keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Nina bawden: Piilosaaren poika!

Nina Bawden
Piilosaaren poika
Alkuperäisteos: The Runaway Summer
Suomentanut Ritva Pelkonen
Tammi, 1972
150 + 1 s.













Mary oli vihainen. Hän oli ollut vihainen hyvin kauan, hän ei voinut muistaa milloin hänestä oli viimeksi tuntunut mukavalta.

Mary on 11-vuotias brittityttö, joka asuu isovanhempiensa luona. Hänen vanhempansa ovat eroamassa. Äiti lomailee ja isä on jossain ulkomailla. Piilosaaren poika tuo heti ensimmäisestä otsikosta alkaen mieleeni F.H.Burnetin Salaisen puutarhan. Vaikka tapahtumat sijoittuvatkin eri aikaan on kuviossa joitain yhteneviä piirteitä - muitakin kuin päähenkilön nimi.

Mary on turhautunut. Eräänä päivänä hän lähtee rannalle. On kesä ja hän ostaa hattaran, mutta varastaa siinä sivussa pari suklaapatukkaa. "Me näkimme sinut". Kuuluu jostain Maryn juostessa nopeasti pakoon. E se oo näkimme, hölmö, se on nähtiin, sanoi toinen... Mary tapaa kaksoset Pollin ja Annan. Kyllä! Polly ja Anna aivan kuin Pollyanna. Paitsi että nämä pienet kaksostytöt eivät ole lainkaan kuin Pollyanna iloisuusleikkeineen. Pollia ja Annaa tärkeämmäksi tarinan kannalta muodostuu kaksosten isoveli Simon, johon Mary rannalla tutustuu.

Palatakseni mielleyhtymään Salaisesta puutarhasta yksi vahva yhdistävä teema on lapsikolmikko. Salaisessa puutarhassa se on Mary, Colin ja Dickon. Piilosaaren pojassa kolmikko on Mary, Simon ja Krišna. Kolmas yhdistävä tekijä on intia. Krišna on Kenyan intialainen, jonka Mary tapaa rannalta, jonne tämä on tuotu moottoriveneellä ja jätetty yksin, kun hänet tuoneet miehet ovat juosseet karkuun. Siis pakolainen, mikä selviää lapsille tarinan edetessä.

Mary ja Simon piilottavat Krišnan ensin Simonin sukulaisen vanhan tavaran liikkeeseen, mutta kaksosten löytäessä tiensä paikalle Simon johdattaa heidät omaan salaiseen paikkaansa, saareen ja siellä olevaan erikoiseen luolaan.

Kesäpäivät kuluvat ja lapset viettävät saaressa onnellisia hetkiä samalla kun he yrittävät miettiä miten saisivat yhteyden herra Patellin, jonka luokse Krišna oli matkalla,

 Kun kesä lähenee loppuaan. lähenee myös lasten seikkailu loppua. Krišna sairastuu ja salainen saari paljastuu, kun lasten on haettava apua. Miten käy Krišnan? Saako hän jäädä Englantiin. 

Piilosaaren poika on hyvin ajankohtainen kirja pakolaisteemoineen, vaikka on kirjoitettu alunperin kuusikymmen, seitsemänkymmenluvun taitteessa. Pakolaisuusteema liittyy jälkikolonialismiin Kenyan itsenäistyessä Brittien siirtomaavallan jälkeen. Kenyassa asui monia intialaistaustaisia ihmisiä, joille brittihallinto oli myöntänyt Englannin passin, koska heillä oli vaara joutua syrjityiksi afrikkalaisiin nähden. Sitten lupa tulla suoraan Englantiin peruttiin. Tämä historiallinen kytkös tekeekin Piilosaaren pojasta omanlaisensa ja kiintoisan.

Kerronta on reipasta lasten näkökulmasta lähtevää, jossa ei hurskastella eikä saarnata, vaikka oikean ja väärän problematiikkaa pohditaankin. Sanoissa on kuvauksellisuutta ja sattuvuutta. Kirjassa on myös melko annos mustaa huumoria, mikä ainakin minut jähmettää ja saa tuntemaan kylmiä väristyksiä. Vaikka kirja siis jossain määrin kehyksiltäänkin muistuttaakin Salainen puutarha -kirjaa ei kirjoja voi verrata toisiinsa. Rakastan Salaisen puutarhan lumoavaa tunnelmaa. Piilosaaren pojassa tunnelma on aivan erilainen - tummempi ja arkisempi. 

Uudelleen luettua -haaste



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.