1912). Miljöö on ruotsalainen maaseutuyhteisö jossain Bohuslänin seutuvilla. Tosin se, oliko tämä Ruotsiin vai Norjaan sijoittuva oli minulle epäselvä, ennen kuin se suoraan ilmaistiin, että ruotsissa ollaan. Tuntureista puhuttaessaa minulle tulee aina mieleen ensiksi Norja, mistä lie johtunee, onhan niitä tuntureita muitakin.

Vaikka kirjassa kuvataankin asioita lähinnä pienen tytön näkökulmasta ja tätä näin ollen voisi sanoa myös tyttökirjaksi, en kuitenkaan luokittele tätä varsinaiseksi tyttökirjaksi. Kyseessä on kuitenkin enempi aikuisille tai sanoisinko varttuneiden kirja, joka kyllä sopii hyvin lapsenkin luettavaksi. Tarinassa on paljon psykologista jännitettä ja syvyyttä. Herkällä tavalla se piirtää kuvan siitä, miten ihmisten väliset suhteet voivat mennä solmuun tai solmu aueta. 

Helga Wilhelmiinan ja Johanna välinen  solmu aukeaa sekin, kun paikkakunnalla syttyy tulirokkoepidemia. Johannakin joutuu kovan paikan eteen ja puntaroimaan omien vaakakuppiensa tasapainoa.

Hyvä vanhanajan tarina, jonka viehättävyyttä lisää ihana Rudolf Koivun kansikuva. Oterdahl on kirjoittanut myös muita kirjoja, johin mielelläni tutustuisin. Sen verran hyvä ja mielenkiintoinen  tämä teos oli.
...
Aloin lukea tätä kirjaa Norjaan sijoittuvana teoksena, mutta se siis sijoittuukin Ruotsiin ja kirjailijakin on ruotsalainen, joten en saakaan tästä Norja-pinnaa Kirjalliseen retkeen Pohjoismaissa. Tällä kuitenkin mukana Maalaismaisemia-haasteessa, johon tämä sopinee hyvin (ja kyllähän tämä sopii tuohon pohjoismaita-haasteeseenkin).





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.