lauantai 28. marraskuuta 2015

Marie Hamsun: Tunturilaakson lapset talvipuuhissa!




Marie Hamsun
Tunturilaakson lapset talvipuuhissa
WSOY, 1947
158 + 1 s.
Alkuteos: Bygneborn om Vinteren
Suomentanut Leena Karro

Vihdoin ja viimein tuli uusi opettajatar. Hän oi paksu, punainen naishenkilö, jolla oli musta parran alku, paksut kulmakarvat ja valkeat verenhimoiset hampaat, joilla hän tosin hymyili tällä hetkellä. Lapsia värisytti, hän näytti vaaralliselta. Nopein ja päättäväisin askelin hän astui opettajanpöytää kohti. Silloin kuului korviavihlova huuto etummaisesta pulpetista, ja pikku Martta katosi sen alle. - Voi -- Voi, sehän oli se keväinen vieras nainen. Martta oli tuntenut hänet silmänräpäyksessä. Hirveä, an kara nainen, joka oli yllättänyt hänet ja Ingeridin, kun olivat intiaanivaimoja ja asuivat lehtimajassa ja olivat melkein alasti! Ja Martta oli joutunut niin pois suunniltaan, että oli nimittänyt naista pahimmalla sanalla minkä sattui kiireessä keksimään ja käskenyt hänen mennä tiehensä. Ja nyt hän olikin opettajatar.

Langerudin lapset Ola, Einar, Ingerid ja Martta jatkavat lapsenelämäänsä Norjan tunturilaaksossa. Mukana  seikkailuissa ja ajatuksissa on myös naapurin Jacob, joka ei osaa sanoa ärrää, vaan sanoo kiusaajalleen "älä hälnää" ja pikkusiskonsa Anna. Joulun tullen myös heidän serkkunsa Henry, joka, niin kaupunkilainen kuin onkin, ihastuu sydänjuuria myöten Langerudin vuoheen Mustavekkuliin. Talven mittaan koetaan niin iloa kuin surua, Olan sydän sykkii orpotyttö Ingerille, jonka äiti on kuollut jouluaattona ja joka on ilkeän naisen piikana puhumattkaan muista kyläläisistä, joilla jokaisella on tärkeä rooli yhteisössä.

Hamsunin teksti on raikasta ja huumorilla höystettyä. Dialogia ja kerrontaa on tasapainoisesti. Mitään varsinaista juonikuviota ei tarinassa ole, vaan luvut muodostuvat pienistä tapahtumista talven mittaan, jotka kyllä ovat hyvin liitoksissa toisiinsa. Tyylillisesti kerronta on arkista elämänläheistä kerrontaa tässä ja nyt, poikkeuksena kuitenkin pikku-Martan näkemä uni (uneksi sitä kai täytyy ajatella) sekä Tuohilassen tarina, jonka hän kertoo Einarin syntymäpäiväjuhlassa. 

Tunturilaakson lapset ei ollut todellakaan mikä tahansa lastenkirja menneiltä ajoilta, vaan todella hauska ja virkistävä lukukokemus. Lasten elämään kuuluu niin hauskoja sattumuksia kuin traagisiakin hetkiä. Tätä kirjaa voin suositella lämpimästi myös nykyajan lapsille.
...
Kirjallinen retki pohjoismaisessa kirjallisuudessa: Norja
EDIT: Maalaismaisemia haasteeseen tämä sopii myös hyvin, sillä maaseudun elämää tässä kuvataan koululaiselämän ohella. Erään jännittävimmistä hetkistä lapset kokevatkin nuoren sonnivasikan kanssa. Sitä lukiessa oli omatkin niskakarvat aika päheinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.