torstai 29. syyskuuta 2016

Mark Twain: Johanna D'Arc!


Mark Twain
Johanna D'Arc
Kertomus hänen elämästään ja marttyyrikuolemastaan
Muistiin kirjoittanut hänen käskyläisensä ja kirjurinsa, 
Sieur Louis De Conte

Vapaasti suomentanut Lilli Rainio

WSOY, 1910








Ainoa laatuaan on Johanna D'Arcin luonne. Sitä saattaa arvostella jokaisen aikakauden näkökannalta ja kuitenkin on tulos aina yhtä ihmeteltävä. Hän näyttää aina yhtä viattomalta, yhtä ihanteelliselta, hän on ylevin henkilö kuolevain joukossa.
Ja kun ajattelee, että tavat hänen aikanaan olivat niin raakoja, kurjia ja alhaisia kuin historiaan pimeimpinä aikoina, niin on mielestämme ihme, että moinen maaperä voi kasvattaa niin ihanaa kukkaa. Hän pysyi totuudessa, kun valhe oli ihmisissä tavallista; oli rehellinen, kun rehellisyys oli melkein kadonnut avu; hän piti lupauksensa, vaikka lupauksia tavallisesti rikottiin; hänen mielensä oli täynnä suuria ajatuksia ja se tähtäsi suurta päämaalia, kun toisten  mieli viihtyi turhamaisissa haaveissa ja itsekkäässä kunnianhimossa, hänen käytöksensä oli kaino ja arvokas aikana, jolloin kevytmielisyys ja  tapainturmelus oli vallalla; hän oli armelias aikana, jolloin säälimätöntä julmuutta harjoitettiin, hän oli luja, rohkea ja pelkäämätön .....

Mark Twain esipuheessaan ylistää Jeania maasta taivaaseen. Oliko hän pyhimys? Olivatko hänen näkynsä hallusinaatioita vain näkikö hän uskon kautta taivaallisiin? Mene ja tiedä, mutta kiinnostava persoona Jean D'Arc on. Maria Stuartin ja Marie Antoinetten rinnalla hän on minulle historian hahmo, jonka elämä ja persoona kiinnostaa hyvin paljon ja ehkä juuri siitä syystä, että he joutuivat kohtaamaan kuolemantuomion. 

Jean D'Arc eli 1400-luvun loppupuolella.  Hän oli ranskalainen maalaistyttö Donrémystä. Ranskan ja Englannin välillä oli käynnissä 100-vuotinen sota. Ranska oli ilman hallitsijaa, oikeudesta kuninkaan kruunuun käytiin polemiikkia. Jean D'Arc oli kolmentoista, kun hän muuttui leikkisästä iloisesta tytöstä haaveksivaksi ja miettiväksi.

Saat nähdä. Ranska tointuu vielä.
Tointuu, vaikka se on Englannin vallassa ja englantilaisten sotajoukkojen piirittämä?
Tuon taakan Ranska vielä kerran heittää niskoiltaan ja tallaa jalkainsa alle. Tämän hän sanoi omituisen innokkaasti.
Ilman sotajoukkoa ja sotilaita.
Ne kokoontuvat sotarummun kaikuessa - ja menevät taisteluun -
Ja lähtevät pakoon - niin kuin ennenkin.
Ei ei - taisteluun - voittoon - yhä voittoon - saat nähdä.
Ja kuningas?
Hän nousee valtaistuimelleen - hän on kantava sitä kruunua, joka hänelle kuuluu.
Päätä alkaa pyörryttää, kun kuulee sinun puhuvan, Johanna. Jos saattaisin uskoa, että maamme neljässäkymmenessä vuodessa voisi vapautua Englannin ikeestä ja - -.
Sinä saat nähdä sen tapahtuvan jo ennen - kahden vuoden kuluttua.
Ja kuka nuo ihmeet on toimittava?
Jumala.
Tuo lausuttiin hiljaa ja juhlallisesti, mutta selvään.

Kuudentoista ikäisenä Jean D'Arc pääsee kuninkaan eteen, ja erinäisten vaiheiden jälkeen hän saa sotajoukon komennukseensa. Jean D'Arc johtaa joukkonsa voitosta voittoon ja vihdoin myös johtaa Kaarle-kuninkaan kruunattavaksi Rheimsiin. Jean D'Arcilla oli myös vihollisia. Englantilaiset pitivät tätä noitana. Myös Ranskassa oli englantilaismielisiä ja muita valtapyrkyreitä, kuten Burgundin herttua. Kruunattunakin kuningas Kaarle oli heikko ja neuvonantajiensa johdateltavissa. Petettynä Jean D'Arc joutuu englantilaisten vangiksi ja inkvisition eteen kuulusteltavaksi. Tuomio on tyly: poltetaan roviolla.


Jean D'arcin  tarina on koskettava vastakohtaisuuksissaaan. Rohkeus vastaan pelkuruus, usko vastaan epäluottamus, uskollisuus versus petturuus. Jean D'Arcin tarina on myös filmattu useammankin kerran. Olen nähnyt siitä mykkäelokuvaversion, jonka YLE Teema esitti joitakin aikoja taaksepäin sekä muistelen, että olisi nähnyt myös Hollywood-version, jossa Ingrid Bergman esitti pääosaa. Ingrid sai osastaan toisen Oscarinsa.

Ingrid Bergmanista tuli dokumentti Ylen ruotsinkieliseltä kanavalta. Katsoin sen Areenasta muutama päivä sitten. Siinä ilmeni, että Ingridille Jean D'arc oli tärkeä hahmo. Hän esitti Jean D'Arcin tarinaa myös näyttämöllä. Pojalleen Roberto Rosslinille nuo teatteriesitykset olivat ilmeisesti traumaattisia, kun hän niitä lapsena joutui näkemään. 

Viimeisin elokuvaversio Jean D'arcin tarinasta tehtiin 1999 ja siinä pääosassa nähtiin Milla Jojovich. Tätä elokuvaa en ole nähnyt. 

Mark Twain kirjasta vielä sen verran, että etulehdellä mainitaan sen pohjautuvan Ranskan valtionarkistossa oleviin vanhoin asiapapereihin. Onko Sieur Louis De Conte todellinen historianhahmo vai Mark Twainin kertojaminä on hieman epäselvää. Kallistuisin siihen, että Mark Twain on hänet luonut.  Johann D'Arc on kaunokirjallista historiankirjoitusta. Siinä on sekä todellista, että mielikuvituksen luomaa aineista sitomaan tarinasta yhtenäisen. Mark Twain tunnetaan satiirikkona ja ironistisena kirjoittajana. Hieman jäin pohtimaan onko tässä satiirista ainesta. Tarina on kaunis, koskettava ja hyvin erilainen kuin Mark Twainin Prinssi ja kerjäläispoika, jonka joskus olen lukenut, vaikka sekin pohjaa historiaan. Kenties Jean D'Arcin tarina kiehtoi Twainiakin erityisellä tavalla ja hän on tahtonut kirjoittaa hänen tarinansa niin totuudenmukaisesti kuin mahdollista. Kuitenkin jäin pohtimaan, onko kaikissa ylistävissä sanoissa sittenkin hieman kirpeyttä mukana. Niin tai näin, tämä kirja oli Twainin kirjoittamaksi todella herkkä ja voisi sanoa jopa lyyrinen.

---
Tällä mukana Läpi historian 1400-luku (sopisi myös 1800-luvulle, koska kirjailija eli silloin).

Ajattelin myös, että voisin tällä olla mukana Seitsemännen taiteen tarinat -haasteessa, mutta en tiedä käykö tämä siihen, sillä vaikka Jean D'Arcin tarinasta on tehty elokuvasovituksia, niin en tiedä pohjautuuko ne tähän kirjaan tai yleensä mihinkään kirjaan. Tässä nyt tuli kuitenkin vähän sekä kirjasta että Jeaniin liittyvistä elokuvista.

2 kommenttia:

  1. Jean d'Arcin historiallisuudessa on jännänä sivujuonteena että pöytäkirjat tuosta oikeudenkäynnistä jossa tuomittiin kuolemaan (sekä muutaman vuosikymmenen myöhemmästä jossa tuomio todettiin perusteettomaksi) ovat säilyneet, eli Johannasta on poikkeuksellisen paljon luotettavaksi katsottavaa tietoa, omia puheita yms. Eli saattaa olla että Twain on paljonkin suoraa materiaalia käyttänyt (muistelen Dreyerin mykkäfilmin myös käyttäneen paljon suoria sitaatteja)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan. Tämän teoksen alussa mainittiinkin noista säilyneistä kuulustelupöytäkirjoista.
      Jean D'Arciin liittyen minua kiinnostaisi myös Armas J. Pullan aiheesta kirjoittama teos ja tuon Ingrid Bergman -elokuva olisi kiinnostava.

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.