Marie Hamsun
Tunturilaakson lapset talvipuuhissa
WSOY, 1947
158 + 1 s.
Alkuteos: Bygneborn om Vinteren
Suomentanut Leena Karro
Vihdoin ja viimein tuli uusi opettajatar. Hän oi paksu, punainen
naishenkilö, jolla oli musta parran alku, paksut kulmakarvat ja valkeat
verenhimoiset hampaat, joilla hän tosin hymyili tällä hetkellä. Lapsia
värisytti, hän näytti vaaralliselta. Nopein ja päättäväisin askelin hän
astui opettajanpöytää kohti. Silloin kuului korviavihlova huuto
etummaisesta pulpetista, ja pikku Martta katosi sen alle. - Voi -- Voi,
sehän oli se keväinen vieras nainen. Martta oli tuntenut hänet
silmänräpäyksessä. Hirveä, an kara nainen, joka oli yllättänyt hänet ja
Ingeridin, kun olivat intiaanivaimoja ja asuivat lehtimajassa ja olivat
melkein alasti! Ja Martta oli joutunut niin pois suunniltaan, että oli
nimittänyt naista pahimmalla sanalla minkä sattui kiireessä keksimään ja
käskenyt hänen mennä tiehensä. Ja nyt hän olikin opettajatar.
Langerudin lapset Ola, Einar, Ingerid ja Martta jatkavat lapsenelämäänsä Norjan tunturilaaksossa. Mukana seikkailuissa ja ajatuksissa on myös naapurin Jacob, joka ei osaa sanoa ärrää, vaan sanoo kiusaajalleen "älä hälnää" ja pikkusiskonsa Anna. Joulun tullen myös heidän serkkunsa Henry, joka, niin kaupunkilainen kuin onkin, ihastuu sydänjuuria myöten Langerudin vuoheen Mustavekkuliin. Talven mittaan koetaan niin iloa kuin surua, Olan sydän sykkii orpotyttö Ingerille, jonka äiti on kuollut jouluaattona ja joka on ilkeän naisen piikana puhumattkaan muista kyläläisistä, joilla jokaisella on tärkeä rooli yhteisössä.
Hamsunin teksti on raikasta ja huumorilla höystettyä. Dialogia ja kerrontaa on tasapainoisesti. Mitään varsinaista juonikuviota ei tarinassa ole, vaan luvut muodostuvat pienistä tapahtumista talven mittaan, jotka kyllä ovat hyvin liitoksissa toisiinsa. Tyylillisesti kerronta on arkista elämänläheistä kerrontaa tässä ja nyt, poikkeuksena kuitenkin pikku-Martan näkemä uni (uneksi sitä kai täytyy ajatella) sekä Tuohilassen tarina, jonka hän kertoo Einarin syntymäpäiväjuhlassa.
Tunturilaakson lapset ei ollut todellakaan mikä tahansa lastenkirja menneiltä ajoilta, vaan todella hauska ja virkistävä lukukokemus. Lasten elämään kuuluu niin hauskoja sattumuksia kuin traagisiakin hetkiä. Tätä kirjaa voin suositella lämpimästi myös nykyajan lapsille.
...
Kirjallinen retki pohjoismaisessa kirjallisuudessa: Norja
EDIT: Maalaismaisemia haasteeseen tämä sopii myös hyvin, sillä maaseudun elämää tässä kuvataan koululaiselämän ohella. Erään jännittävimmistä hetkistä lapset kokevatkin nuoren sonnivasikan kanssa. Sitä lukiessa oli omatkin niskakarvat aika päheinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Älä roskaa!