21 elokuuta 2016

Enni Mustonen: Lapinvuokko!





Enni Mustonen
Lapinvuokko
Otava, 2010

Saimin kirjeen luettuani tuntui kuin olisin herännyt unesta. Ikävä hulvahti ylitseni, jailo, ja kaikki ne vahvat tunteet, joita ei täällä säädyllisessä maitosuklaan maassa sopinut näyttää julkisesti. En minä halunnut jäädä Uumajaan enkä matkustaa Helsinkiin. Minä tahdoin kotiin Jäälinvaaran taakse, jokivarteen ja aapasuon laitaan. Sinne minä kuuluin ja sinne tahdoin Eliisankin juurruttaa.

Lapinvuokon päähenkilö on nuori ylioppilas Annikki Hallavaara, joka on myös tarinan kertojaääni.  Tapahtumat sijoittuvat Suomen kohtalonvuosiin 1939 ja erityisesti Pohjois-Suomeen ja Lapin maille.  Loppupuolella käväistään myös Ruotsin puolella. Annikki jää jo nuorena sotaleskeksi. Annikin isän kautta Annikki joutuu kytketyksi sotasalaisuuksiin ja kohta hän jo toimii saksalaisen upseerin sihteerinä. Upseeri . Heinrich on naimisissa, mutta ennen pitkää Annikki huomaa kiintyneensä mieheen tavallista enemmän. Kun Heinrichin Saksassa oleva perhe, vaimo ja tytär, saavat surmansa pommituksensa tulee Annikista ja Heinrichistä rakastavaiset. 

Sitten tulee Lapin sota. Heinrich palaa Saksaan, Lappi evakuoidaan ja Annikki lähtee Ruotsiin, jossa hän synnyttää tyttären - Eliisan. Heinrichiin Annikki ei enää saa yhteyttä. Annikki kouluttautuu myös kätilöksi ja kun hän sitten palaa takaisin kotiseuduille hän lähtee kätilöksi Hettaan, jossa hän tutustuu lappalaismieheen Nils-Aslakiin, joka on menettänyt toisen silmänsä sodassa. 

Lapinvuokko oli ihan miellyttävä lukukokemus, vaikkakaan ei ehkä ihan oman vakaumuksen mukaisesti tarina edennytkään. Nuoren naisen kasvukertomus vaikeissa oloissa voisi luonnehtia tätä tarinaa, joka on Pohjatuulen tarinoita - trilogian ensimmäinen osa. 

Lappalaissanasto oli kiinnostavaa, erityisesti sellainen sana kuin kläppi erottui korvaan ristsiriitaisen kiehtovalta. Myös saksalaisia lauseita on tekstin lomassa, mutta niihin pääsee sisälle kertojan, Annikin, kerronnassa.

Kansikuvasta sen verran, että vaalea nainen sopii kyllä tarinan kehyksiin, jos kohta pajunkissoja ihmettelen. Ehkä ne kuvaavat nuoruutta ja elämän kevättä. Pajunkissoilla ja lapinvuokolla vain on aika iso ero.
---
Tällä sain taas yhden kasvin lisää Kirjaherbariooni: Lapinvuokko, Dryas octopetala


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä roskaa!