lauantai 19. joulukuuta 2015

Helen Wells: Ursula palaa kotiin!






Helen Wells:
Ursula palaa kotiin
Tammi, 1976
142 + 1 s.

Alkuteos: Cherry Ames, Veteran's Nurse
Suomentanut Esa Brink

Ursula on palaamassa Euroopasta kotiin Illinoisin Hiltoniin. Sekaannuksen vuoksi hän saapuu eri asemalle, kuin mille on ilmoittanut tulevansa, eikä kukaan näin ollen ole häntä vastassa. Selvittyään omin päin kotitalolleen hän saa kuitenkin osakseen vastaanoton, jollaista hän ei olisi uskonut saavansa. Vastassa on tomera naisihminen nimeltään Velva, joka on ajamassa Ursulaa pois. Hän ei usko Ursulan selityksiä, että hän on se luutnantti, jota odotetaan palaavaksi kotiin ja jota vastassa kaikki ovat eräällä toisella asemalla. Ursula, joka on selvinnyt kiperämmistäkin paikoista purskahtaa itkuun ja lopulta hän ei voi kuin nauraa. Lopulta perheväki ja ystävät palaavat ja Ursulan elämä on jälleen mallillaan.

Ursula on saanut toimen sotainvalideja kuntouttavassa sairaalassa. Hän tutustuu myös Demarestin perheeseen, jonka pieni poika sairastaa harvinaista sairautta, jossa ravintoaineet eivät imeydy ja lapsi näin ollen kuihtuu nälkään. 

Sairaalassa on kuitenkin eräs uusi lääke, aminohappovalmiste, joka mahdollisesti voisi auttaa poikaa. Lääke vain on tarkasti vartioitu sotilaille tarkoitettu lääke. Sitten tapahtuu varkaus ja samaan aikaan poika Toby alkaa parantua.

Ursula palaa kotiin on ihan mukavaa luettavaa, tosin sen tarina on aika läpinäkyvä, mutta ei se haittaa ollenkaan. Ursulalle sattuu ja tapahtuu ei vain työssä vaan myös yksityiselämässä. Hän joutuu todistamaan muun muassa naapurinsa Pyryn ensirakastumista, tapaa vanhan lentäjätuttavansa Waden, joka kosii häntä joutuakseen kuitenkin luikkimaan kuin uitettu koira pois ja kun Ursulan sopimus sotilashoitajana päättyy hän on valmis uusiin seikkailuihin.

Tavallaan Ursula palaa kotiin päättää Ursula-sarjan kuusi ensimmäistä kirjaa, jotka ovat suoranaista jatkumoa edellisestä. Nämä kirjat voisi hyvinkin painaa yhtenä niteenä, sillä näitä yhdistää sodan teema. Sarjan muut osat, jos niissä viitataankin menneisiin, ovat jossain määrin irrallisia tarinoita - ajattelisin. 

Kerronta on tässä kirjassa suht luontevaa ja sujuvaa. Tosin tässäkin kirjassa hieman häiritsee Charlie - Charles -nimen vaihtelevuus. Mikä lopulta on Ursulan veljen nimi? Lauserakenteesta voisin kuitenkin mainita yhden hieman koomiselta vaikuttavan virkkeen: Kumikengät tassuttelivat äänettömästi linoleumilattialla ...

Voin nähdä silmissäni miltä näyttää kumikenkien tassuttelu yli lattian - kummistusmaiselta. Ei kumikengät mihinkään tassuttele, vaan hoitajat kumikengissä. 

Aprillipäivä, Suomessa on se huhtikuun ensimmäinen. Mene ja tiedä, mikä se mahtaa olla valloissa. Ilmeisesti jonkinlainen hulluttelupäivä on kuitenkin muuallakin kuin Suomessa. Tässä teoksessa mainitaan:

Ortopedisella laitoksella oli myös aprillipäivä. Ursula huomasi siitä oireita, kun hän iltapäivällä ilmoittautui palveukseen: Joitakin rypistettyjä sähkösanomia, jotka näyttivät melko aidoilta, paketti koirankeksejä (yhä käärepakkauksessa ja vihastuneen vastaanottajan sivuun paiskaamana), kainalosauva, jonka päässä oli valkosipuli.

Täytyy sanoa, että minulla oli hieman hidas sytytys tuon kainalosauvajutun kanssa, mutta kun näin silmissäni tämän käytössä, niin johan juju selvisi. 

Kaiken kaikkiaan, vaikka onkin kevyehköä kerrontaa on Ursula palaa kotiin tarinassa vakavaakin sanottavaa. Miten kohtelemme heitä, joilla on jokin fyysinen poikkeavuus (tai ei aina fyysinenkään). Näemmekö heidät tasavertaisina vai kohtelemmeko alentuvasti, yliolkaisesti, säälivästi? 

Ursulat ovat nopealukuisia tylsän hetken tainnuttatjia. Jään kuitenkin miettimään, onko näitäkin ehkä lyhennetty. Tilasin nimittäin pari englanninkielistä suomentamatonta Cherry Ames -kirjaa ja niissä sivumäärä on lähes kaksinkertainen. Hmm. Siinäpä kysymys ratkottavaksi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.