sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Olle Leino: Martta Koskisen tapaus!




Olle Leino
Martta Koskisen tapaus
Otava, 1976
151 s.
Ruotsinkielinen alkuteos: Det kommer en bättre dag

Ihmettelet, kuinka ja miksi olen niin rauhallinen, siksi että olen elämäni iän etsinyt totuutta, olen epäillyt, etsinyt, punninnut asioita --- ---- ja en vieläkään näe muuta tietä kuin sen, jota nyt kuljen. Ne, jotka  ovat minua tuominneet ovat samoin kulkeneet omaa tietään ja omalta puoleltaan etsineet totuutta, mutta niin kuin maisemakin on eri näköinen riippuen siitä miltä puolelta sitä katselee, niin on totuuskin, sillä sehän on vain muuttuvaista tietoa.

Näin kirjoittaa kuolemaan tuomittu Martta Koskinen sisarelleen juuri ennen tuomion täytäntöönpanoa. Totuus - mikä on totuus. Tämä kohta Olle Leinon teoksessa on kohta, joka omassa mielessäni kolahti, koska totuus on arvo, johon pitäisi pyrkiä. Martan mielestä se oli muuttuvaista. Minusta totuus on totuus, eikä se muuksi muutu, mutta ihminen vajavaisena ei pysty näkemään asiaa kuin yhdeltä puolelta ja vaikka katselisikin asioiden eri puolia saattaa kokonaisnäkemys olla kadoksissa. Se ei kuitenkaan tee totuudesta muuttuvaista. Se vain osoittaa, että tietomme on vajavaista. Martta ottaa vertauksen maisemasta, se voi näyttää erilaiselta riippuen miltä suunnalta sitä katsoo, silti se on se, mikä se on maisema kaikkine yksityiskohtineen. Maisemakin saattaa muuttua ajan saatossa, puut kasvavat, talot luhistuvat, mutta totuus - ei se katoa, eikä itse totuus ole kadonnut, se on olemassa siellä - muttuneen maiseman kiertokulussa.

Kuka oli Martta Koskinen. Viimeinen suomessa teloitettu nainen. Hollolalainen köyhien ystävä, ompelijatar Helsingistä, kommunisti, vakoilijako? 

Minua on jostain syystä kiinnostanut nämä kuolemantuomiot, niin karua luettavaa kuin ne ovatkin. Siksi nähdessäni tämän kirjasen kirjaston poistomyynnissä muutamalla kymmenellä sentillä, en voinut olla ostamatta sitä, vaikka  politiikkaa vierastankin. Kovin syventävää käsitystä en Olle Leinon luomasta henkilökuvasta tai ajankuvauksesta saanut, Olihan kirjassa toki kuvaliite ja joitain asiakirjajäljennöksiä, loihan se jonkinlaiset kehykset tähän Suomen historian synkkään aikakauteen. Sillä synkkäähän se oli. Tulee parempi päivä.. kirjoitti Martta Koskinen kirjeessään. Mutta kuinka on, onko nyt ne paremmat päivät?

Tämä kirja oli ihan mielenkiintoinen, herätti kyllä ajatuksia. Mielenkiintoista oli, että televisiosta tuli YLE:llä sarja Punainen kolmio, jossa aihetta myös käsiteltiin. En katsonut sarjaa kokonaan, vain pieniä otteita. Mietteliääksi jäin.

4 kommenttia:

  1. Punaista kolmiota ennen on tullut tämä Martta Koskisen elämästä kertova dokumentti Ompelijatar.
    http://areena.yle.fi/1-2954004
    Vielä muutaman päivän ajan katsottavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Minähän katsoin sen, mutta olin jo unohtanut. Kiitos huomiosta.

      Poista
  2. Martta Koskinen mainitaan lyhyesti myös Hella Wuolijoen "Enkä ollut vanki" -vankilapäiväkirjassa, ja hänellähän oli myös kuolemanrangaistuksen uhka päällä. Ja varmaan tiedätkin, mutta Olle Leinohan on tietenkin Yrjö Leinon poika, Hertta Kuusisen poikapuoli ja Prahan keväänä tutuksi tulleen Lieko Zachovalován velipuoli, joten hänellä oli jonkinlainen henkilökohtainenkin yhteys tapahtumiin. Itse luin myös syksyllä Hertan, joka on suunnilleen tuon Punaisen kolmion kirjaversio. Se oli OK, mutta en ihastunut kuten moni muu.

    Kuolemanrangaistuksista puheen ollen, itselläni on lainassa Teemu Keskisarjan Kirves, jossa kerrotaan viimeisestä siviilirikoksen takia Suomessa teloitetusta. Taitaa vain kirjasto vaatia omansa pois ennen kuin ehdin sen lukemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirves-kirjaa taannoin kirjastoautolla katselin, mutta se taitaa olla minulle vähän liian järkyttävä kirja..

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.