08 elokuuta 2016

John Bunyan: Kristityn vaellus!

John Bunyan
Kristityn vaellus
Kirjaneliö, 1977
Alkuteos: The pilgrim progress
Suomennos: ?
186 s.













Kristityn vaellus on kirja, joka jokaiselle tyttökirjojen lukijalle on tuttu, onhan siihen viitattu ainakin niin L.M.Alcotin Pikku naisia kuin L.M.Montgomeryn Runotyttö -teoksissa.

Kristityn vaellus on allegorinen teos, jossa vertauskuvia käyttäen kuvataan hengellistä heräämistä ja ihmissielun vaellusta kohden  Taivaan valtakuntaa. Voisi jopa sanoa, että Kristityn vaellus on kaikkien nykyisten fantasiakirjojen äiti, jos kohta Kristityn vaellusta ei pidä ottaa ainaostaan taruna, vaikka jotkut sen voivat sellaisena ottaakin, riippuu kunkin yksilön vakaumuksesta 

John Bunyan oli itse kuljeksivan vaskisepän poika ja julkijumalaton, kunnes erään kerran koki muutoksen elämässään. John Bunyan alkoi kirjoittaa Kristityn vaellusta ollessaan vankilassa uskonsa takia. 

Tarinankerronnallisesti Kristityn vaellus on uni, jota tarinan kertoja (John Bunyan) kertoo.

Unessani näin Kristityn sitten kulkevan, kunnes hän tuli kummun juurelle, missä näki hieman tien  syrjässä kolme miestä sikeästi nukkumassa kahleet jaloissa. Heidän nimensä olivat Tyhmä, Laiska ja Pöyhkeä. ---- Tyhmä sanoi: En näe mitään vaaraa. Laiska virkkoi: Vielä vähän unta; ja Pöyhkeä vastasi: Jokaisen  tynnyrin täytyy seisoa omalla pohjallansa. Niin he vaipuivat jälleen unen helmoihin ja Kristitty jatkoi matkaansa. 

Kristityn vaellus on myös hyvin näytelmällinen kertomus, sillä kirjassa on paljon repliikein ilmaistuja vuorosanapuheluja. 

Kristitty: Hänen nimensä on Lavertelija. Hän asuus kotikaupungissamme. Ihmettelen, ettet häntä tunne. Mutta kaupunkimme on suuri.
Uskollinen: Kenen poika hän on ja missä hän asuu?
Kristitty: Hän on erään Suupaltin poika ja asuu Lörpöttelijänkadulla. Kaikki, jotka hänet tuntevat, nimittävät häntä Lörpottelijänkadun Lavertelijaksi. Mutta huolimatta hyvästä kielestänsä hän on ikävä toveri.

jne.

Kristityn vaellus on klassikko. Se on ilmestynyt monilla kielillä ja monina painoksina. Minua kiinnostaisi tietää, kuinka paljon Päivä OY:n 2009 ilmestynyt Uusi Kristityn vaellus -teos eroaa tästä vanhemmasta käännöksestä. Myös Aika OY:ltä ilmestsynyt lapsille suunnattuun versioon olisi mielenkiintoista tutustua. 

Kristityn vaellus on kirjoitettu yksilönäkökulmasta. Pääpaino on yksilön kasvussa ja selviämisessä. Minua hieman häiritsi muutamat kohdat teoksessa, kun Kristitty näki, kuinka jotain kurjaa sielua oltiin viemässä tuhoon, eikä hän yrittänyt tehdä asialle mitään, vaelsi vain eteenpäin onnellisena omasta tilastaan. Toisaalta näkökulma on juuri siinä, kuinka Kristitty selviää kaikista vaaroista päämääräänsä. Ja jos otetaan oma kristitty olemukseni, niin mitä minä sitten teen... eli sormi osoittaakin omaan napaan.

Jos ajatellaan 1600 luvun englantia, ajateltiin silloin monessa asiassa toisin. Historialliset ja poliittiset viitekehyksetkin olivat toisin. Jos ajatellan tätä suomennosta nykyaikana, niin yksi poliittisesti epäkorrekti kohta tässä on, kun Kristitty kuvaa Lavertelijaa, että tämä on  (jos mahdollista) petoksessa ja kavaluudessa pahempi turkkilaisia. Nykyaikana ja maailmanpolitiikka huomioiden tämä kohta ei ole kovinkaan korrekti. 

Päätös

Näin kerroin, kulkija uneni sulle:
Sen voitko tulkita itselles, mulle
tai tuttavallesi jollekulle?
Mut tulkintoja sä vääriä kaihda
ja ällös totuutta valheeksi vaihda.
Sä välttyös turhista arvailuista
ja kuori kuorena pitää muista!
Myös toivon, ett' unta ei pilkattaisi;
sen tehtävän houkille antaa saisi!

Siis syrjään voit nyt verhon siirtää
ja syvään katsoa, mielees piirtää
totuuden, jonka sä kuvain alta
kai löydät, kuunnella sitä nyt malta!
Jos löydätkin olkea, kuonaa ja puuta,
ne pois voit viskata ilman muuta,
mut talleta kuitenkin ydin ja kulta,
vaikk' oisi sen peittona lika ja multa.
Mut kaiken jos hylkäät, sä vastuun kannat
ja uneen uuteen näin aiheen annat.

Niinpä, jos tuo yksi kohta nyt onkin Bunyanin lopetusrunoa lainatakseni olkea, kuonaa ja puuta, niin Kristityn vaellus on kuitenkin klassikko, johon kannattaa tutustua ja ajatuksella lukea.

-----

Tällä kirjalla otan osaa Läpi historian -lukuhaasteeseen: 1600-luku. 

3 kommenttia:

  1. Tämä onkin minulle tuttu juuri tyttökirjoissa mainittuna. En muista oliko se Pikku naisissa vai Runotytössä, mutta jommassakummassa puhuttiin Kristityn vaelluksen henkilöistä Kristian ja Kristiina. Teosta ei ollut taidettu suomentaa noihin aikoihin, sillä Kristian voisi olla suomennos sanasta Christian (sehän voi olla joko nimi tai tarkoittaa kristittyä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Runotytön vanhemmassa painoksessa mainitaan Kristian ja Kristiana , mikä ehkä tulee Kristityn vaelluksen ruotsinekielisestä nimestä Kristen och kristinnas.

      Poista
  2. Kristityn vaellus nyt uutena suomennoksena, bookyn kautta.

    VastaaPoista

Älä roskaa!