maanantai 27. helmikuuta 2017

Barbara Dimmick: Matkalla huomiseen!

Barbara Dimmick
Matkalla huomiseen
Alkuteos: In the Presence of Horses
Suomentanut Saara Villa
Gummerus, 2003
366 s.






Aidosti mustassa hevosessa ei ole ainuttakaan ruskeaa karvaa. Ne, joita mustiksi sanotaan ovat yleensä tummia ruunikoita tai rautiaita. Mutta tämä nuori hevonen oli musta - oikeasti musta, ja sillä oli vino valkoinen läsi ja neljä tyylikästä valkoista sukkaa. Kaikki muu olikin pielessä. Ruuna oli kolmevuotias, pian neljä. Kasvun olisi jo pitänyt tasoittua; sä'än olisi pitänyt olla lautasia korkeammalla. Se ei ollut.

Matkalla huomiseen on hevoskirja - mutta se ei ole pelkästään hevoskirja. Se on kasvu- ja kehitystarina, jonka pääosassa on nuori aikuinen nainen. Lukija saa tosin tietää kertojan nimen vasta kun hän on lukenut parisenkymmentäsivua. Natalie on ikänsä hevosten kanssa puuhaillut kouluttaja,, valmentaja, hoitaja - siis hevostenhoitaja. 

Kuitenkaan kyse ei ole vain hevosista. Kyse on elämstä. Musta hevonen - Twister, jonka kehollinen olemus ei ole niin kuin hyvällä hevosella tulisi olla vaikuttaa Natalieen tavalla, jota voisi luonnehtia kohtalokkaaksi. 

Vannon, että jokin mitä en nähnyt kietoutui polvieni ympäri. Se oli samalla tavalla ilmavan lämmin , ekuin villashaali jolla joskus pakkasilmalla ratsastaessani peittelin jalkani. Istuin siinä. Silitin hevosen niskaa. Höpötin kuin idiootti: kerroin sille että se oli hieno, että se oli fiksu ja upea, ettei sen tarvinnut olla huolissaan - myöhemmin me tekisimme kovemmin töitä. Vastaukseksi minua kohti leijui murhetta ja pettymystä. ---


Symbolisesti musta hevonen voisi kuvata kuolemaa. Kuolema on läsnä Natalien muistoissa, se on läsnnä nykyhetkessä - onko se este tulevaisuudelle?

Natalie on kotoisin pienestä Bethlehemin kaupungista. Ei. Kyse ei ole siitä Beetlehemistä, vaan Yhdysvaltain Pennsylvanian pikku kaupungista, jonka Natalie on jättänyt taakseen, mutta johon hän yhä uudelleen ajatuksissaan palaa. Hän on saapunut Shipvilleen, pienelle Dream-Webin ratsutilalle, jonka omistaja Allie on kuollut ja Pierce, Allien veli joka Natalien palkkaa on surussaan riutuva opettaja, joka jättää kaiken tilanhoidon Natalien vastuulle.

Matkalla huomiseen on jollain tavalla kiehtova kirja. Tosin siinä on paljon hevossanastoa ja ensi lukemalta voisi ajatella että muusta ei puhutakaan kuin hevosista, mutta pikku hiljaa tarina etenee lakipisteeseensä, kerronta syvenee ja hevosista siirrytään ihmissuhteisiin, menneisyyden haamuihin ja elämän pelkoihin. Dramatiian, tragedian ja arjen kolmiossa kerronta etenee kahtaalla. On Natalien menneisyys ja lapsuuskauttanuoruusmuistot ja on nykyhetki. Se, mitä on tapahtunut menneisyydessä ei jätä rauhaan. Vastaukseksi minua kohti leijui murhetta ja pettymystä.  Twisterin ja tapahtumien kautta Natalie oppii käsittelemään suruaan.

Paitsi hevosia tätät kirjaa määrittelee myös määriläisyys. Sana ja määritelmä määriläinen toistuu hevosten ohella useasti. Määäriläisyys on eräänlainen liike, yhteisö, johon sekoittuu sekä hengellisyyttä että politiikkaa. Kyse on tsekkoslovakialaisesta alueesta, josta ihmisiä lähti siirtolaisiksi Yhdysvaltoihin ja erityisesti Pennsylvaniaan. Tätä kirjaa ei kuitenkaan voi niinkään luokitella hengelliseksi kirjaksi, vaikka hengellisiäkin arvoja sivutaan. Kyse on enemmän Natalien kasvuympäristöstä ja lapsuuden kokemusten vaikutuksista aikuisuuteen. Kirjan miljöö ei ole vain hevostila vaan määriläinen kaupunki Bethlehem Pennsylvanissa ja sen historia. 
,
Jos tätä kirjaa voisi verrata johonkin, niin ehkä Nicholas Evansin Hevoskuiskaajaan. Silti teokset ovat hyvin erilaiset eikä niitä voi laittaa yksi yhteen. Mnä sekä pidin kirjasta että suhtaudun siihen hieman varauksellisesti. Loppu ei ehkä ollut ihan sellainen, kuin olisin toivonut, se jätti monet kysymykset avoimiksi, Mutta mitä me voimme tulevaisuudesta tietääkään, se on aina ulottumissamme, tietoisuuden ulkopuolella, sitä kohti voi vain kulkea ja antaa elämän kantaa.

Hieman surullisesta ja kaihertavasta pohjavireestä huolimatta tässä kirjassa on elämän maku, valo kirkkaampi on kuolemaa tai sanotaanko, että valo ainakin kajastaa pimeyteen.
----
Kirjallinen Yhdysvaltain osavaltio -valloitus: Pennsylvania
Helmet lukuhaaste 2017 kohta 42: esikoisteos

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.