perjantai 15. tammikuuta 2016

Elisabeth George Speare: Rastaslammen noita!

Elisabeth George Speare
Rastaslammen noita
WSOY, 1967
Alkuteos: The witch of Blackbird Pond
Suomentanut Seija Viljakainen-Mitchnik
191+1 s.

Noituus on asia, jota vältän ja kavahdan. Sanottakoon se heti tähän alkuun. Tämän kirjan osalta noituus on vain pahanilkistä ja taikausakoista panettelua. En muista, milloin luin tämän kirjan ensimmäisen kerran, mutta tarina oli hyvinkin vaikuttava ja seikkailumieltä, romantiikkaakin ruokkiva. Se, että tarina sijoittuu menneisiin aikoihin ja Yhdysvaltoihin on varmasti vaikuttanut kiinnostukseeni. Niin tai näin, tämä kirja kuuluu lukumuistoissani ja -kokemuksissa kiehtoviin ja unohtumattomiin tarinoihin.

Tarina alkaa, kun 16-vuotias Katherine Tyler saapuu laivalla Barbadokselta Yhdysvaltain Connecticutiin, jossa hänen sukulaisensa Mathew Crowe perheineen asuu. Eletään vuotta 1687. Yhdysvallat on vielä Englannin kuninkaan alaisuudessa, mutta pieni siirtolaisyhteisö, jonka valtuutettuna Mathewkin toimii pyristelee oikeuksiensa puolesta kuninkaanvaltaa vastaan. 

Katherine, lyhyemmin Kit joutuu heti tullessaan hankaluuksiin hyppäämällä laivasta mereen pelastaakseen pienen Anne-tytön puunuken. Tyttö, joka osaa uida saa heti epäilykset heräämään. Annen äiti, rouva Cruff luo tuikeita katseita Kitiin eikä oma Anne-tytärkään ole kovin hyvin kohdeltu, sen saa Kit todeta kuukausien vieriessä.

Elämä siirtolaisyhteisössä on kovin erilaista kuin Barbadoksella, mutta Kit tottuu sopeutuu pian ainakin jollain lailla kovaan arkiseen työhön ja elämänmenoon. Oman osansa sopeutumiseen tuo paitsi serkut Judith ja Mercy, myös laivalla tutuksi tullut merimies Nat ja pienessä mökissään yksin asuva Hanna Tupper, jolla on outo arpi otsassaan. Hannaa, joka asuu Rastaslammen läheisyydessä pidetään noitana. Epäilykset ja taikausko rehottavat kyläläisissä.  

Kun tytöt pääsivät puiden varjosta ja Iso niitty levisi heidän eteensä, näky sai Kitin melkein haukkomaan henkeään. Tällaista hän ei ollut voinut kuvitellakaan. Ensi hetkestä lähtien tuo maisema veti häntä luokseen, omisti hänet selittämättömällä tavalla. Vihreyttä ulottui silminkantamattomiin, se oli kuin tyyntä, vihantaa merenpintaa, josta siellä täällä kohosi yksinäinen, siropiirteinen jalava. Toiko se mieleen sokeriruokopellot tai valtameren suunnattoman ulapan, joka häipyi kohti taivaanrantaa - vai miksi Kit tunsi äkkiä olevansa kuin kotona? Ehkä se johtui vain siitä, että täällä oli vapaata, avaraa ja valoisaa.

Rastaslammesta ja sen asukkaasta tulee Kitille pakopaikka arjen huolista ja Hannasta ystävä, joka osaa auttaa Tropiikista tullutta outolintua.

- Teit oikein, lapseni, kun tulit. Täällä saa tuskainen mieli aina lohtua.

Kun kyläyhteisössä syttyy vaarallinen kuume-epidemia, joutuu Hanna silmätikuksi, kun kyläläiset alkavat syyttää tätä "pakanallista kveekaria"  sairaudesta. Kit pelastaa Hannan kyläläisten raivolta, mutta Rastaslammen pikku mökki palaa tuliroihuna maantasalle. Lopulta Kit itsekin joutuu syytettyjen penkille noituudesta, koska on ollut ystävällisissä väleissä Hannaan.


Kuinka kaikki päättyy - sen voi lukea tästä Vihreä kirjasto -sarjan kirjasta, johon Maija Karma on tehnyt kansikuvituksen. Omasta painoksestani kansikuvaa on ikävä kyllä vain osa jäljellä.

Tämän teoksen myötä minua alkoi kiinnostaa myös muutama muu Spearen kirjoittama teos ja myös kveekarien historia on alkanut kiinnostaa. Mietin myös, missä määrin tämän teoksen taustalla on todellisia tapahtumia. Connecticutin historia on kuitenkin ollut lähtökohtana Spearen teoksille. Tämä teos on saanut Newberry-mitalin 1957.
...

Usa:n osavaltiovalloitus: Connecticut
...
Tällä kirjalla mukana Läpi historian haasteessa: 1600-luku

3 kommenttia:

  1. Kiinnostava ajankohta kirjalle, yleensä kuvaukset ovat myöhemmältä ajalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, kiinnostava kirja kokonaisuudessaankin niin ajankuvaltaan kuin tarinaltaan.

      Poista
  2. Löysin tämän netistä ja luin pari vuotta sitten, taisi olla aika hyvä. Välillä kuitenkin tuntuu että pitäisi lukea kaikki yli vuosi sitten luetut kirjat uudelleen, ajattelisin niistä varmaan hiukan eri lailla...

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.