perjantai 18. maaliskuuta 2016

L. Voronkova: Aurinkoinen päivä!


L. Voronkova
Aurinkoinen päivä
Karjalais-Suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, Petroskoi, 1964
Suomentanut Olga Kukkonen
58+1 s.

Aurinkoinen päivä on ihastuttava pieni kuvakirja Tanja-tytön elämästä neuvostoajan kolhoosissa. Kirja sisältää seitsemäntoista lukua, joista muodostuu yhtenäinen kertomus yhden päivän tapahtumista aamuisesta heräämisestä siihen, kun on aika mennä nukkumaan.

Korkea heinikkö ympäröi Tanjaa joka puolelta. Hentovartiset sinikellot keinahtelivat hänen edessään. Päivänkakkarat heloittivat heikössä kuin valkeat rosoreunaiset pikku lautaset. Vaapukanpunainen tahmea tervakukka tarttui mekkoon kiinni. Ja jossain alhaalla heinikössä sirkutti sataäänisiä heinäsirkkoja"
Tanja katseli ympärilleen. Ei näkynyt mitään. Silmien  edessä oli vain kirjavanaan kukkahattuja. Näkyi siellä vielä leppäpensaita, joiden sekaan Pörri oli paennut, ja hyvin etäällä kuusia, niin korkeita ja jylhiä...

Voronkovan kerronta on elävää, lapsentajuista ja luonnollista. Pitkään ajattelin, että Voronkovalta ei ole suomennettu muita teoksia kuin Sinihilkkainen tyttö, kunnes löysin nettiantikvariaateista hänen kuvakirjansa Isosisko ja Tytöt lähtevät kouluun -teoksensa. Aurinkoinen päivä jatkoi löytöjä ja googlailu toi lisää tietoa: Voronkovalta on ilmestynyt vielä ainakin kolme muuta suomennettua teosta.

Aurinkoinen päivä on ulkoasultaan yhtenäinen Tytöt lähtevät kouluun -teoksen kanssa. Molempia yhdistää lyhyet yksittäiset episodit lasten elämässä, joista muodostuu pieni polku ihmisen elämäntaipaleella. Isosisko oli kerronnaltaan toisenlainen isompien lasten kirja, jossa sosialistinen maailmankatsomus myös näkyi enemmän. Sinihilkkainen tyttö puolestaan sijoittuu jonnekin näiden välimaastoon.

Aurinkoinen päivä on todella aurinkoinen kirja, joka kuvastaa ennen kaikkea pienen lapsen olemusta ja tapaa suhtautua arkisiin asioihin ja tapahtumiin. Jos kirjassa ei olisi paria kolmea 'outoa' sanaa, voisi se olla kuin mikä tahansa länsimainen kuvakirja Elsa Beskovin saduista puhumattakaan. Sellaiset sanat, kuin prikaati tai luettteloitsija tuovat kirjaan lisämausteen, jota saa pyöritellä kielellään, mutta ei tee kirjasta huonompaa. Voi olla, että tällä kirjalla on yritetty kiillottaa kolhoosielämän paremmuutta yksityisomistukseen verrattuna, mutta itse näen nämä kuvakirjat vain kuvakirjoina, joissa elämä on parhaimmillaan, enkä voi olla ihastelematta myöskään taidokasta kynänjälkeä kuvituksessa, josta tässä yksi esimerkki.


Tällä mukana Leningrad - Ost- Berlin -lukuhaasteessa. Tämä, jos mikä on neuvostoaikaisen kirjallisuuden helmiä.
...
Voronkovan kirjoista on myös kirjoitettu tässä vironkielisessä blogissa. Ai että, minua harmittaa, kun en osaa eestiä ja ettei noita kirjoja ole enempi suomennettu. Minä niin toivoisin sitä, ihan näiden kuvienkin perusteella.

1 kommentti:

  1. Oletpa löytänyt soman kirjan haasteeseen. minäkin voisin lukea tämän, jos sattuisi kohdalle.

    VastaaPoista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.