sunnuntai 28. elokuuta 2016

Eva Ibbotson: Virta vie viidakkoon!

Eva Ibbotson
.Virta vie viidakkoon
Otava, 2001
Alkuteos: Journey to the River Sea
Suomentanut Inka Parpola
366 s,






Tunnin kuluttua Maia ja neiti Minton istuivat verannalla suoraselkäisissä tuoleissa nauttimassa iltapäiväteetä perheen kanssa. Veranta oli kapea, puinen rakennelma, joka antoi joelle, mutta oli täysin eristetty siitä metalliverkolla ja lasilla. Ulkoa ei kantautunut tuulenhenkäystäkään, ei yhdenkään kasvin tuoksua. Kummallakin puolella roikkui kärpäspaperi, jolal kuolevat hyönteiset surisivat hätääntyneinä ja yrittivät irrottaa siipiään. Matalille pöydille oli asetettu kulhollisia denaturoitua spriitä, johon oli hukkunut tai oli hukkumassa lukuisia moskiittoja. Puiset seinät oli maalattu samalla tummalla kliinisellä vihreälä kuin talo ja vene. Tuntui kuin olisi ollut sairaalan käytävässä; Maia ei olisi hämmästynyt, vaikka olisi nähnyt paareilla makaavia ihmisiä odottelemasa leikkaukseen pääsyä.

Maia on orpo englantilaistyttö, jonka vanhemmat ovat kuolleet junaonnettomuudessa Egyptissä Maian käydessä täysihoitolakoulua nimeltä Mayfair akatelmia nuorille naisille. Menee kaksi vuotta ennen kuin Maialle löytyy sukulaisia, jotka ottaisivat hänet hoitoonsa. Maian ikää ei mainita, mutta itse pitäisin häntä noin neljän-viidentoista ikäisenä.  Maian sukulaisperhe, herra ja rouva Carter, joilla on Maian ikäiset kaksostytö Beatrice ja Gvendolyn asuvat Brasiliassa. Isä Carter keräilee kuolleiden ihmisten lasisilmiä, jotka tuntuvat vievän niin ajan kuin rahat. Rouva Carter on siivousintoilija, joka kaipailee takaisin Englantiin, ja tyttäret ovat  hemmoteltuja, omahyväisiä ilkimyksiä.

Maia on odott.anut kovasti saada koulumaailman sijaan oman kodin, mutta ensi-ihastus vaihtuu pettymykseen, kun hän saapuu Brasiliaan, joen varteen rakennettuun Bungalowhon. Ilman neiti Mintonia hän olisi aivan surkea. Neiti Minton on palkattu Carterien kotiopettajaksi. 

Vähin erin Maia tutustuu ja ystävystyy paikallisiin alkuperäisheimon edustajiin, joita Carterit pitävät loitolla, vaikka heitä onkin palveluksessa. Jo laivamatkalla Englannista Brasiliaan Maia on tutustunut nuoreen näyttelijäpoikaan Clovisiin ja sitten hän tustuuu viidakon kätköissä majailevaan nuoreen Finn-nimiseen poikaan, joka on milloin intiaaniasussa, milloin valkoihoinen.

Virta vie viidakkoon on ihastuttavan erilainen nuortenkirja. Tarina on jännittävä, ilmassa pyörteilee hieman goottisävyjä, aivan goottia tämä ei kuitenkaan ole (mikä olisikin vienyt minun lukuhaluni). Hieman erikoisia, epätavanomaisia piirteitä tarina sisältää, ajatellaan nyt esimerkiksi herra Carterin lasisilmäkeräilyä. 

En halua kertoa liikaa ettei lukuhalut menisi, mutta tämä kirja oli kyllä yllättävän hauska, jos kohta Carterien kohtalo jäikin minua hieman kaivertamaan. En ole koskaan pitänyt Grimmin saduista niiden julmien piirteiden vuoksi ja vaikka kuinka ajattelisi, että mitä kylvää sitä niittää, niin ... Mutta eipä kerrota enempää. Tämä oli siis yllättävä, mielenkiintoinen, erikoinen tarina Maiasta, joka löysi laulunsa kaukaa Brasilian viidakosta.  

....
Kirjallinen maailmanvalloitus: Brasilia

Helmet lukuhaaste 2016 kohta 7: Vihervuosi 2016 sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa"  sopiva kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.