lauantai 23. helmikuuta 2019

M. Prilezhajeva: Seitsemäsluokkalaiset!



M. Prilezhajeva
Seitsemäsluokkalaiset
Suomentanut Oleg Korimo
Kansankulttuuri, 1946
183 s.


Alku: "Sisäoppilaitoksessa valmistauduttiin lähtöä varten."

Alkulause hämäsi minut luulemaan, että tämä olisi sisäoppilaitoskuvaus, mutta ei. Tarina vain lähti liikkeelle sisäoppilaitoksesta, joka tosiaasiassa oli maaseutupaikka, Netshajevka-niminen kylä, johon lapset oli Moskovasta evakuoitu. Lapset olivat asuneet siellä kaksi vuotta. 

"Tämä oli kolmas kesä, jonka koululaisten muodostama työprikaati oli työskennellyt pellolla ja tällöin moskovalaiset olivat osoittautuneet yhtä hyviksi työntekijöiksi kuin Netshajevkan asukkaatkin."  Työprikaati, siinä se seisoo ensimmäinen sosialismin kuvaus, joka tosiasiassa on vain venäläinen vastine Suomessa sotavuosina olleelle työvelvollisuudelle, ainakin minun korviin.

Luulin, siis, että tämä olisi sisäoppilaitoskuvaus, mutta ei ollut. Koululaiskuvaus kuitenkin. Miljöö vain oli moskovalainen tyttökoulu 607 luokka VII A.

Natasha Tihonova on yksi luokan oppilaista. Tarina lähtee liikkeelle hänestä ja hänen netshajevkalaisesta ystä västään Fenjasta, jotka joutuvat nyt jättämään toisensa, kun Natasha palaa muiden kanssa Moskovaan. Natashalla on sisko Katja, joka työskentelee sotasairaalassa ja Natashan äiti on töissä ammustehtaassa.


Pari poikaakin tarinaan mahtuu Fedka Rusanov ja Dima Dobrosklonov. Jälkimmäinen on Tasjan veli ja Tasja on Natashan kanssa samalla luokalla. Natasha on vain yksi tyttö muiden joukossa. Vähin erin tarinassa heihin tutustutaan.Valka Kesareva on luokan primus. On Zhenja Spivak, jonka kanssa Natasha yrittää ystävyyttä, mutta kirjelippujen lähettely tunnilla päättyy ikävästi, kun Natasha saa lopulta selittämättömän julkean viestin.

Natashasta tuntuu, että "oli pahaettä hän halusi ystävystyä Spivakin kanssa, joka oli häntä pilkannut, oli paha,että  hän oli syyttä suotta loukannut Tasjaa ja heti ensimmäisenä koulupäivänä saanut geometriassa kakkosen."

Siinä se taas on. Tyttökirjojen kauhu Anna-kirjoista alkaen. - Geometria! Ei näytä olevan väliä, onko tytöt Idästä vai Lännestä. Matematiikka on tyttöjen kurjistaja.

Kaiken kaikkiaan tämä on todella mukavan hauska tyttökirja hieman erilaisesta kulttuuriympäristöstä.Tyttöjoukon yhteensulautumista, keeskinäistä kahnausta ja toveruutta arkisissa hetkissä. 

Paitsi tyttöjä, tarinaan mahtuu opettajiakin.ZinaidaRafailovna jota kutsutaan jääkarhuksi  opettaa maantiedettä. Häntä kunnioitetaan ja hänestä pidetään.Toinen opettaja Zahar Petrovitsh opettaa matematiikkaa. Zahar on vaativa opettaja. Sitten on luokan oma opettaja, nuori Darja Leonidovna, joka opettaa äidinkieltä. Darjalla on tarinassa suurempikin rooli tyttöjen kasvun kehittäjänä ja tukijana.  Natasha kuvaa Darjaa ädilleen näin:

- Esimerkiksi me puhelemme mielellämme hänen kanssaan muista asiosita ja kerran Zhenja Spivak kysyi, mikä on elämän päämäärä. Silloin Darja Leonidovna rupesi miettimään ja sanoi lopulta: "Ei sitä noin vain yhdellä sanalla määrittele."  Natashan mielestä Darja "ei teeskentele osaavansa selittää koko elämän heti, suoralta kädeltä."

Pidin tästä kirjasta todellakin paljon. Hieno, pieni löytö, vaikka ei ollutkaan se  luulemani sisäoppilaitoskuvaus. Kerronnallisesti mukavaa luettavaa, kirjallisuusviitteineen (esim. Wells: Näkyymätön mies), joskin joissain kohdin joutuu hieman miettimään, että mitäs tässä nyt tarkoitetaan? 

Olen lukenut kirjailijalta myös teoksen Tanja Slesareva.

lauantai 16. helmikuuta 2019

Fabio Geda: Krokotiilimeri!


Fabio Geda
Krokotiilimeri
Italiankielinen alkuteos: Nel mare ci sono i coccodrilli
Otava, 2012

Krokotiilimeri on pienen pojan, Enaiatollahin tarina pitkästä vaelluksesta halki vaarojen ja esteiden Afganistanin Navasta (lähellä Kabulia)  Italian Torinoon. Se on pakolaistarina yhdestä selviytyneestä. 

Alkulause:

"Totuus on, totuus on se, ettei mieleeni olisi voinut edes juolahtaa, että hän lähtisi ihan oikeasti." 

Tarina saa alkunsa, kun on suunnilleen 10-vuotias. Hän ei osaa sanoa tarkkaa ikäänsä. Enaia on tarinan kertoja ja hän kertoo tarinaa Fabiolle (ilmeisimmin kirjailija-Fabiolle), jonka keskustelut Enaian kanssa aina välillä ilmaantuvat Enaian tarinan  lomaan. Enaia on kotoisin Ghaznin provinsista Afganistanissa. Aluetta hallitsee talebanit. Enaian koulunkäynti on keskeytynyt, kun talebanit ampuivat hänen opettajansa oppilaiden silmien edessä.

Enaiatin äiti lähtee pojan kanssa viemään tätä turvaan, mutta palaa itse takaisin kotiin Enaiatin sisaren ja pikkuveljen luokse. Äiti jättää pojalle kolme käskyä, joita tuli noudattaa, ei saanut sotkeutua huumeisiin, ei varastaa, eikä huijata. 

Krokotiilimeri on hyvin lapsenomainen  kirja. Sen kertojaääni on pienen pojan, silti tämä ei ole lastenkirja. Ei tämä ole ihan aikuistenkaan kirja, pelkästään, sillä kerronnallinen tyyli on kuitenkin lähempänä lapsen kuin aikuisen maailmaa, olematta silti naiiivi.  Pieni suuri tarina yhdestä pakolaisesta ja matkasta halki maanosan. Tuolla matkalla Enaia kohtaa monenlaisia vaaroja, joihin vain vihjataan. Tässä kirjassa ei revitellä. Vahvimman vaikutuksen koin, kun Enaia kuulustelussa näyttää sanomalehtileikettä pienestä pojasta talebanien seurassa, vakuuttaakseen että hän on oikeutettu saamaan turvapaikan.

- Minä olisin voinut olla tuo poika.

Tuon yhden kohtauksen vuoksi tämä on vahva tarina, joka on kuitenkin kerrottu ilmavasti. 

Matkalla Turkista Kreikkaan, ennen meren ylitystä: 

-Ne ovat varmaan lehmiä, arveli Rahmat. Varmaankin vuohia, ehdotti Hussein Ali. Eivät vuohet tuolla lailla ääntele, senkin hölmö. Hussein Ali kopautti nyrkillä Rahmatia olkapäähän. Eivätkä sen puoleen lehmätkään, senkin taliaivo.He alkoivat tuuppia toisiaan ja joutuivat käsirysyyn. 
- Olkaa hiljaa, sanoin. Lopettakaa. - Ne ovat varmaankin villilehmiä, Liagat sanoi. Villilehmärotu, jota tavataan vain Turkissa. Mutta me emme ehtineet puuttua Liagatin väitteeseen, koska nuo hänen lehmänsä sukelsivat äkillisesti polulle --- --- Hussein Ali huusi: Juoskaa. Villilehmät ovat tulossa. 

Mitä olivatkaan nuo lapsijoukkoa säikäyttäneet villilehmät jätän kertomatta ja suosittelen lukemaan tämän tarinan. Tarina on nopealukuinen, mutta sisältää vahvan sanoman.

 Lopetussanat:

 -- --- minä olin elossa

Muuten vaan kuvaava lause: 

Luurista kuului vain henkäisy, kevyt, kostea suolainen henkäys. Silloin tajusin että myös äiti itki. 

----
Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 10. Kirja käsittelee  sinulle vierasta kulttuuria.

lauantai 9. helmikuuta 2019

Jane Austen: Kasvattitytön tarina!

Jane Austen
Kasvattitytön tarina
Alkuteos: Mansfield Park 
A.R. Koskimies
Karisto, 1977
480 s.

Jane Austenin kasvattitytön tarina on kartanoromantiikkaa parhaimmillaan. Se on myös nuoren tytön kasvutarina. Tarinan päähenkilö on Fanny Price. Fanny on suuren perheen vanhimmasta päästä. Fannylla on kaksi tätiä. rouva Norris ja lady Bertram. Alkujaan Fannyn äti, rouva Norris ja Lady Bertram ovat kotoisin Huntingdonista. Lady Bertram, Maria nimeltään saa valloitettua puolisokseen Mansfield Parkin herran, Sir  Thomas Bertramin, ja hänestä tulee baronetin puoliso. 

"Maailmassa ei kuitenkaan riitä varakkaita miehiä kaikille kauniille tytöille" 

Ja niin Marian sisar Frances Ward päätyy naimisiin meriväen luutnantin, jolla ei ollut sen paremmin sivistystä kuin vaikutusvaltaakaan, kanssa. Toinen sisko, joka oli siskoksista vanhin avioitui Sir Thomasin ystävän pastori Norrisin kanssa.

Lady Bertram oli sävyisä luonne, tyyni, mutta myös välinpitämätön ja veltto, mikä ilmenee  tarinan edetessä ja ei juuri ajatellut nuoremman sisarensa kehnoa avioliittoa. Rouva Norris sen sijaan oli hyvin tarmokas, mutta myös omatahtoinen nainen ja hän suututti sisarensa moittiessaan tätä avioliitosta. Sisarusten välit menivät poikki.

Rouva Norris oli kuitenkin taloudenhoitajana Mansfield Parkissa ja auttoi tätä, vaikka nuorempi sisko olisi tarvinnut enemmän apua. Rouva Norris sai kuitenkin edistettyä niin, että Sir Bertram auttoi nuorimman siskon perhettä. Pricen perheessä oli monta lasta ja heistä kutsuttiin 10-vuotias  Fanny Mansfield Parkiin. Bertrameilla oli neljä lasta, kaksi poikaa Tom ja Edmund sekä tyttäret Maria ja Julia. Miten satamaoloissa  kasvanut Fanny selviää uudessa ympäristössä ja millä tavalla serkukset vaikuttavat toisiinsa vai vaikuttavatko mitenkään selviää tarinan edetessä.

Mansfield Park on kepeä, ironissävytteinen teos, hauskakin.  Ajallinen aspekti 1700-luvun loppu. Mielenkiintoinen yksityiskohta on viittaus orjuuteen. Jane Austenin tapa "irvailla" brittiläistä elämäntyyliä" ja tuoda esiin yhteiskunnallisia näkökohtia ironisesti on herkullinen. Se, mitä ei sanota, on kuitenkin rivien välissä luettavissa. Pidin paljon  tästä teoksesta. Tosin viimeinen luku oli liian alleviivatusti kerrottu. Se poikkeaa täysin muusta kerronnasta ja kirjailija ikään kuin katsoo henkilöitään ulkopuolelta ja pistää kaiken sievästi nippuun.

Ennen kuin luin tämän tarinan oli katsellut tästä tehdyn elokuvaversion DVD:ltä. Elokuvan oli ohjannut Patricia Rozema vuonna 1999. Elokuva meni suht koht kirjan mukaisesti, jos siinä oli  muutamia poikkeamia kirjaan verrattuna, mutta ei yhtään huono versio kuitenkaan.  

Jane Austenia voisi lukea enemmänkin.

Lukemastani laitoksesta vielä sen verran, että tässä oli turhan paljon painovirheitä. Alkuun kerronta tuntui hieman jähmeältä, mutta vetreentyi tarinan edetessä. 

Lukemani laitoksen  Lukijalle luvussa Kari Jalonen esittelee kirjailijan ja tämän tuotantoa, mainiten, että " Kasvattitytön tarina (Mansfield Park, 1814) on Jane  Austenin laajin teos ja myös henkilövalikoimaltaan rikkain. Se on myös hänen kypsän kautensa vakuuttavin tuote, mitä tulee romaanin rakenteeseen." Itse näkisin kuitenkin Austenin  Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksen tasapainoisempana ja vakuuttavampana. Vaikkakin teoksissa on paljon samaa, ne myös eroavat toisistaan ilmapiiriltään ja tunnelmaltaan. Kuten aiemmin kirjoitin, Kasvattitytön viimeinen luku eroaan niin paljon muusta tarinasta, että se tavallaan vie pohjan "täydelliseltä tarinalta".
----
Pieni Helmet 2019 lukuhaaste kohta 17: Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.