sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Eila Kaukovalta: Viitosparakin Sole!

Eila Kaukovalta
Viitosparakin Sole
Otava, 1943
151 s.

(Huom! Opukseni kansi oli rikkoutunut, joten tein kuvaan pienen digikorjauksen)

- Ensin menen tietysti perheen mukana huvilalle ja osallistun maatalouskamppailuun, vastasin. - Sen jälkeen pääsen luultavasti raivausleirille muonittamaan. Odotan sitä aikaa jo jännittyneenä.
-Vieläkö sinä täällä olet? kuului samassa tuttu ääni.
Riston hyvä ystävä tuomari Tiainen seisoi pöytämme vieressä.
- Missä minun sitten pitäisi olla? Nyt on tietääkseni sunnuntai ja asianjotoimistot suljetut. Ja lomani on vasta elokuussa.
- Tällä kertaa sen kyllä jätät pitämättä.
- Mies, mitä arvoituksia oikein puhut? En enää vuosikausiin ole harrastanut ristisanatehtäviä.
- Etkö sitten todellakaan tiedä, että viime yönä on miehiä kutsuttu aseisiin?

Viitosparakin Sole on nuori abitura, pikkulotta, jonka kesäsuunnitelmat, samoin kuin veljensä Riston ja tämän morsiamen suunnitelmat kesänvietosta kariutuvat tyystin heidän kuultuaan, että uusi sota on edessä. Eletään jatkosodan tunnelmissa.

Sole on ystävänsä Leilan kanssa toimessa kotikaupunkinsa kenttäpostissa. Sole ei ole vielä kyllin vanha (kahtakymmentä täyttänyt) päästäkseen lähemmäksi rintamaa, jonne hän kovasti haluaisi, samoin kuin muutamat muut pikkulotat. Lopulta hän kuitenkin saa komennuksen jonnekin Itä-Karjalan suunnalle (ikä jää mainitsematta), jonne kaivataan lisää työntekijöitä.

Viitosparakin Sole on toisaalta tyypillinen tyttöjenkirja - on hitunen nuoruuden intoa ja palavuutta, tulevaisuuden suunnitelmia, romantiikkaakin. Toisaalta tämä on myös hitusen "poliittinen" nuortenkirja.

Vuosien 1939-1944 välisen ajan lasten- ja nuortenkirjat kiinnostavat minua juuri tuon ajan erityispiirteiden näkymisen vuoksi, onko niitä ja millaisena sotavuodet näyttäytyvät tänä aikana? Suur-Suomi ajattelu näkyy tässä kirjassa merkittävästi. 'Me näytetään heille' -mentaliteetti on voimissaan. On AKS valoineen ja mikä,ainakin minusta erikoinen maininta, kun kyseessä on nuorten tyttöjen kirja, kirjahyllystä löytyy Hitlerin Taisteluni -kirja.

Jos olisin lukenut tämän kirjan viime vuonna, niin olisin saanut tällä kuitattua, luulen ainakin niin, kohdan, jossa kysyttiin jossain päin maailmaa kiellettyä kirjaa. Minulla on tuntuma, että tämä kirja on ollut Suomessa kiellettyjen listalla erinäisinä sodanjälkeisinä vuosina, piilossa ja pois raivattuna.

Viitosparakin Sole on poliittsesta ilmapiiristään huolimatta melko kevyttä luettavaa. Tarinan kertojaminä on Sole, joka kirjoittaa eräänlaista päiväkirjaa ajastaan lottakomennuksella, joka kestää puolisen vuotta. Tämän jälkeen Sole palaa koulunpenkille ja viimeinen luku kertoo ylioppilastunnelmista ja mitä sitten. Kerronnassa on siis rento ote, jos kohta paikka paikoin on nähtävissä myös se karumpi puoli. Sodan julmat kasvot ovat kuitenkin enemmän piilossa kuin näkyvissä.  Kerronnassa merkityksellistä on  enemmänkin sankaruus ja toveruus. Mikä minua hieman häiritsee on se aliarvioiva ja ylenkatseellinen suhtautuminen niihin, jotka eivät ole yhtä sankarillisia, se on Solen suhtautuminen ystävänsä Pullan äitiin, joka ihmettelee, miksi tytöt eivät ole maalla kesänvietossa?

Nykyään puhutaan paljon vihapuheesta. En lähde ruotimaan mikä on vihapuhetta ja mikä ei, jäin kuitenkin miettimään, missä määrin erinäiset sanat tässä kirjassa olisi nykyaikana luokiteltavissa vihapuheeksi? Ainakaan niiden käyttö ei ehkä olisi ihan suotavaa.

Onko tämä siis vaarallinen kirja? No, ehkä ei nyt vaarallinen, aikansa kuvastaja, josta on syytä ottaa oppia nykytiedon valossa.
...
Tällä mukana keräämässä 100 suomalaista kirjaa.

2 kommenttia:

  1. Aino, tiesitkö että tämä on kolmas "osa" Solesta kertovista tyttökirjoista? Minä en ole tätä lukenut vielä, vaikka se onkin ollut hyllyssäni aika pitkään. Olen lukenut ensimmäisen osan Tuntematon Marianna, joka ei vielä käsitellyt sota-aikaa. Toista osaa en ole myöskään lukenut, Me tapaamme taas Marianna. Olipas kiinnostavaa lukea huomioitasi kirjasta ja jossain vaiheessa luen tämän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä bongannut nuo Marianna-kirjat, mutta en tiennyt, että ne olisi jotenkin kytköksissä tähän kirjaan, vaikka kirjoittaja onkin sama. Olen ajatellut, että olisi kiva lukea nekin. Saa nyt nähdä.
      Kiitos, kun taas poikkesit.

      Poista

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.