keskiviikko 17. heinäkuuta 2019

Harriet Lummis Smith: Pollyanna omassa pesässään!

Harriet Lummis Smith
Pollyanna omassa pesässään
Alkuperäisteos: Pollyanna of the orange blossoms
Suomentanut S.S.Taula
K.J.Gummerus oy, 1953
316 s.

Pollyanna eli Iloinen tyttö on alunperins Eleanor Porterin luoma tyttökirjahahmo. Iloisuusleikkiä leikkivästä orpolapsesta kertova tarina sai kuitenkin jatko-osia muilta kirjoittajilta. Harriet Lummis Smithin Pollyanna omassa pesässäään on ensimmäinen, jonkun toisen kirjoittama jatko-osa tarinaan, eikä huono sinänsä, joskin eroavuutta alkuperäistarinaan löytyykin.

Harriet Lummis Smithin kirjoitustyyli on erilainen kuin Porterin. Siinä, missä Porter kirjoitti yleiskieltä, arkikieltä, kirjakieltä niin Lummis Smithin teoksessa on esimerkiksi käytetty murteellista puhetyyliä. 

 "Teirän pitää ny lähtiä mun fölihini, hän sanoi. - Ja jos ootta järkevä, niin että yritä pullikoora vastahan."

Tämä voi tietysti osaltaan olla suomennostekninenkin kysymys, jos en kuitenkaan ihan siihen tätä  liittäisikään. Porterin ja Lummis Smithin kertojanäänet ovat kuitenkin kaikitenkin erilaisia ja Lummis Smith vie Pollyannan persoonaan syvällisempään suuntaan. 

Pollyanna omassa pesässään alkaa Pollyannan ja Jimmyn kirjoittaessa vihkiäisilmoituksia. Nuo lapsuudentoverit ovat avioitumassa ja muuttavat häitten jälkeen vermontilaisesta pikkukaupungista New Yorkiin. Sitä ennen he tekevät häämatkan, jolla Pollyanna tutustuu Gladys Mooreen, nuoreen tyttöön, joka palvoo äitiään vaikka äiti vähät välittää lapsistaan, vaan on täysin seurapiirielämän pyörteissä. Gladysillä on kaksi pikkuveljeä. 
Pollyanna ystävystyy Gladysin kanssa, joka Jimmyn mielestä on kuin "laastarilappu".

Toisen uuden ystävän Pollyanna saa naapuristaan, rouva Russel Thayerista, eli Judithista. Siinä, missä Pollyanna on käytännön ihminen polttaa Judith ruoan pohjaan, mistä ystävyys saakin alkunsa.

Pollyanna omassa pesässään on elävää kerrontaa nuoren parin ensimmäisistä vuosista. Eletään ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Kirjan lopussa sota tuokin omat kuvionsa Pollyanna elämään. 

Kun toinen kirjailija alkaa kirjoittaa jatkoa toisen aloittamaan kirjasarjaan tulee eittämättä vastaan ratkaisuja, joita alkuperäinen kirjailija ei ehkä ollut ajatellut tai joita lukijana miettii, onko tämä nyt alkuperäisen hengen mukaista. Tällainen kohta tuli vastaan, kun Jamie, toinen orpo, johon Pollyanna oli tutustunut edellisessä osassa ja joka oli mennyt naimisiin Sadie-myyjättären kanssa tulee vieraisille Pollyanan luokse. Jamiesta on tullut tunnettu kirjailija, josta Sadie pitää huolta tavalla, joka poikkeaa edellisen osan huolehtivasta Sadiesta. Edellisessä osassa Sadie oli huolehtinut Jamien tunteista, kun tämä ei invalidina voinut osallistua samalla tavalla kuin terveemmät urheilullisiin harrastuksiin. Nyt vierailulla Sadie rajoitti Jamien ruokailuja. Onhan kyllä totta, että jos energiankulutus on vähäistä ja joutuu olemaan paljon istuallaan joutuu miettimään myös ravinnon vaikutuksia, mutta jotenkin tämä Sadien määräysvalta Jamien syömisiin vierailulla vie minusta Sadien hahmoa väärään suuntaan. 

En kuitenkaan pidä tätä ihan huonona kirjana ja aika mukavasti tämä kuitenkin loksahtaa osaksi Pollyannan tarinaa. Yksi huomattava virhe tarinassa kuitenkin on. Loppupuolella, Jimmyn ollessa sotimassa hän saa kirjeitä kotiväeltä, muun muassa Pollyannan tädiltä Polly Harrington Chiltonilta. Kirjeessä Polly kutsuu Jimmyä sisarenpojakseen. Tämähän ei pidä paikkaansa. Jimmyhän on Pollyn sisarentyttären Pollyannan puoliso eikä varsinaisesti sukua Pollylle muuta kuin 'ummen kierrän kautta'.  Tuossa kirjeessä myös Pollyannan uusenglantilainen pidättyväisyys saa muotoja, jotka ovat täysin muuta kuin pidättyväisiä. Minun on jotenkin vaikea ajatella, että Polly-täti, joka on hienoa sukua käyttäisi sellaisia sanoja, vaikka pitäisikin kuvata tilannetta ja henkilöä, joka ei arvonantoa ansaitsisi. 

Jos nyt olen tehnyt sinut uteliaaksi tämän teoksen suhteen, niin hyvä, sillä kaikesta huolimatta kirja kannattaa lukea osana Pollyannan tarinaa. Teoksessa on sekä huumoria että dramatiikkaa traagisuudesta puhumattakaan.
...
USAn osavaltiovalloitus kirjallisesti: Vermont



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jättäessäsi kommentin olet tietoinen, että antamasi tiedot jäävät blogin kommentteihin, ellei minulla ole syystä tai toisesta syytä poistaa kommenttia. Sinulla on oikeus pyytää kommenttisi poistoa jos et itse voi sitä tehdä. Tällöin sinun tulee antaa yksilöity tieto poistettavaksi pyydetystä kommentista. Tämän blogin pitäjä ei pidä sähköpostilistoja eikä keräile tietoja ihmisten yksityiselämästä. Pyydettyjä sähköpostiosoitteita käytetään vain niihin tarkoituksiin, joita varten niitä on pyydetty.