perjantai 1. heinäkuuta 2016

Merri Vik: Lottapa tietenkin!


Merri Vik
Lottapa tietenkin
Karisto, 1984
Alkuperäinen teos: Det är Lotta förstås.
Suomentanut Rauni Kanerva
Kansikuva: Heidi Lindgren
147 s.












Ja Lotta, se ole minä - Marie-Sofie Månsson.

Näin alkaa Merri Vikin ratkieriemukas tyttökirjasarja 13-vuotiaasta Lotasta ja hänen parhaasta ystävästään Giggistä. Lotalle sattuu ja tapahtuu ehtimiseen. Lotan seurassa ei aika käy pitkäksi eikä väsähtäneeksi. Lotta-kirjat ovat keveitä lukea ja niistä jää hyvä mieli. 

Lotta on Månssonin perheen kuopus. Hänellä on isä, joka on töissä jossain rakennus tai konefrimassa, äiti, isoveli Knat sekä kaksossisaret Gerd ja Malin. Månssonin perhe on 50-60-lukujen ruotsalainen ydinperhe, jonka keskiössä Lotta mennä touhuaa ja koheltaa minkä ehtii. Häntä voisi sanoa kovan onnen lapseksi, mutta ehei, sellainen hän ei toilauksistaan huolimatta ole, päinvastoin, Lotalla on myös onnea. Niin  kuin nyt tässä ensimmäisessäkin osassa, hän pelastaa isänsä pomon tärkeät paperit ja saa suuren lahjashekin, jolla ostella hyvät joululahjat perheelle. Sillä Lotta on paitsi sisarustensa meilestä joskus ärsyttävä, myös erittäin hyväsydäminen likkalapsi.

Lottaa on jonkin verran verrattu Anni Polvan Tiina-kirjoihin ja kyllä, molempien päähenkilö on hieman poikatyttömäinen, joka tekee epnen kuin ehtii ajatella -tyyppi. Silti en rinnastaisi tyttöjä yksi yhteen, sillä Lotta-kirjoissa on huumoria paljon enemmän kuin Tiinoissa, vaikka ei Tiinatkaan mitään vakavalla naamalla luettavia ole,

Minulla on miltei kaikki Lotta-kirjat maalla, josta ajattelin ne jossain vaiheessa hakea luettavakseni. Ehkä saan sarjan puuttuvatkin osat jostain haalittua. Tosin, täytyy sanoa, että pidän paljon enemmän alkupään kirjoista kuin lopppupään kirjoista, joissa Lotta on ehtinyt jo naimisiin ja perustaa perheenkin. Se aikuistuminen, se aikuistuminen. Siinäkin on Lotta-kirjojen ja Tiina-kirjojen ero. Lotta vanhenee sarjan myötä, Tiina pysyy ikinuorena, ikimurkkuna.

2 kommenttia:

  1. Mainio Lotta! Lotat ovat tosiaan hyvänmielenkirjoja, naurattaa aina kun niitä lukee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä laittaa todella hykertelemään itsekseen.

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.