lauantai 6. tammikuuta 2018

Jacob Bull: Glomdalenin morsian!

Jacob Bull
Glomdalenin morsian
Romaani kansanelämästä
Suomentanut E.A.
WSOY, 1928
119 s.



Painoasultaan pieni ja pituudeltaan lyhyt tarina Norjan tuntureilta. Tarinan keskiössä on talonisäntä Ola Eriksen Glomgaarden ja hänen tyttärensä Berit. Ola Eriksen on,  nainut Beritin äidin Elvedalenista, eikä Atanasta, niin kuin yleensä on ollut tapana. Beritin äiti oli heikkoluinen, mutta tämä vain hymyili, kun tuli puhe poikien saamisesta. Kyllä niitä tulee, oli t.ämän mielipide, mutta ei tullut hänelle. Beritin äiti kuoli lapsivuodekuumeeseen. 

Berit tuli kauneudessa ja ruumiin rakenteessa äitiinsä, mutta luonnoltaan isäänsä, joka oli niin vahva, että saattoi hevosenkin nostaa ylös.

Glomdalenin morsian on pieni suuri tarina rakkaudesta ja rakkauden voimasta, ettei rakkautta voi pakottaa.

Isä tahtoisi naittaa tyttärensä Gjermund Haugsettille, rikkaan talon pojalle ja Gjermundkin haluaa Beritin vaimokseen, siitä ei ole yhtä sanaa sanottavana. Vaan Berit ei halua Gjermundille mennä. Hän tuntee vetovoimaa köyhän mökinmiehen poikaan Tore Braateniin, joka ripillepääsyn jälkeen on alkanut rakentaa taloa, ja raivata peltoa vanhempiensa töllin viereen.

Tyttö  naurahti.
- Siihen sinä kyllä aina keinon keksit, vastasi hän ja hänen silmänsä loistivat iloisina.
Poika huokasi.
- Ei, siitä tulee kaikkein vaikein juttu, sanoi hän.
- Sinä kai et tiedä ketään, ehkä, tiedusteli hän.
Poika sylkäisi huolettomasti.
- Oh, kyllä - kyllä minä tiedän yhden, tuli arastellen, mutta - ei ole sanottua, huollisiko hän.
Berit tuli punaiseksi.
- Oh, kyllä kai hän huolisi, vastasi hän nopeasti, mutta katsoi samassa maahan.
Poika odotti siksi, kunnes hän nosti silmänsä jälleen.
- Mutta hänellä on itsellään talo, hänellä, sanoi hän.
Tyttö naurahti.
- Niin, se se onkin pahinta, vastasi tyttö.
Pojan silmät säihkyivät kirkkaina. Hän oli kääntynyt pois, ollakseen sanomatta, mitä ajatteli. Mutta silloin se kuitenkin pääsi häneltä.
- Saako hän myös luvan, luuletko sinä? kysyi hän ja punastui samassa itse.
- Niin, sitä minä en tiedä, vastasi hän.
- Muuten hän kyllä tekee aivan niinkuin itse tahtoo, lisäsi hän sitten.

Isä Ola juonii yhdessä Haugsettien kanssa ja laittaa kuulutukset, vaikka Beritiltä ei ole kysytty mitään. 

Mitä siitä seuraa? Berit karkaa, palaa ja karkaa taas, kunnes asiaa selvittämään lähtee itse kirkkoherra. 

Glomdalenin morsian on pieni mutta vahva tarina. Kerronta on dialogista, jopa niin paljon, että tästä saisi hyvän näytelmän aikaiseksi. Kerronallisesti tarina pitää jännitteensä ja nousee loppua kohden, mutta loppuu hieman töksähtäen.  En tiedä, onko tämä töksähtäväyys suomennoksen syytä, pitäisi varmaan katsoa Projekti Gutenbergista, löytyisikö sieltä alkuperäisteosta ja verrata loppulausetta ja sen rytmiä sillä säkeiden, sanojen soinnuista on kyse, kun makustelen tämän tarinan loppua. 

....
Tundran lumoissa -haaste aloitettu omalta osaltani tällä kirjalla. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kirjojen viehätys ei perustu ainoastaan lukemiseen ja siihen liittyviin tunteisiin ja reaktioihin. Osa viehätystä on niistä syntyvä keskustelu, ajatuksen jakaminen.