tiistai 19. heinäkuuta 2016

Margaret Epp: Sara ja salaperäinen tyttö!

Margaret Epp
Sara ja salaperäinen  tyttö
RV-kirjat, 1985
Alkuperäisteos: Sarah and the magic twenty-fifth
Suomentanut Päivi Lankinen
Kansikuvitus: Laura Paloheimo
146 s.





Tuijata-blogin naistenviikon inspiroiman haasteen innoittamana jatkan nimipäiväsankarittarien seurassa. Tänään nimipäiväänsä viettää Sari, Sara ja Saara. Kirjahyllystäni valikoitui päivän kirjaksi Margaret Eppin Sara ja salaperäinen tyttö, joka on mukavan tyttökirjasarjan aloitusosa.

"Sara Naomi Scott oli kymmenvuotias. Hänen nenällään oli yksitoista pisamaa. Ja hän olisi voinut keksiä ainakin kaksitoista syytä, miksi hänen olisi pitänyt jo olla ulkosalla. Mutta sisällä hän kuitenkin oli. Hän istui yläkerran ikkunassa ja uneksi."

Sara on maalaistyttö. Hän asuu isänsä ja äitinsä, kahden veljensä ja yhden isosiskon kanssa kanadalaisella maatilalla. Eletään 1900-luvun alkuvuosia tai tuon vuosituhannen vaihdetta. Näin ainakin päättelen, siitä, että ne muutamat autot, jotka ovat ilmaantuneet hevoskärryjen rinnalle ajavat noin 20 km tunnissa. Saran kotiin ei ole autoa hankittu, eikä talossa ole myöskään sähköä, sillä Saran tehtäviin kuuluu muun muassa kerran viikossa puhdistaa öljylamput. 

Maatilalla on paljon tehtävää, silti Sara ehtii paljon muuhunkin, leikkeihin ja vallattomuuksiinkin. Tuntuu, että tuo kesä erityisesti saa hänet rauhattomaksi ja tekemään sellaista, mitä hän ei itse asiassa haluaisi lainkaan tehdä. Syy ja seuraus on tosiasia.

Saralla ei ole oikein hyvää ystävää. Onhan hänellä naapurinsa Gerrickin perheen Susan, koulutoveri, mutta oikein sellaista hyvää parasta ystävää Sara kaipaa. Sitten naapuriin, Jane-tädin luokse muuttaa asumaan 11-vuotias tyttö. Hän on Borneosta, ja hänen äitinsä on kuollut. Isä on jäänyt Borneoon diplomaattitehtäviin. Tyttö, Linda nimeltään on sairastunut lapsihalvaukseen ja halvautunut. Päivä, jolloin Saran pitäisi tavata Linda on toukokuun 25. päivä (alkuperäisnimi viittaa tähän). Tuo päivä tuntuu olevan Saralle oikea epäonnen päivä, sillä hän ei pääse lähtemään Jane-tädille ajoissa ja siitä seuraa sitten, mitä siitä seuraa. Lindan ja Saran ystävyydelle ei tunnu muodostuvan oikein hyvää alkua.

Sara ja salaperäinen tyttö on paitsi lämminhenkinen tyttökirja myös hengellisiä arvoja ylläpitävä herätyskristillisyyttä edustava teos. Sarakin pohtii omaa hengellistä vakaumustaan. 

Mitä itse jäin tässä kirjassa miettimään oli kohtaus, jossa Sara sen kaikkein ilkeimmän tempauksensa jälkeen saa isältään "selkäsaunan". Se ei kenties Scottin perheessä ole kuitenkaan ensisijainen kasvatuskeino, vaikka noihin aikoihin entisiin olikin yleinen kasvatuskeino. Se, että tähän rangaistustoimenpiteeseen tai heti sen perään yhdistettiin uskoontulo oli minusta hieman epärelevanttia. Minä olisin itse kirjailijana jättänyt Saran vielä miettimään asioitaan ja kuulemaansa. Minulle  tuli lukiessa tunne, että Sara tuli uskoon, koska sai selkäänsä ja se ei tunnu oikealta. Silti minua hymyilytti lukiessani Saran "todistusta" seurakunnassa ja ikään kuin nähdessäni tilanteen silmilläni. 

Sarassa ja salaperäisessä tytössä on viehättävää entisajan tunnelmaa, perheen välisiä ristiriitoja ja mielenliikahduksia. Kerronta on sujuvaa, luonnollista, jossa on draamaa tarpeeksi ilman suuria revittelyjä. Todellisuus on hyvin läsnä vaikka fiktiosta onkin kyse. Tarinan yksi tärkeä teema on ystävyys. Sen syntymisen helppous tai vaikeus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.