Vera Henriksen: Pyhä kuningas!

Vera Henriksen

Pyhä kuningas

Alkuteos: Helgenkongen

Suomentanut Aune Brotherus

WSOY, 1964

363 s.

Alku: Aallot vyöryivät Steinkjerin vuonossa vaahtopäisinä, vihertävinä, sinivalkoisina, harmahtavan mustina tai kullalle välkkyvinä aina sen mukaan, miten auringonpaiste ja varjot veden pinnassa vaihtelivat.

Loppu:  Mutta oliko mitään muuta olemassa, ajatteli Sigrid, kuin maa ja kaipuu ja toivo; toivo Jumalan armosta.

Päähenkilö Sigrid Torentytär, jonka elämä jatkuu miehensä Kalvin rinnalla Eggessä. Tosin heidän välejään hiertää Sigridin aiemmin tapahtunut uskottomuus ja tästä syntynyt lapsi Synnöve, joka tosin on kiintynyt Kalviin, samoin kuin Kalv tyttöön. Sigridin aiempi mies Olve on myös vahvasti läsnä Sigridin ajatuksissa. Pyhä kuningas on paljolti Sigridin ajatuksia ja pohdintoja uskonkysymyksissä.Toisaalta Kalv Sigrridin negaationa on Viikinki, jolla taistelut on verissä ja joka tuntee syvää syyllisyyttä Sticklestadin taisteluista. Uskonkysymysten rinnalla tässä onkin valtataisteluja, joita käydään kuninkuudesta ja hänen ystävyydestään, uskollisuudesta, ystävyydestä ja sovinnosta.

Teos on viimeinen osa kirjailijan kolmiosaista Viikinki-trilogiaa. Olen lukenut aiemmat osat ja olen pitänyt niistä paljon. Tästä osasta en kristillisestä tematiikasta huolimatta oikein saanut kiinni. Ehkä aiempien osien lukemisesta on sen verran kulunut aikaa, että oli vaikea päästä kiinni jatkuvuuteen. Toisaalta se kristinusko mikä tässä esiintyy pistää myös miettimään. Toisaalta tässä tulee hyvin esille kristinusko tapoina ja rituaaleina, pappien valtana, toisaalta syvällisempänä ja henkillökohtaisempana pohdiskeluna ja  henkilökohtaisena voimana arjessa. Se, että kristinuskon syvin sanoma ja merkitys rauhana jää sodan ja miekkalähetyksen varjoon.  Mietin myös kohtausta, jossa nuori nainen on surmannut vastasyntyneen lapsensa ja on tuomittavana. Pappi Anund puolustaa naista, joka on tehnyt tekonsa syyllisyyden vallassa peläten lapsensakin tulevan tuomituksi, tuomalla esiin, kuinka "Laki sanoo, että vajavaisen lapsen saa panna heitteille". Hmm. Mikä laki? Viikinkilaki vai Pyhän kuninkaan laki? Pyhä kuningas tässä tarkoittaa Norjan kuningasta Olavi pyhää, jonka kanonisoinnista teos alkaa. Sigrid ei haluaisi, että tätä kanonisoitaisiin, sillä hänen mielessään on Stiklestadin taistelut. 

Teos jakautuu viiteen osaan, jotka ovat: Olavi Pyhä, Kalv, Einar Tambarskjelve, Maanpaossa,  Egge .

Sigridin puoliso Kalv on seissyt Sticklestadin taisteluissa lähellä kuningas Olavia. Hänen uskollisuuttaan kuninkaalle, Olavin pojalle Magnukselle  aletaan epäillä ja erityisesti Einar Tambarskjelve alkaa juonia tätä epäilystä. Sigrid ja Kalv joutuvat pakenemaan Eggestä. He siityvät Hrossöyhin, käyvät välillä Skotlannissakin, Icolmkillissä, jossa Sigrid saa uusia näkökohtia kristinuskosta. Myös Sigridin poika Tore matkustaa myöhemmin Icolmkilliin ja vihkiytyy papiksi. Lopussa pariskunta pääsee palaamaan Eggeen. Kalv on kuitenkin rauhaton sielu, joka lähtee jälleen taisteluun ja saa surmansa jättäen Sigridin pohtimaan tämän iänkaikkisuuskohtaloa. 

Tämä ei ollut aivan kevyttä luettavaa. Tässä oli syvällisiä pohdintoja kristinuskosta, mutta toisaalta myös ristiaallokkoa vanhoihin viikinkitapoihin kumpuhautauksesta sisäänpolttamiseen. Huh huh! Hurjaa on kuvaus välillä.

Norjan historiaa tämä ilmeisestikin on hyvin vahvasti. Minun täytyi hieman selvitellä tuota Olavi Pyhää ja kyllä, historiaan tämä teos vahvasti nojaa.

Suomibongaus: -Trondarnesin piispa on  vihkinyt ristin, sanoi  Tore. -Joten siinä nyt on parempi turva kuin konsanaan Torin vasarassa. -Huomaan sinun nyt antavan enemmän arvoa pappien vihkiluvuille kuin suomalaisten loitsuille, sanoi Sigrid ja Tore nauroi.

Trilogian aiemmat osat:

Hopeavasara

Ennusmerkki

---

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 46: Kirjan kannen pääväri on punainen tai kirjan nimessä on sana punainen.

 

Kesäksi luettava - ARVONTA SUORITETTU!

EDIT: 30.5.2022 klo 14:18

Koska edellinen voittaja ei halunnut kaikkia jäljellä olevia teoksia, suoritettiin vielä kolmas ja viimeinen arvonta, joka voittaja saa siis halutessaan kaikki jäljellä olevat teokset. Arvonta suoritettiin samoin kuin kakkosarvonta ja naskalinkärkeen takertui lipuke, jossa luki Anneli A Onneksi olkoon. Otan yhteyttä.

Kiitos kaikille mukanaolijoille ja mukavia lukuhetkiä. Sääntöjenmukaiset arvonnat olivat tässä.

EDIT: 17:53

Koska voittaja ei halunnut kaikkia kirjoja, suoritettiin uusi arvonta jäljelläolevien kirjojen saajaksi.

Suoritin arvonna siten, että loppujen neljän osallistujan nimet lipukkeilla suljettiin maatuskaan, ravisteltiin ja nostettiin piikillä yksi lappu. Piikkiin tarttui lipuke, jossa luki Jenni (Unknow). Onnittelut. Otan yhteyttä.

EDIT 29.5.2022 kklo 13:36

Arvonta on nyt suoritettu. Onnettarena toimi veljentytär, joka nosti voittolipukkeen. Sääntöjen mukaan ilmoittautuneita osallistujia oli viisi kappaletta. Voittolipukkeessa lukee: Vintagetti.

    

Onneksi olkoon! Otan yhteyttä.

Nyt olisi tarjolla mukavaa luettavaa niin isoille kuin vähän pienemmille tai muuten vain monipuolisesti lukevalle.

Tule mukaan ja ota osaa kivaan arvontaan. Säännöt ovat seuraavat:

1. 

Arvotaan voittaja, joka saa kaikki kirjat tai valintansa mukaan.  Jos voittaja ei halua kaikkia kirjoja, arvotaan toinen voittaja, joka saa loput kirjat tai valintansa mukaan. Jos kaikki kirjat ei vieläkään ole menneet, arvotaan vielä kolmas voittaja, joka saa jäljelle jääneet kirjat tai jäljellä olevista valintansa mukaan, jonka jälkeen loput teokset menevät kiertoon valitsemallani tavalla. 

2.

Ottaaksesi osaa, jätä kommentti tähän postaukseen ja yhteystiedot (linkki toimivaan blogiisi tai  sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa, mikäli voitto osuu kohdallesi.

3. 

Roskapostiksi luokiteltavat viestit poistetaan eivätkä ole mukana arvonnassa.

4.

Arvontaan voi tulla mukaan toukokuun viimeiseen päivään asti.

Arvonnassa olevat teokset näkyvät  kuvassa.  Teokset ovat vähintään kerran luettuja, siistejä ja hyväkuntoisia. Laitan kirjat kiertoon tilanpuutteen takia tai siksi, että teoksia on hyllyssä kaksin kappalein. 

Mukana arvonnassa on siis seuraavat teokset:

Eva Mozes Kor: Auschwitzin kaksoset

Janet Skeslien Charles: Kirjasto Pariisin sydämessä

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja sisäoppilaitoksen salaisuus 

Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja balettitossujen arvoitus

Katri Savolainen: Tyttö Mijas-vuorelta

Eino Säisä: Se kesä

Elsa Weng-Nilsson: Nilla ja Salla

Ja sitten, ei kun kokeilemaan onneaan ja saamaan lukuiloa! Mukavia kesänodotuspäiviä ja runsasta osanottoa toivoen. 

Mukana:

Mai Laakso

"Unknown Jenni"

Vintagentti

Raija Annikki

Anneli A.

Kirjoja lempieläimeen liittyen!

 

Lempieläin oli aiheena instan kesähaasteessa bookishsummersundays. Minä pidän kyllä koirista ja kissoistakin, mutta hevonen on kyllä uljuudessaan omaa luokkaansa. Itse olen istunut vain kerran hevosen selässä, joskus lapsuuden ja nuoruuden vaihteessa. Hevosfiguureja on tullut kerättyä, samoin postikortteja ja hevosaiheista kirjallisuuttakin löytyy jonkin verran. Tätä Patsey Grayn Tähti-sarjaa en ole  vielä ehtinyt lukemaan. Sarja on ollut hyllyssäni jo useamman vuoden. Kiinnostaako sinua hevostarinat ja jos, niin mikä on paras hevostarina, jonka olet lukenut?

Salme Setälä: Hiihtolomien hiihtoloma!

 

Salme Setälä

Hiihtolomien hiihtoloma

Otava, 1947

201 s

Kansikuva: Helmiriitta Setälä

Tämän hauskan ja menevän koululaiskertomuksen päähenkilö on Leena, jonka helsinkiläiseen perheeseen kuuluu äidin ja isän lisäksi veljet Pentti ja Jorma. Leena käy yhteiskoulua ja hänen koulutovereistaan tässä tarinassa on osatekijöinä luokkatoveri Olli ja Jonkin verran vahempi Annikki.

Tarina saa alkunsa, kun porukan hiihtolomasuunnitelma Pallakselle lähdöstä tuntuu kariutuvan rahanpuutteeseen. Hiihtoloma Helsingissä ilman lunta ei ole hiihtoloma eikä mikään. Sitten kuitenkin heitä onnistaa raha-arvan muodossa, johon olemassa olevat varat käytetään. Pallaksen matkasta tulee kuin tuleekin totta. Kaikki, paitsi kotiin jäävä isä lähtevät matkaan kohti Pohjoista.

Kerronnallisesti tämä on kirjeromaani. Leena kirjoittaa kirjeitä hiihtolomapäivistään serkulleen, jolta on saanut lahjaksi sinistä kirjepaperia. Teksti on sujuvaa, nokkelan lennokasta ja arkipäiväisen menevää ja elämänmakuista. Ei keinotekoista sanakikkailua. Kirjemuoto tosin jättää kysymään, eikö päiväkirjamuoto olisi ollut yhtä hyvä. Varsinaiseksi kirjeenvaihdoksi tätä ei voi sanoa, sillä vastakirjeeseen viitataan vain kerran alkupuolella eikä kirjetoverin ajatuksista puhuta mitään.

Pallaksella lapset kohtaavat hiiihdonopettajan, joka opettaa heille kaikki mäenlaskun niksit ja saa Annikin sydämen tykyttämään vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Maantiedekin tulee osin tutuksi, kun Pallaksen kaikki huiput, kerot käydään läpi, siitä korkeimmasta Taivaskerosta puhumattakaan.

Kirjailjan alkulauseessa sanotaan, että tämä on kirjoitettu ennen sotia, jolloin "kaikki olivat iloisen edesvastuuttomia ja hauskan huolettomia." Jotain tästä huolettomuudesta kertoo perheen suhtautuminen Hotellissa alkaneisiintapahtumiin Siellä hiippailee varas ja varkaudesta joutuu epäillyksi Leena, jolle hotellin emäntä vihjailee epäilyjään. Syynä se, että Leena on toivonut hotellin vastaaottovirkailijan kaunista hautalöytösolkea itselleen. Lisäksi Leena on erehdyksessä astunut vieraaseen huoneeseen ja pusertanut nyrkkiään. Leenalla on paha luonne siinä mielessä, että kun hän ärsyyntyy, hän jäää puhumattomaksi. Varkaudet selviävät vasta viimehetkillä ja sekin ihan sattumankauppaa ja onnekkaasti, vaikka Leenalle olisi voinut käydä tosi pahasti. 

Pidin siis kerronnasta, vaikka minua hieman mietitytti kuvaus postiauton noususta tunturinrinnettä ja postin heittämisestä hankeen tai pistämisestä ojennettuun kepinnokkaan. Kerronnassa on kaiken kaikkiaan pientä satiirinmakua tai miksi sitä sanoisi. Ei siis kaikki niin vakavasti otettavaa ja faktatietoa, vaan nuoren ihmisen hersyvää kielenkäyttöä. Mielenkiintoinen, kenties ajalle tyypillinen oli myös kuvaus kansallispukuisista hotellivirkailijoista. 

Sen sijaan en pitänyt maininnasta, jossa kuvattiin Lapin alkuperäisasukkaita "että heidät olisi sellaisinaan voinut viedä Kansallismuseoon." Kuvastanee kuitenkin aikansa ajattelua, mutta on ikävästi pistävä piikki muuten mukavan kerronnan lomassa.

Erityismaininta näistä kerronnallisista elementeistä:

"puhelinpylväät laukkaavat ohitse kuin viuhkot varsat"

"Ja meni ehtoo ja tuli aamu, uusi matkapäivä."

--

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 38: Kirjassa toteutetaan unelma tai haave

Kesälukemista!

 

Instagramin puolella alkoi bookishsummersundays22-haaste, jossa jaetaan sunnuntaisin kesäkuun ajan tietyllä teemalla. Tässä minun lukupinoni, joka varmaankin vähenee kesän mittaan. Tässä tosin on vain viimeisimpiä hankintojani, hyllyssä on enemmän. Odotan kovasti,että paikalliskirjasto saa remppansa  ohitse ja pääsen lainaamaan niin ei tulisi niin paljon hankittua kirjoja itselleen. 

Janette Oke: Drums of Change!

 

Janette Oke

Drums of Change

Bethany House, 2003

176 s.

Running Fawn on nuori Mustajalka-tyttö. En oikein päässyt selville hänen iästään, mutta vuosien myötä hänestä kuitenkin kasvaa 17-vuotias neitonen. Hänellä on veli Crooked Moose ja isosisko  Little Brook. Myös muita sisaruksia syntyy.

Running Fawn'n elämä muuttuu, kun puhvelit, jotka ovat olleet elinehto heimolle häviää. Enää ei siirrytä kesäleiristä talvileiriin, vaan heimon päällikkö Chief Calls Through the Nights päättää keskusteltuaan muiden heimon päälliköiden kanssa siirtyä reservaattiin. Heimon keskuuteen on myös saapunut lähetyssaarnaaja Man with a Book. joka on saanut luvan opettaa hiemon lapsia "valkoisten tavalle" niin kuin Running Fawn ajattelee. Running Fawn itsekin kyllä on innokas opiskelija, vaikka ei haluakaan elää valkoisten tavalla, vaan oman heimonsa perinteisillä tavoilla.

Sitten kuitenkin Running Fawn ja päällikön poika Silver Fox lähetetään Forth Calgaryyn lähetysjärjestön sisäoppilaitokseen. Siellä kuluu useampi vuosi. Kun Running Fawn kuulee, että hänen isänsä on sairastunut (äiti ja syntynyt pikkuveli ovat kuolleet aiemmin) Running Fawnin koti-ikävä lisääntyy ja hän karkaa päästäkseen kotiin.

Yksin preerialla, vähin epäkäytännöllisin  varustein, jotka hän ottanut koulusta mukaansa, tyttö kulkee pitkin joen vartta.

Koulussa huolestutaan, kun karkaaminen huomataan. Silver Fox lupaa etsiä tytön ja viedä tämän kotiin. Hän saa koulusta hevosen ja varusteita ja niin Silver Fox lähtee etsimään tyttöä ja löytääkin tämän lopulta. 

Drums of Change on mielenkiintoinen herkkä kuvaus nuoren intiaanitytön elämässä, taistelusta perinteiden ja muutosten välillä. Luopuako vanhoista jumalista ja kääntyä Valkoisen miehen Jumalan puoleen, pysyäkö entisessä uskomuksessa vai tulla kristityksi? Mikä on minun tapani elää ja uskoa, miettii Running Fawn? Kasvu tuo mukanaan myös kiintymyksen ja tunteet Silver Foxia kohtaan, joka näkee vastuunsa isänsä poikana ja tulevana päällikkönä, mutta joka myös on jo tullut kristityksi ja tahtoo, että tuleva puoliso ei vain "salli" hänen uskoa, miten uskoo, vaan haluaa "jakaa" uskonsa puolisonsa kanssa. 

Tämä oli hieman vaikeammin ymmärrettävää englantia kuin aiemmin lukemani In Wildrose -teos, mutta pidin tästä. Tässä oli paljon kuvausta intiaanien tavoista, elämästä teepeessä, nuotiotulilla ja kosintatavoista. Toivoisin, että ymmärtäisin englantia hieman paremmin, sillä nyt minulle jäi hieman epäselväksi eräät seikat, kuten Mustajalkojen perinteisen elämäntavan ja kristillisen elämän yhteensulautuminen. Voiko sellainen olla mahdollinen? Mielestäni kyllä. Kristillisyys ei tarkoita sitä, että pitäisi alkaa kaikessa elää 'valkoisten' tavalla. Tämän puolen esille tuominen, tai tuomatta jättäminen,  jätti minut hieman kysyväksi muuten kivassa teoksessa. 

----

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 9: Kirjan päähenkilö kuuluu etniseen vähemmistöön

Tracey Bateman: In Wildrose North Dakota!

 

Tracey Bateman

In Wildrose North Dakota

Summerside Press, 2012

309 s.

Rosemary Jackson on parikymppinen nuori nainen Kansasista, jossa hän on asunut koko ikänsä isänsä karjatilalla tehden tilalla työtä siinä, missä miehetkin. Rosemarylla on kaksossisar Rachel. Sisarukset ovat hyvin erilaisia luonteeltaan. Rosemary on tahtonainen, joka tekee ja toimii. Rachel herkkä ja haaveileva, jonka kädentaidot eivät ehkä ole kaikkein parhaat. Rachel on enempi viihtynyt novellien ja rakkausromaanien parissa. Rachel avioituu karjatilan työmiehen Finn Taten kanssa ja muuttaa asutustilalle Pohjois-Dakotaan.

Kun tyttöjen isä kuolee jää Rosemary yksin. Karjatilaa isä ei ole jättänyt tyttärelleen, vaan tämä menee myyntiin. Rosemary lähtee sisarensa luokse Pohjois-Dakotaan, mihin sisko on hänet kutsunut. Saapuessaan sinne Rosemarya kuitenkin kohtaa yllätys. Rachelin koti on pelkkä turvemaja vailla mitään hienouksia ja kaiken lisäksi Rachel on kuollut synnytyksen jälkeisiin komplikaatioihin. Puoliso Finn on poissa, samoin lapsi. Rosemary kuitenkin alkaa selvittää asioita. Hän on itsekin aikoinaan ollut rakastunut Finniin ja ajattelee, että on järkevintä mennä tämän kanssa naimisiin, mutta kun Finn lopulta tulee kotiin ja joutuu mietitimään, miten asiat järjestetään, hän ajaa   Rosemaryn pois, koska tämä ei ole ottanut vastaan hänen suunnitelmiaan muuttaa vuokralle kaupungin täysihoitolaan. Rosemary hankkii oman asutustilan pois muuttavalta perheeltä ja alkaa kasvattaa lampaita. Lisäksi hän hoitaa Finnin pientä tyttöä, joka ei voi oikein hyvin. 

Englanninkielinen teos kuuluu Love Finds You -sarjaan, jonka tarinat sijoittuvat eri puolille USA:n osavaltioita, paikkoihin, jotka ovat todellisia, mutta tarinat keksittyjä. Tarinassa on pieni kristillinen sivujuonne, mutta tämä puoli tulee esille vain parina mainintana.

Paitsi Rosemaryn ja Finnin välejä tässä teoksessa on enemmänkin tapahtumia. Miten Rosemary selviää, kun hän saa vastaansa naapuritilan karjankasvattajan, joka haluaa enemmän maata karjalleen eikä katso hyvällä Rosemaryn lammastaloutta. Miten Finn selviää surustaan ja miten selviää eräs naapuriperheen äiti lapsineen, kun mies kuolee ja talo menee alta velallisille.

Ihan kiintoisa pieni tarina, joka tosin on luettava paitsi kristilliseksi fiktioksi myös romanttiseksi viihdekirjallisuudeksi. Tämä tuo kuitenkin hyvin esille lännen asuttamisen historiaa. Englanninkieli on selkeää ja hyvin ymmärrettävää. 

Kansikuva veti minua puoleensa Pohjois-Dakotan seuduista puhumattakaan. En pettynyt, vaikka romanttinen viihde sinänsä ehkä vei hieman pois jotain historiallisuudesta. Hieno pieni tarina tämä kuitenkin on tahtonaisesta, joka ei anna kääntää päätään tahtoessaan jotain. 

--

USA:n osavaltiovalloitus: North Dakota

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 25: Kirjan nimessä on ilmansuunta.

JP. Koskinen: Haukansilmä!

JP Koskinen

Haukansilmä

Like, 2021

467 s.

 

Olen pettynyt. Odotin tältä teokselta tosi paljon, niin paljon kuin tätä on kehuttu, ja niin paljon kuin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuuri ja historia minua kiinnostaakaan. Teoksen ensimmäinen luku sai minut odottamaan hienoa lukukokemusta. Olin ihastunut kieleen (paitsi en niihin kirosanoihin) ja ilmaisulliseen raikkauteen. Metaforien käyttö oli oivaltavaa, kuten "hänen puheessaan oli karhea sointi, aivan kuin pöydänjalasta olisi sojottanut ikävä tikku." tai "oivallus tuli minuun salakavalasti, se lämmitti mahaani kuin kuuma vesi ja koversi rintaani." tai "Hengitys höyrysi vähän ja sanamme nousivat valkeina rihmoina kohti taivasta". Pidin myös tavasta, jolla Koskinen tuo esiin suomalaistuneen englanninkielen. Se toi elävyyttä kerrontaan.

Aloin siis lukea innostuneena odottavana, mutta vähitellen  tuo alkuinnostus latistui. Teksti alkoi vaikuttaa tavanomaiselta. Sotaa, sotaa. Verta ja kauhua.Aivan liikaa, mutta toisaalta aika oli sellainen. Intiaanien historia oli, mikä oli.

Teoksen kertoja on suomalainen pikkupoika, Yrjö, amerikkalaisittain George, joka perheensä kanssa muttaa ensin New Yorkiin ja sieltä Länteen, Kansasiin, josta intiaanit ovat siirretty reservaaattiin tai siirtyneet muualle. Yrjö, josta on tullut George on tarkkasilmäinen poika, mutta eräänä päivänä hän ei silti osaa varoa, vaan jää intiaanijoukon sieppaamaksi, isoveljen haavoittuessa. Tosin mitään pikkupojan kerrontaa tämä ei ole. Siis, näkökulma on hyvin aikuismainen, vaikka tarinan alkaessa päähenkilö on siinä 10-vuotias ja lopussa vähintään parikymppinen, jos ei reilustikin yli. Tämä ajankuluminen laukkaa kuin mustangit preerialla.

George on 11-vuotias jäätyään vangiksi. Miten sen ikäiset kokevat maailma? George on katsellut maailmaa kiväärin tähtäimestä. Metsästys oli hänen maailmaansa ja tarkkuusammunta, jota hän oli New Yourkissa ollessaan sirkuksessa nähnyt. George päättää selvitä katsomatta taakseen.  George luulee, että isoveli ja koko perhe on saanut surmansa. Georgesta tulee intiaanisoturi ja hän ystävystyy Kamise ja Ihatota -nimisten intiaaninuorukaisten kanssa. George saa ensin nimen Ska-nupa, sitten Haukansilmä. Muitakin nimiä hänellä on ja hevosille hän puhuu suomea, "hevosten kieltä".

Teoksessa on hienoa luontokuvausta. Georgekin huomaa sen eron, mikä on luonnossa ja suurkaupungissa. Hän voisi eräässä vaiheessa  paeta, jättää intiaanileirin ja hakeutua linnakkeesen, mutta hän ei tee sitä. Kuitenkin tulee päivä, jolloin intiaanit viedään reservaattiin ja George, hänet löydetään, ja hän löytää takaisin perheensä luokse, jotka ovat kuin ovatkin säilyneet hengissä hyökkäyksestä. Äiti vain ei enää "tunnista" Georgea siksi pojaksi, joka hän oli.  Äiti etääntyy pojasta.

Tämä on traaginen tarina. Minulle tässä on liikaa sotimista. En saanut otetta Georgesta enkä samaistunut häneen, kuin hetkittäin. Hän ei ollut sankari ja saatoin ymmärtää häntä vain hetkittäin. Mutta mitä voisi odottaa, millaisin haavoin ja traumoin selviää siinä tilanteessa, niissä oloissa, kuin mihin tarinan päähenkilö joutui.

Tämä ei ole kaunis teos, vaikka kauneus paikka paikoin vilahtaakin. Teoksen ei tarvitse olla yltiö-romanttinen, siinä saa olla rujoutta, ja rujoutta tässä teoksessa on, liikaakin. Tämä kuvaa lähinnä sodan ja taistelun näyttämöä, elämän ihmeellisyyden puoli tulee vain paikka paikoin esille. Sitä minä olisin kaivannut . Intiaanileirin arkea. Pienen pojan mielenmaisemaa, eikö hänellä ollut mitään ajatuksia vastahankaan? Pakoajatuksia? Mielestäni hän antautui liian helposti taistelematta millään tavalla vastaan. Odotin muutakin, kuin sotaa, verta ja brutaaliutta. 

Kyllä tässä vilahduksia oli, häivähdyksiä hienosta tarinasta, mutta kerronta painotti liikaa intiaanihistorian yhtä puolta tuomatta asiaan mitään uutta näkökulmaa, kaivamatta syvemmältä, kuin mitä lännekirjallisuus yleensä. No. olihan tässä suomalaisuus, mutta sekin näyttäytyi lähinä stereotyyppisenä kirosanat ja viina -teemalla. Nähdäänkö Villi Länsi  yleensäkin näin yksipuolisena?

Odotin paljon, sain vähän, vähän häivähdyksiä jostain paremmasta.

...

Helmet 20220 -lukuhaaste kohta 34: Kirjailijan nimessä on luontosana

---

Haukansilmän ovat lukeneet ja pitäneet enemmän tai vähemmän, myös:

Kirsin kirjanurkka: Yleisilmeeltään hyvin surumielinen, jopa lohduton romaani

Tuijata: "Teksti paahtaa seikkailua eteenpäin, joten tunnen jääväni vaille jotain, vaikka teksti luistaa. Seuraan etäältä romaanin historiallisia tapahtumia ja Yrjöä siellä seassa paikkaansa löytämättä, selviytymässä."

Kirjahyllyssä:  "hieman liikaa länkkäriä, mutta Tulisiiven lailla se on kuitenkin erittäin mukavaa ja paikoitellen mielenkiintoistakin luettavaa. Erityisesti Georgen intiaaneilta oppimat taidot ja luonnon ehdoilla eläminen oli kiehtova."

Ethel Turner: Pikku Veitikka!

 

Ethel Turner

Pikku Veitikka

Alkuperäisteos: The Little Larrikin

Suomentanut:

K.J.Gummerus, 1925

Päähenkilö Laurence, lyhyemmin Lol on teoksen Pikku Veitikka. Carruthersin orvon veljessarjan nuorimmainen, joka on saanut kasvaa villinä ja vapaana "katupoikana", koska hänellä oli heikko ruumiinrakenne. .Tämä pikku Veitikka tuntuu kuitenkin nuoresta iästään pistävän asiat oikein päin, silloin kun kaikki menee nurin niskoin.

Veljeksistä vanhin on Roger, nuori asianajaja, joka yrittää toimia perheenpäänä vanhempien kuoltua. Hänestä seuraava on Martin, joka opiskelee lääketiedettä. Sitten tulee  Clem, vielä koululainen, joka on perheen kokki silloin, kun apulainen on poissa, Phil, koululainen, jota kiinnosti latinalainen runous. Ja Lol nuorimmainen on kai siinä 6-vuotias.

Marcian, naapurikadun  hienostorouva, jonka lapsen kuolema on jättänyt suuren surun. Hänen miehensä Robert Barret on liikemies,. Hän ei ollut Marcian ensimmäinen sydämenvalittu, vaan hän otti hänet ylpeydestä, koska ei saanut sitä takaisin, jonka ensn oli hylännyt. Robertilla on tytär Freda ensimmäisestä avioliitostaan.  Marcialla on  sisko Linley, joka on tyystin toisenlainen luonne kuin Marcia, taiteellinen luonne. .

Erään kerran Lol, tuo Pikku Veitikka joutuu tappeluun, josta Linley hänet pelastaa ja vie "tuohon suureeen valkoiseen taloon" naapurikadulla ja niin Lol astuu "hienompaa seuraelämään"

Valkoisen talon asukkaista ja Carruthersien poikajoukosta tulee jonkinasteiset ystävät ja Linley, joka on tuntenut Rogerin jo ennestään, alkaa vakavammin seurustella tämän kanssa. Marcian ikävän seuraelämän Lol valloittaa tyystin. Fredan tosin (ja hieman minutkin) Lol kauhistuttaa kertomalla Martinin hyp-hyptiseerauksesta kuolleen kissan kanssa. Fredan pieni huone on vastapäättä Carruthersien ruokasalia ja sieltä hän seuraa Clemin kouluopintoja. Freda on 12-vuotias.

Ajattelin tätä teosta ensin lasten- ja nuortenkirjaksi, joksi tämän ehkä myös voisi lukea. Varsinainen tyttökirja tämä ei ole, vaikka tyttökirja-aineksiakin tästä löytää. Tässä on kuitenkin aivan lopussa seikka, jonka vuoksi lukisin tämän enemmän viihderomaaniksi tai nuorten aikuisten kirjaksi. Barretin liikemies, Marcian mies nimittäin on tehnyt konkurssin ja aikoo tehdä itsemurhan, Lol kuitenkin tietämättään estää suunnitelman täydellisen toteutumisen. 

Tässä on monenlaisia suhdesotkuja ja rakkaushuolia. Marcia, joka on elänyt aika kevyttä hienostorouvan elämää tuntematta erityistä kiintymystä mieheensä alkaa huomata, että elämässä on muutakin kuin raha. Kun Carruthersin Martin sairastuu vakavasti ensirakkauden menetyksen seurauksena ottaa Marcia huolekseen tämän hoitamisen ja auttaa muutenkin miestä eteenpäin elämässä. Aika soljuu eteenpäin, mutta mitenkään tässä ei kiinnitetä huomioon päiviin sen paremmin kuin muihinkaan ajanmääreisiin. Elämä vain menee eteenpäin hyvinä ja huonoina hetkinä. Rakkaudessa tai epäsovussa. Ymmärryksessä tai mustasukkaisuudessa. Epävarmuudessa tai huolettomuudessa. Tulevaisuutta rakentaen ja paremmista ajoista unelmoiden.

Ihan kiintoisa australiaskuvaus ajalta menneetä.

Muuttama yksityiskohta tähän loppuun.

Mauvais quart d'heure'isi  Mitähän se mahtaa tarkoittaa. Ei ihan kontekstista avautunut minulle. Ehkä se kuitenkin liittyy jotenkin ranskan- tai johonkin muuhun opintoihin.

L'enfant e taint dix au vieux. Lapsi sanan ymmärrän, mutta muu jää hämäräksi.

Muutamia kirjallisuusviitteitä teoksessa oli. Veljesten äidiltä jäänyt pyhäinjäännös Browningin runot. Pikku Freda lähettää Clemille lukemista, mm. Pikku lordi Fauntleroyn ja Pikku naisia  matkalukemiseksi, kun tämä jättää opiskelut ja lähtee "kultaa vuolemaan"

--

Helmet 2022 -lukuhaaste kohta 16: Kirjan luvuilla on nimet