sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Kaija Väänänen: Me villamyssymissit!



Kaija Väänänen
Me villamyssymissit
Otava, 1955
103 s.

Koululaiskertomus

Kirpputorilta bongattu kirja, jonka selkämys kaikessa vaatimattomuudessaan otti ensimmäisenä silmään. Haa, mikäs kirja se tuo on, näyttää ihan kuin olisi ja niin olikin. Sellainen kiva pieni vanhan ajan tyttökirja. Kannet tosin oli hieman vahingoittuneet ja kuvituksessa valkoinen läiskä, mutta korjasin kohdan niin hyvin, kuin pystyin. Kansikuvan tekijästä ei ole mainintaa, mutta pidän paljon .Kuvassa on lämpöä ja raikkautta ja hyvää mieltä.

 Me villamyssymissit kertoo Saarasta,  ja hänen koulutovereistaan yhden lukukauden aikana. Saaran paras kaveri on Pirkko Luokan johtohahmo on Liisa, jonka "auktoriteetti säilyi vain voimakkaan luonteen ja ivan avulla". Saaran vieruskaveri on Elina, jolle koulu tuottaa vaikeuksia. Koko kevätkauden kouluproblematiikka alkaakin ainekirjoitustunnilla, kun Pirkko  auttaa Elinaa aineen kirjoittamisessa. Äidinkielenopettaja Kyösti tulee maininneeksi Elinan isälle, että näyttää Elinalla olevan mainioita ajatuksia, mutta ajatuksethan olivat todellisuudessa Pirkon.Tunnustus ja siitä seuraavat muut seikat vievätkin sitten tyttöjä tilanteesta toiseen.

Paitsi koulunkäyntiä elämään mahtuu poikakavereita ja ihastumisia, sitä tuttua tyttökirjaainesta. Kuitenkin tässä kirjassa on jotain muutakin. Yhteiskunnallinen ja  sosiaalinen eriarvoiarvoisuus luo omat varjonsa elämään.



sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Norri - Kekkonen - Knuutila: Polttoroviolta pyhimykseksi!



Matti Norri, Jukka Kekkonen ja Jyrki Knuutila
Polttoroviolta pyhimykseksi - Jeanne D'Arcin oikeusmurha
Art House, 20
309 s.

- Tiedätkö oletko Jumalan armossa?
- Jos en ole, suokoon Jumala minulle armon, jos olen, pysyttäköön Jumala minut armossaan. Olisin maailman surullisin ihminen jos tietäisin, etten ole Jumalan armossa. Mutta jos olisin synnin tilassa, luuletteko että Ääni tulisi luokseni? Toivoisin että jokainen voisi kuulla Äänen niin kuin minä. Luulen olleeni noin kolmentoista ikäinen kuin se tuli luokseni ensimmäisen kerran.

En tiedä, oliko Jeanne D'Arcin kuulemat äänet jumalallista alkuperää vai eivätkö. Sen kuitenkin tiedän,että hän on kiinnostava historian hahmo. Tosin 1400-luvulla eläneen nuoren naisen ajatuksiin on vaikea päästä käsiksi, sillä hän tiettävästi oli luku- ja kirjoitustaidoton ja kaikki, mitä hänestä voidaan saada selville on aikalaistensa välittämää. Tämä kirja: Polttoroviolta pyhimykseksi - Jeanne d'Arcin oikeusmurha on siitä kiintoisa, että tähän on suomennettu Jeannen kuulustelupöytäkirjat ja niiden kautta on jonkin verran saatavissa tietoa Jeannen ajatusmaailmasta. Kuulustelupöytäkirjojen lisäksi teoksessa valotetaan Jeanne d'Arcin oikeuskäytäntöä niinRoomalaiskatolisen kirkon eli uskonnolliselta näköpuolelta kuin myös sen poliittisia piirteitä. 

Tutkijat Norri - Kekkonen ja Knuutila tuovat esille niitä taustatekijöitä jotka olivat vaikuttamassa  Orleansin neitsyen kohtaloon ja päätyvät perustellen siihen, että kyseessä oli poliittinen oikeusmurha. 

Jeanne d'Arc julistettiin pyhimykseksi 1922, mutta jo 1400-luvulla, joitakin vuosia hänen polttoroviokuolemansa jälkeen hänen tuomionsa  rehabilitoitiin.

Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä teos, joka ei ainakaan vähentänyt kiinnostustani Jeannen elämää kohtaan, jos kohta en häntä ihan pyhimyksenäkään pidä. Mieleen nousevat ennemminkin ajatukset siitä, kuinka uskonto voi olla vaarallinen vallan väline ja mikä vastuu on niillä, jotka opettavat hengellisiä asioita.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Ayako Miura: Aurinko sulattaa jään!


Ayako Miura
Aurinko sulattaa jään
Japaninkielestä suomentanut Martti Turunen
SLEY, 1978
504 S.

Aurinko sulattaa jään on jatkoa Miuran Jäätymispiste-teokseen. Jatko-osa alkaa Keizoo Tsuziguchin mietteistä, kun Tsuziguchien ottolapsi Yooko on yrittänyt itsemurhaa ja tulee lopulta tajuihinsa. Keizoon puoliso Nazue on kertonut Yookolle tämän olevan murhaajan tytär ja vaikka Yooko lopulta saa tietää, että se ei olekaan totta, hän kokee syyllisyyttä siitä, että hän ei kuitenkaan ole niin puhdas ja vilpitön kuin hän on itse lapsena ajatellut olevansa.

Aurinko sulattaa jään on hieno teos. Se on niin ihmisuhdedraamaa kuin hienosyistä pohdintaa ihmisen olemuksesta, syyllisyydestä ja anteeksiannosta.

Henkilöistä:

Yooko tulee japaninkielen aurinkoa merkitsevästä sanasta Yoo
Tooru Tsuzikuchi opiskelee Sapporosssa ja on rakastunut Yookoon,vaikka onkin tämän sisko, ei verisitein, mutta kasvanut yhdessä. Tooruun on rakastunut Junko, nuori tyttö, johon Yooko tutustuu eräissä hautajaisissa. Yooko itsekin on mieltynyt Tooruun, mutta Yooko on seurustellut myös Kitahara-nimisen nuorukaisen kanssa. Myös Yookon todelliset äiti ja velipuoli ilmestyvät kuvioihin. Näistä Tatsya on kiivasluontoinen nuorukainen, joka lopulta johtaa tapahtumat dramaattiseen päätökseen.

Aurinko sulattaa jään on hyvin japanilainen teos. Japanilainen kulttuuri ja historia kulkee tarinan rinnalla. Nämä pienet yksityiskohdat luovatkin elävää ja aitoa kulttuuripintaa ja miljöötä ja herättävät kiinnostusta Japanin historiaan ja maantieteeseen. Mainitsin jo, että tämän teoksen vahvana teemana on syyllisyys ja anteeksianto. Siihen liittyen teoksessa toistuu hyvin vahvasti japanilainen asenne ja kohteliaisuussäännöt.

Suosittelen tätä teosta mitä lämpimimmin. Uskoisin,että jos osaa japania, niin teoksesta saa paljon enemmän irti alkuperäiskielellä. Nyt huomasin, että tässä suomenkielisessä painoksessa oli muutamia kömmähdyksiä nimien sekoittumisesta sanavirheellisyyksiin. No, ei niin monia, mutta kuitenkin. Minusta olisi hienoa, jos tästä teosparista saisi uuden tarkennetun suomennoksen tai  ainakin uusintapainoksen, sillä tämän tarinan toivoisi jäävän elämään myös tuleville lukijasukupolville.

Sisällysluettelon runollisuus

Lumituiskun jälkeen 
                  synkkä pilvi,
                                    yksi ainoa pilvi ...

....
Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 1: Kirjan kannessa on ihmiskasvot

maanantai 7. tammikuuta 2019

Tundran lumoissa -lukuhaasteen koontipostaukset tänne! ARVONTA SUORITETTU!



Tämän vuoden lukuhaasteeni Tundran lumoissa alkaa olla loppusuoralla. Vielä on muutama päivä aikaa lukea ja postailla. 

Itse luin tähän haasteeseen yhteensä kuusitoista kirjaa, jolla saavutin pakkasensietoasteikollani -20 astetta  eli hyvän pakkasensiedon. Kirjat olen listannut Tundran lumoissa  -sivulle, joka löytyy blogin yläpalkista. Tykkään kyllä lukea tundralle sijoittuvia kirjoja, mutta  tuollaiseen pakkassäähän en todellisuudessa kyllä uskaltautuisi kuin aivan välttämättömässä pakossa.

Linkkit koontipostauksiin luetusta pyydän ystävällisesti jättämään tähän postaukseen.HUOM! Olet mukana arvonnassa, kun jätät linkkisi viimeistään 6.1.2019.

Mukana:   
   
Näiden kuuden kesken arvoin jotain, en vielä tiedä, mikä se on, mutta jotain aiheeseen liittyvää, Arvonta suoritettiin siten, että nimet kirjoitettiin lipukkeille, lipukkeet taiteltiin ja opiskelukaveri veti lipukeviuhkasta voittajan.

Voittajaksi osoittautui henkilö, jolla on K i r j a r a k k a u t t a. Nimi näkyy lipukkeessa aika heikosti, kun kynästä loppui muste, kyllä se siinä kuitenkin on. Onnea voittajalle ja kiitokset kaikille haasteessa mukanaolleille. Mukavia lukuhetkiä edelleenkin. 






Kirjarakkautta oli sitä mieltä, että hän ei ole ansainnut  palkintoa, kun hän ainoastaan kommentoi haastetta. Minä tulkitsin hänen mainintansa jo lukemistaan kirjoista postausta vastaavaksi linkiksi.



Näin ne ajatukset vaihtelee. Päädyin kuitenkin ehdotuksen mukaisesti suorittamaan uuden arvonnan  (onnettarena toimi edelleen opiskelutoveri). Voittajaksi osoittautui Mervi. Onneksi olkoon. Otan yhteyttä.





torstai 3. tammikuuta 2019

L.M.Montgomery & Sisko Ylimartimo: Alppipolku. L.M.Montgomeryn elämä ja teokset!


L.M.Montgomery
Sisko Ylimartimo
Alppipolku
L.M.Montgomeryn elämä ja teokset.
Minerva, 2017

Alppipolun alkuperäisteos: The alpine Path: The story of my career
Suomennos: Saana Rusi

Silloin kuiskaa unieni kukka
Kuinka jaksat nousta ylöspäin,
alppipolku raskas on ja jyrkkä,
jonka korkeuksiin vievän näin.
Kuinka saavuttaavoi kunnian ja maineen
maalin kaukaisen ja korkean
nimen piirtää kultatauluun maineen,
nimen naisen vaatimattoman. 
- Suomennos I.K.Inha

Tämän Runotyttö-trilogiasta löytyvän runon on L.M.Montgomery lapsuudessaan lukenut ja leikannut talteen aikakausilehdestä. Olen monesti Runotytön tarinaan lukiessani miettinyt, kuinka paljon siinä on kirjailijaa itseään. Sisko Ylimartimon teos, joka sisältää paitsi Montgomeryn oman lehdessä jatkokertomuksena ilmestyneen elämäntarinan myös Ylimartimon omia ajatuksia ja pohdintoja  paitsi kirjailijasta myös tälle niin rakkaasta kotiseudsta Prinssi Edwardin saarella. 

Täytyy sanoa, että teos on hyvin mielenkiintoinen ja avaa hienolla tavalla Montgomeryn elämää ja hänen kirjojensa taustoja. Mikä kiintoisinta teoksessa on kirjallisuusmainintoja, jotka herättävät tutustumishaluja. Esimerkiksi Montgomeryn runoihin olisi hienoa päästä tutustumaan. Milloinkahan saisi niistä teoksen suomennettuna? Voisinpa jopa itsekin kokeilla suomennoksia,jos löytäisin kokoelman Montgomeryn runoja (jos ei muuten, niin omaksi ilokseni) Lisäksi olen erittäin kiinnostunut Rachel Bénardin kuvittamasta Montgomeryn kehtolaulusta (The Way to Slumbertown).

Vaikka Montgomeryn teoksissa onkin paljon häntä itseään, ei niitä voi pitää yksi yhteen hänen elämänkerrallisina teoksina.  Ylimartimon kirjasta saa Montgomerystä kuvan hyvin yksinäisestä ja surumielisestä henkilöstä. Montgomeryn päiväkirjasta, josta olen postannut aiemmin voi lukea, että nuorena Montgomery eli  iloista ja huvitusten täyttämää elämää, kunnes muuan tapahtuma vaikutti häneen masentavasti. Masennus ilmeisesti varjosti Montgomeryn elämää monella tavalla, mikä tietysti on hyvin ikävää. Toivoisin, että elämä olisi ollut hänelle aurinkoisempi ja jättänyt muutamia kokemuksia vaille. Valoa ja elämän monia vivahteita hän ainakin hyvin toi esille kirjoissaan ja on niillä ilahduttanut monia.

Olen iloinen, että Minerva on julkaissut näitä Montgomeryn aiemmin julkaisemattomia teoksia vuosien varrella. Joidenkin teosten painoasusta en ole ollut kovin innostunut. Tämän teoksen ulkoasu ja painotekniset ratkaisut ovat kuitenkin hyvät. Kansi on kaunis  ja ulkoasu sopusuhtainen. 
----
Tällä mukaan Matkalla Mikä Mikä Maahan Montgomery-haasteessa.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Mennään metsään -lukuhaaste 2019!


https://sheferijm.blogspot.com/2019/01/mennaan-metsaan-lukuhaaste-2019.html


Ajattelin ensin, että jätän tältä vuodelta oman lukuhaasteen antamisen väliin, vaan kuinkas kävikään. En sittenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä ja innostaa uusiin elämyksiin. Siispä tässä se on: Mennään metsään -lukuhaaste.

Lukuhaasteen tarkoituksena on yksinkertaisesti lukea kirjallisuutta, joiden miljöönä tai teemana on metsä. Kaikenlainen kirjallisuus käy, kaunokirjallisuudesta fantasiaan ja tieteiskirjallisuuteen.

Haaste alkaa nyt ja päättyy vuoden lopussa.

Lukemasi perusteella voit saavuttaa seuraavat arvoasemat. Mielenkiintoisia lukuelämyksiä!

Taimikonhoitaja                       1 - 4
Lähimetsän hiiviskelijä            5-10
Metsäläinen                             11-15
Korpimetsän kulkija                15-25
Ikimetsän ihailija               Yli 25 kirjaa

Mitä sitä onkaan tullut luettua vuoden 2018 aikana!

Yritin vuonna  2018 pitää hieman tilastoa siitä, mitä ja millaista kirjallisuutta olen lukenut. Nyt, kun tein yhteenvetoa "tukkimiehen kirjanpidostani" niin huomaan, että tilastoinnissani on jotain pahasti pielessä, se on, en ole ollut oikein looginen kirjaamisissani, ja en ole ehkä aina muistanut kirjata lukemaani. Jokatapauksessa tässä pientä yhteenvetoa siitä, mitä olen kirjannut.

Vuoden aikana olen lukenut noin 96:sta reiluun sataan kirjaan. Postauksista saa jonkinlaisen kuvan, mutta täydellistä kuvaa tilanteesta ne ei anna, silä jotkut postaukset ovat yleispostauksia ja joissakin postauksissa on saattanut olla esittely useammasta kirjasta. En myöskään ole postannut kaikista lukemistani kirjoista.



Maittain jaoteltuna luetuista suurin osa on ollut kotimaista kirjallisuutta, toiseksi  eniten usalaista ja ruotsalainen kirjallisuus hyvin siinä perässä.  Australia 1 , Uusi-Seelanti 1, Englanti 6, viro 2, Suomi 43, Tanska 4, Norja 2, Ruotsi 8, USA 9, Kanada 3, Espanja 1, Katalaani 1, Sveitsi 1, Ei tietoa 3, Unkari 1, Ranska 3, Venäjä 3, Puola 1, Slovakia 1, Israel 1. Tässä listauksessa on hieman tulkintaa siitä, mihin maahan olen teoksen kirjannut (miljöö/kieli/kirjailja?)

Kirjallisuuslajin mukaan eniten on ollut puhdasta kaunokirjallisuutta, josta ainakin 22 tyttökirjoja ja kaksi poikakirjaa. Dekkareita olen lukenut neljä, runokirjoja viisi ja tietokirjoja kuusi. Myös yhden päiväkirjan olen lukenut. Kolmen kirjan genreä on olut vaikea määritellä. Faktiota eli fiktion ja faktan yhdistelmää on ollut yksi teos ja neljätoista teosta on ollut tosipohjaisia.

Olen lukenut ainakin 25 mieskirjailijan teosta ja 63 naiskirjailijan teosta. Viidellä teoksella on ollut enemmän kuin yksi tekijä.

Minulta on jäänyt kesken yksitoista teosta, eli en ole lukenut niitä syystä tai toisesta loppuun. Neljä näistä on ollut miehen kirjoittamaa ja seitsemän naisen kirjoittamaa  teosta. 
 

---
Jos ajattelen vuoden mittaan luettuja kirjoja, niin vaikuttavimpia ja mieleenjääneimpiä teoksia ovat olleet Maria Angels Angladan Auschwitcin viulu sekä Laila Hirvisaaren Hiljaisuus. Pelottavin ja kammottavin on ollut Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle, joka todella aiheutti kylmänväristyksiä. En kuitenkaan jättänyt sitä kesken, kuten tein Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen teokselle Emilia Kent. L.M.Montgomeryn Runotyttö trilogia on minulle hyvin rakas ja  tärkeä teos. Se on osasyy siihen, että jätin kirjan kesken luettuani sitä yhden luvun verran. En samaistunut teokseen samalla tavalla kuin Montgomeryn kerrontaan, ehkä se oli liian nykyaikaista minulle, fanikirjallisuus ei ehkä ole ihan minun juttu. Suurin syy oli kuitenkin se, että näin kauheaa painajaista tuon yhden luvun lukemisen jälkeen, ja se sai minut pistämään kirjan kiinni. Yleensä, jos kirja aiheuttaa minulle painajaisia, niin kirja jää kesken. En yleensä juurikaan kirjoita keskenjääneistä kirjoista, tein nyt kuitenkin tämän kohdalla poikkeuksen.

Ei yhtään hassumpi lukuvuosi ollut tämä kuitenkaan. Uusia lukukokemuksia ja vanhan verryttelyjä ihan mukavasti.