Tomihiro Hoshino: Sairaalan puistossa kukkii Atsalea!

Tomihiro Hoshino
Sairaalan puistossa kukkii Atsalea
SLEY-kirjat, 1985
Alkuteos: Ai, Fukaki Fuchi Yori
Suomentanut Virpi Turunen
187 s.

Kannen kukka Tomihiro Hoshino, maalattu suulla

Tomihiro Hoshino on nuori, vastavalmistunut voimistelunopettaja. Hän on ollut ensimmäisessä opettajantoimessaan pari kuukautta, kun näyttäessään hyppyä puomilla, tapahtuu onnettomuus. Tomihiron niska vaurioituu ja hän halvautuu.

Tomihiro viettäää sairaalassa neliraajahalvautuneena yhdeksän vuotta. Näihin vuosiin mahtuu niin paljon epätoivoa, kysymyksiä, mutta myös iloa. Vähin erin Tomihiro pääsee vuoteesta erityispyörätuoliin. Hän oppii maalaamaan suullaan ja kirjoittamaan. Erityisesti kukat herättävät hänessä ajatuksia. 

Lähdin paareillani sairaalan takapihalle. Se oli erilainen  kuin huolellisesti hoidettu etupiha. Siellä oli vanhoja puurakennuksia, kivilouhikkoa ja rikkaruohoja. Minä pidin tuosta hylätystä, mullantuoksuisesta paikasta, ja halusin päästä sinne jokaisena tyyneä, aurinkoisena päivänä. Siellä katselin hiljaa taivasta. Vaikka katselin sitä joka päivä, en koskaan saanut siitä kylläkseni. Katsellessani taivasta unohdin liikuntakyvyttömyyteni ja tunsin uiskentelevani vapaasti äärettömyydessä. Kääntäessäni päätäni sivulle näin rikkaruohojen joukossa pienen "äidin ja lapsen kukan". Sen nimi koksetti minua syvästi ajatusteni vaellettua vapaati toukokuun kirkkaalla taivaalla.

Äiti työnsi paarejani

sairaalan peräpihalle saakka.

Äidin ja lapsen kukka

etsi turvaa sementtiraunoista.

Katselin taivaalle kukan tavoin

ja häikäistyin kyyneliin.

Äiti luuli, että itken.

Ujostutti.

(Kissankäpälä)

Äidin ja lapsen kukka, eli keltainen kissankäpälä on yksi Japanin seitsemästä kevätyrtistä. E ikoinen määritelmä tuo äidin ja lapsen kukka. Erityinen on myös Tomihiron ja äidin suhde. Ilman äitiä Tomihiro ei pystyisi maalaamaan. Hän ei pysty sekoittamaan värejä itse, vaan äitinsä sekoittaa ne Tomihiron ohjeiden mukaan.

Tomihiro Hoshinon teos Sairaalan puistossa kukkii Atsalea on omaelämäkerrallinen, päiväkirjamainen teos. Luvut muodostuvat lääkäreiden epikriiseistä, äidin muistoista ja ajatuksista ja Tomihiron ajatuksista. Sairaalan puistossa kukkii Atsalea puhuu vahvasti elämän puolesta, sen voimmasta. Niin kuin kukat nousevat eloon pienestä silmusta, herää Tomihirokin uuteen elämään. 

Sairaalan puistossa kukkii Atsalea on kurkistus japanilaiseen elämään. Kirjassa on muutamia kirjallisuusviittauksia, jotka herättävät mielenkiintoa, kuten Bokusui Wakayaman runot Kuresakan solasta ja Eiji Yoshikawan kootut teokset. Nimet ovat minulle aivan outoja. Sen sijaan Tomihiro mainitsee yhden lempikirjailijani - Ayako Miuran, jonka teoksilla on hänen elämäänsä merkittävä vaikutus. Ayako Miurasta kerrotaan, että hänkin oli taistellut sairauden kanssa monta pitkää vuotta lähes täysin vuoteeseen sidottuna. Vähitellen Tomihirostakin tulee kristitty. 

Aivan niin kuin niskani murtui,

taittui rapsinkin varsi hetkessä, huomaamatta.

Murtumakohdasta kasvoi uusi, ehompi verso,

ja puhkesi kukkaan.

Haluan kasvaa vahvaksi varreksi,

saanhan minäkin vettä ja valoa niin kuin rapsi.

(Rapsin kukka)

....
Helmet lukuhaaste 2016 kohta 10: Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kirjaherbarioni: Atsalea (Rhododendrom simsi)