tag:blogger.com,1999:blog-62494984229403758452024-03-18T11:49:03.015+02:00Sheferijm - Ajatuksia kirjoista!Kirjablogi, jossa nimi kertoo kaiken. Aloitettu Vuodatuksessa jo 29. heinäkuuta 2007.aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.comBlogger1094125tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-90147731651170957562024-03-09T11:30:00.001+02:002024-03-09T11:39:51.923+02:00Joy Adamson: Pippa - Savannien kaunotar!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXb3Ev9U0h6TAqZuPBsntgxy2S5nspEPWklot4plVgohWZNK35skGFmqhxB4DQku3z2SH6BN-Kk306D9jhANmBxh6TmjN1-ihxWIEONoT_IoPfi6-IOQwxOoh9UL7zm3FYwyCCWmZJgBVV93n5zdtgSTdn12PyiB_QQilWvMNDALrAJw_7qgx_sYEMMY3/s700/P1001526.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgDXb3Ev9U0h6TAqZuPBsntgxy2S5nspEPWklot4plVgohWZNK35skGFmqhxB4DQku3z2SH6BN-Kk306D9jhANmBxh6TmjN1-ihxWIEONoT_IoPfi6-IOQwxOoh9UL7zm3FYwyCCWmZJgBVV93n5zdtgSTdn12PyiB_QQilWvMNDALrAJw_7qgx_sYEMMY3/w400-h300/P1001526.JPG" width="400" /></a></div><span style="font-size: x-small;"> </span><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuva: Pippa Rojuwera-joella.</span><br /></p><p>Joy Adamson</p><p>Pippa - Savannien kaunotar</p><p>Alkuteos: The Spotted Sphinx<br /></p><p>Suomentanut Heidi Järvenpää</p><p>Otava, 1969</p><p><br /></p><p style="text-align: justify;"><i>"Syyskuussa 1964 eräs ystäväni pyysi minua adoptoimaan kahdeksan kuukauden ikäisen naarasgepardin."</i></p><p style="text-align: justify;">Näin alkaa tarina Pippasta. Englantilaisen perheen lemmikistä, jonka Joy Adamson ottaa hoteisiinsa ja palauttaa takaisin luontoon.</p><p style="text-align: justify;">Joy Adamsonin kirjat Elsa-nimisestä leijonasta on ehkä kirjailijan tunnetuimpia teoksia. Itsekin niitä joskus nuoruudessani muistelen lukeneeni. Pippa-kirjankin muistan nähneeni lapsuuskodissani, mutta lukeneeksi en ole tätä tullut aiemmin. En ainakaan muista.<br /></p><p style="text-align: justify;">Teoksen miljöö on afrikkalainen luonnonsuojelualue, tarkemmin sanoen ollaan Keniassa. Olen määritellyt tämän elämänkerralliseksi/muistelmaksi, vaikka teos ei kerro niinkään Joy Adamsonista itsestään vaan keskittyy Pippaan ja gepardeihin. Välillä viitataan Joyn puolisoon Georgeen, joka elää toisella leirillä leijonien kanssa. Pääpaino kerronnassa on täysin eläimissä. Ihmissuhteista ei juuri puhuta ja se, mitä mainitaan on suhteessa eläimiin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Kyllähän tämä oli ihan kiintoisa teos, josta sai yllättävääkin tietoa gepardeista.<br /></p><p style="text-align: justify;"><i>"Vaikka gepardi on kaikista villeistä kissaeläimistä helpoimmin kesytettävä, sen tavoista luonnonvaraisessa elämässä tiedetään vähän. Gepardit ovat siinä suhteessa ainutlaatuisia, että niissä yhdistyvät yhtä hyvin koiran kuin kissankin luonteenominaisuudet, ja vaikka ne lutetaan kissaeläimiin, ne eivät oikeastaan sovi mihinkään luokkaan muiden eläinten kanssa."</i></p><p style="text-align: justify;"><i>Gepardit ovat lyhyellä matkalla maailman nopeimpia ja niiden on todettu saavuttavan yli 96 km:n tuntinopeuden. Gepardeilla on kevyet luut, pieni pää, pienenpieni leuka ja pitkät hoikat jalat. Koiran tsavoin gepardit eivät voi vetää kynsiään piiloon, kuten kissat voivat. Se istuu kuin koira ja metsästää kuin koira. Sen sijaan jäljet, kannusvarpaan käyttö ja kyky kiivetä on kissaeläimille tyypillisiä. Kissaksi luokitellulla Pippalla oli myös voimakas noutamisvaisto. </i> <br /></p><p style="text-align: justify;">Tunnistaisinko eri kissaeläimet toisistaan kuvien perusteella? Tämän teoksen luettuani tunnistaisin ehkä gepardin, sillä sen ruumiin rakenne on hyvin erilainen verrattuna muihin kissaeläimiin. Hieman etsittyäni vertailukohtaa, niin se muistuttaakin hieman vinttikoiraa. Leopardin ja gepardin eroista täplien suhteen, minun täytyi myös ottaa selvää ja kyllähän nämä ovat hyvin erilaisia. <br /></p><p style="text-align: justify;">Sitä en voi kuitenkaan tajuta, kuinka Joy pystyi erottamaan Pippan kolme pentua Whityn, Tatun ja Mbilin toisistaan, sillä minä en ainakaan pystyisi. Tosin pentujen käyttäytyminen erosi toisistaan, mikä saattoi auttaa tunnistamisessa, mutta silti. Teoksessa on paljon valokuvia, sekä mustavalkoisia että värikuvia. <br /></p><p style="text-align: justify;">Teoksessa viitataan Evelyn Amesin teokseen Itä-Afrikan safarikokemuksista, jota Joy lukee pöydällä istuen, koska maa on mutavellinä. Harmi, että en löytänyt asiasta mitään suomenkielistä tietoa, mutta englantilainen teos A glimpse of Eden vaikuttaisi kovinkin kiinnostavalta ihan taiteellisena teoksena. En tiedä, oliko tuo Joyn lukema teos vai viittasiko hän johonkin toiseen teokseen. Kirjallisuusviitteenä kuitenkin uteliaisuutta herättävä. </p><p style="text-align: justify;">---</p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 16: Kirjassa on valokuvia<br /></p><p style="text-align: justify;"><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-39877667188276449282024-03-04T11:06:00.005+02:002024-03-04T13:32:51.142+02:00Esko Honkanen: Sudenhuuto!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo8J1yvVhmesJmF8hKa0EbouvK46sSgkmLUT9ScFONxpd7kGxNevDM5Oq6qHuJAMsRmgvCSWULiXqhS0QA2koFhUI-u6FgrH8N5XudhIQ_VB_Rv0qRG-wnLpPGxFzWVnUn1zYnewrJ_SI9P7TA7npS9d7d39PQPv2cekMsWCs5ZMK7NBw26qS4qKTRIl0a/s487/P1001521.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="487" data-original-width="332" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgo8J1yvVhmesJmF8hKa0EbouvK46sSgkmLUT9ScFONxpd7kGxNevDM5Oq6qHuJAMsRmgvCSWULiXqhS0QA2koFhUI-u6FgrH8N5XudhIQ_VB_Rv0qRG-wnLpPGxFzWVnUn1zYnewrJ_SI9P7TA7npS9d7d39PQPv2cekMsWCs5ZMK7NBw26qS4qKTRIl0a/s320/P1001521.JPG" width="218" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Esko Honkanen</p><p style="text-align: justify;">Sudenhuuto</p><p style="text-align: justify;">Seikkkailukertomus rajaseudulta <br /></p><p style="text-align: justify;">Karisto, 1959 (2. painos)<br /></p><p style="text-align: justify;">129 s.</p><p style="text-align: justify;">Kansi: Helga Sjöstedt</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Aloitus:</u> <i>Maantienristeyksessä vetelehti joukko poikia.</i></p><p style="text-align: justify;"><u>Lopetus:</u> <i>Pian se saisi tuhdolleen koko sukeltelevan ja iloitsevan poikajoukkonsa.</i></p><p style="text-align: justify;">Esko Honkasen Sudenhuuto on erikoinen poikakirja. Toisaalta hyvin tavallinen poikakirja. Reipasta partiohenkeä, hurjaa seikkailua ja poikajoukon nahinaa. Eletään talvi-/jatkosodan jälkeisiä aikoja, jossain itärajan tuntumassa. Teoksen päähenkilö Esa Tyynelä, joka kutsuu itseään <i>yksinäiseksi samoilijaksi n:o 333</i> ja ottanut partionimekseen Susi on Karjalan evakkoja jostain Laatokan rantamilta. Alun vetelehtivä poikajoukko kiduttaa löytämäänsä koppakuoriaista, jonka Esa keskeyttää. Esa on partiolainen ja muun poikajoukon mielestä mamselli. Kun koppakuoriainen lentää Esan toimesta metikköön on syntyä tappelu, jonka keskeyttää tapahtuma, jonka seurauksena Esasta tuleekin sankari. Poikajoukon kingi Are alkaa ihailla Esaa. </p><p style="text-align: justify;">Tapahtumat seuraavat toisiaan ja Esasta tulee toimeliaisuutensa seurauksena poikajoukon johtaja. Perustetaan Susivartio. Pojat kunnostavat vanhan veneen ja antavat sille nimen Merihirviö. Kesän suuri seikkailu alkaa kuitenkin suuresta lipunryöstöstä Susivartion ja Haukkavartion välillä. Esa joutuu erilleen muusta susivartiosta ja ryöstömurhaajien tielle ja vangiksi. Tässä vaiheessa tarinassa alkoi olla kovasti tuttuja piirteitä ja mieleen nousi aiemmin lukemani Jere - suuri survival blues, jossa oli vähän samoja teemoja, vaikka ei yksi yhteen tarinat menekään. </p><p style="text-align: justify;">Sudenhuuto on ehta poikakirja, mutta uskottavuus kyllä kärsii juonenkäänteissä ja tapahtumissa ja tämä erityistapahtuma tekee teoksesta erikoisen. Täytyy sanoa, että tämä on ehkä kirjoitettu Suomen sodanjälkeisessä poliittisessa YYA-hengessä, sillä roistojoukko vie Esan yli itarajan ja perässä menee susivartion muita poikia, jotka jäljittävät Esaa. Jäljittävät jäävät heti kiinni, mutta perässä tulee muita partiolaisia partionjohtajan kanssa. Ja sitten menee tarina tosi överiksi, kun rajantakainen upseeri katkaisee piikkilangan ja päästää joukon yli rajan antamaan savumerkkejä läheiseltä kukkulalta lähistöllä liikkuville partiolaisille. Paikalle saapuu poliiseja ja virkavaltaa ja yksi partiolaisista lähtee venäjää puhuvan etsivän kanssa jäljittämään roistoja ja näiden viemää Esaa. Rajantakainen upseeri antaa vieläpä aseen partiolais-Masalle. <br /></p><p style="text-align: justify;">No, roistot tavoitetaan ja kaikki päättyy hyvin ja sankareista ja yhteistyöstä kirjoitetaan sanomalehteen. Pojat saavat muhkean palkkion, jonka lahjoittavat Karjalan orvoille. </p><p style="text-align: justify;">Teoksessa mainitaan mm. Simpele ja Kivijärvi. Lisäksi mainitaan Porokkola, jonka kautta kiinniotetut ja kuulusteluihin joutuneet partiopojat palautettiin. Nimi lienee keksitty, mutta muistuttaa kovasti Porkkalaa. <br /></p><div style="text-align: justify;">Kansikuva minut kutsui tämän tarinan äärelle. Vaikka oikean suden huudosta ei ollutkaan kyse, niin sudenhuuto kyllä kiiri pelästyttävänä, jos kohta myös merkinantona. Minua tämä tarina ei ihan vakuuttanut. Elämän realiteetit kun ovat olleet (näin uskon) ja ovat vähän erilaiset, mutta ne ei ehkä seikkailutarinoissa ole niin tärkeitä. Pääasia kun on menevä tarina ja onnellinen loppu. </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta<b> </b>1. Kirjan nimessä, kannessa tai takakansitekstissä on poro tai susi, <b><br /></b></div>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-48134383368180488982024-03-02T11:46:00.005+02:002024-03-03T17:51:19.226+02:00Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja outo viesti!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYSUTY_byMgpQsuBcTWKso66qibYsNccAMRomZUwHn3WydZstFMkTBWFFQ6Jtpfke-TugWePXnufRDf192Ckk7a-eBgRzY6V049rg-PqfZSDf2zpLI_jN_E-W55eWM9kJ0fmFkJne0EknvpW9D_GJHgmquS38zS6dZZ8uDdty1ysCfaO050AqZx7ObfNxP/s470/P1001508.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="358" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjYSUTY_byMgpQsuBcTWKso66qibYsNccAMRomZUwHn3WydZstFMkTBWFFQ6Jtpfke-TugWePXnufRDf192Ckk7a-eBgRzY6V049rg-PqfZSDf2zpLI_jN_E-W55eWM9kJ0fmFkJne0EknvpW9D_GJHgmquS38zS6dZZ8uDdty1ysCfaO050AqZx7ObfNxP/s320/P1001508.JPG" width="244" /></a></div><br />Carolyn Keene <br /><p></p><p>Neiti Etsivä ja outo viesti</p><p>Alkuteos: The Strange Message in the Parchment</p><p>Suomentanut Aino Kervinen</p><p>Tammi, 1990 (2. painos)</p><p>136 + 1 s.</p><p></p><p style="text-align: justify;"><u> </u></p><p style="text-align: justify;"><u> </u></p><p style="text-align: justify;"><u> </u></p><p style="text-align: justify;"><u> </u></p><p style="text-align: justify;"><u>Aloitus:</u> <i>Kauniinpi se ei voisi olla! huudahti Paula</i>.</p><p style="text-align: justify;">Kyseessä on lammasturkki, jonka Paula on saanut lahjaksi Junie Flockhartilta (tai siis Flockharteilta). Lammasturkki varastetaan kohta, varasta ajetaan takaa ja turkki saadaan takaisin, vaikka varas pääseekin karkuun. Onko kyse tarinan kannalta oleellisesta asiasta vai sivuaskel? </p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Junie on lammastilallisen tytär ja pyytää Paulaa ratkaisemaan pergamentille maalatun taideteoksen arvoituksellisen viestin.Flockhartit ovat saaneet salaperäisen puhelun, johon arvoitukseen on viitattu ja sanottu, että ratkaisun myötä suuri vääryys korjattaisiin. Paula matkustaakin toiselle paikkakunnalle ja tutustuu Flockhartien lammastilan toimintaan. Tilan toiminta keskittyy pergamenttien valmistamiseen. Vaikka kuvaukset eivät mene kovin syvällisiin, niin ajatus siitä, että tytöt (Paula on pyytänyt Bessin ja Georgen avukseen) katselevat hetken ajan teurastusta on kummallinen ja saa miettimään Paulan ja Georgen (Bess on jäänyt suosilla pois) luonteista. Jossain määrin varsinaisen juonen ohella on rivien välissä nähtävissä kysymys lihansyömiseen liittyvistä moraalikysymyksistä. Itse mietin, miten mahtaa olla, vieläkö pergamenttia valmistetaan ja käytetään? Asia, josta ajattelin ottaa hieman selvää.</p><p style="text-align: justify;">Flockhartit ovat ostaneet pergamentille maalatun taideteoksen naapuriltaan Rockolta. Taideteoksessa on neljä kuvaa, joiden merkitystä Paula alkaa pohtia. Alkaa tapahtua kaikenlaista. Rockon tilalla on nuori taiteellisesti lahjakas poika, Tony, jota Rocko kohtelee kehnosti. Flockhartien lammaspaimen lyödään tajuttomaksi ja sitten pergamenttikin varastetaan. Paula saa lisäapuja tyttöjen poikaystävistä ja eräältä italialaiselta taiteilijalta, joka pitää yhteyttä Italiaan, jonne historia johdattaa. Lopulta asia saa ratkaisunsa, kiitos kaikkien yhteistoiminnan. </p><p style="text-align: justify;">Neiti Etsiviä on ihan hauska lukea, kun kaipaa jotain kevyempää luettavaa. Tarinat eivät ole kovin monimutkaisia ja juonirakenne hyvin yksinkertainen ja jossain määrin arvattaviakin. Tosin tässä tarinassa ei ollut kyseessä uumoilemaani suojelusrahateemaa. Tässä tarinassa oli myös kuultavissa, kuten jo sanoin, rivien välissä oleva kysymys, syödäkö lihaa vai ei ja eläinten hyötykäyttökysymykset. Kysymys roikkuu ilmassa, vaikka sitä ei suoraa esitetä. En tiedä, kuinka moni kirjan lukija ryhtyy kasvissyöjäksi ja mahtaako nuoret lukijat kiinnittää asiaan huomiota. </p><p style="text-align: justify;">Tarinaa viedään eteenpäin lähinnä suoralla kerronnalla. Suomennos minua hieman mietityttää joidenkin yksitäisten sanojen kohdalla, kuten:<br /></p><p style="text-align: justify;"><i>keritsämö</i>. Pitäisi kai olla paremminkin keritsemö. Mietin myös hieman muotoa <i>mysteerio</i>. Se ei oikein tunnut luonteikkaalta suomenkielessä. Miksei ole suomennettu yksinkertaisesti mysteeri? </p><p style="text-align: justify;">Teoksen juonenkäänteet ja tapahtumat ovat myös hieman, no - ei niin uskottavia kaikilta osin.<br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Minä haluaisin tietää, missä Rocco säilyttää kaikkea sitä rahaa, jonka hänen miehensä keräsivät, sanoi George. - Hyvä kysymys, vastasi Dan. - Minä tunnen paikallisen pankin johtajan. Entä jos soittaisin hänelle ja kysyisin , onko Rocco tehnyt sinne talletuksia.</i></p><p style="text-align: justify;">Hmm. Entäs se pankkisalaisuus!?</p><p style="text-align: left;">...</p><p style="text-align: left;">Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 9. Kirjassa joku karkaa</p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-31039780435642848382024-02-29T10:11:00.007+02:002024-02-29T13:48:38.777+02:00Heikki Lounaja: Peni, ystäväni!<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="float: left; margin-right: 1em; text-align: left;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9iiG8Y2H_y_-Tk5dP6M9RcH47L4jO8ZKF6DWi0ko9OItKtA2jmot9Ia7uYtoBaOb9RwJ7ulqgBm9hlOtsLrLcfovBAYNiGatzUQ0A6HpkTr_5wVgxTjNb4PLeDLq6mnZ-NgCLOKFwqDtSL4SfGMb9pmMwLiL0dUrRr5jFF3Ooo2xcqx542AfD2Eb7_cW/s900/peni.jpg" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="675" height="435" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9iiG8Y2H_y_-Tk5dP6M9RcH47L4jO8ZKF6DWi0ko9OItKtA2jmot9Ia7uYtoBaOb9RwJ7ulqgBm9hlOtsLrLcfovBAYNiGatzUQ0A6HpkTr_5wVgxTjNb4PLeDLq6mnZ-NgCLOKFwqDtSL4SfGMb9pmMwLiL0dUrRr5jFF3Ooo2xcqx542AfD2Eb7_cW/w326-h435/peni.jpg" width="326" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kanskuva:Antikvariaatti.net</td></tr></tbody></table><br />Heikki Lounaja<p></p><p>Peni, ystäväni</p><p>Otava, 1966</p><p>215 s,</p><p><br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Aloitus:</u><i> Peni, pikkuinen ystäväni - missä siellä koirien taivasvainioilla nyt laukkailetkin - vilkaisepa vielä tämä kerta sieltä ylhäältä alas: täällä tämä Henteri, entinen isäntäsi. Olen Salolammen majallamme, juuri tänään tulin. On lomaa, ja pitäisi taas hieman kirjoitella, mutta mistå, en tiennyt sitä itsekään vielä tänne tullessani.</i></p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;">M</span>äärittelin tämän teoksen elämänkerralliseksi/muistelmaksi, vaikka olisi kyllä mennyt ihan kaunokirjallisena proosanakin. Teoksen alaotsikkona on erämuistelmia. Minua tämä teos kiinnosti lähinnä koiratarinana, mutta alkua ja loppua lukuunottamatta teoksessa ei paljonkaan kerrota Penistä, tuosta pienestä ystävästä, vaan suhteesta luontoon, metsästykseen. </p><p style="text-align: justify;">Teoksen minäkertoja, jonka oletan olevan kirjailija itse, tarkastelee vanhoja eräpäiväkirjan merkintöjä vuodesta 1952 vuoteen 1964. Merkinnät herättävät muistoja, muistoista syntyy tarina, tarinaan viedään eteenpäin jutustellen ystävälle pienelle, Penille, joka on mennyt autuaammmille erämaille. </p><p style="text-align: justify;"><u>Luonto:</u></p><p style="text-align: justify;"><i>Yhä raikastuu ja yöt pitenevät. Välillä sataa. Kangasahot punertavat jo marjaa, ja polunrihmalla odottaa tatti. Syys on tullut, ja sen sato vartoo korjaajaansa.</i></p><p style="text-align: justify;"><u>Linnut:</u></p><p style="text-align: justify;">Metsäkanalinnuista tarinoidaan ja niiden ääntelyä seurataan. Itse alan lukiessani miettiä, kuinka mahtaa ollakaan, tunnistaisinko itse Metson, Teeren, Pyyn, Riekon ... Luulen, että täytyy alkaa hieman tutkia asiaa. <i>Krukukukukuku-karrrrn...</i></p><p style="text-align: justify;">Kansanperinne:</p><p style="text-align: justify;"><i>Erotan --- --- kuovin joikauksen suonselältä, leivon liverryksen ja västäräkin "hiis-tak-takin" aitarauniosta. Haarapääsky istuu tuuliviirin nokalla ja kertoo suurta seikkailuaan: Menin Saksaan, sain saappaat, menin Ruotsiin, sain rukkaset, tulin Suomeen, sain sukat, pesin paikkasin panin aidalle kuivumaan varas - vee-i!</i></p><p style="text-align: justify;"><u>Tunteet:</u></p><p style="text-align: justify;">Tämä teos meni ihon alle, erityisesti lopussa, kun kirjailija kertoo Penin vanhenemisesta ja viimeisestä eräretkestä. Siitä hetkestä, kun ystävä on mennyt. </p><p style="text-align: justify;">Kuvaus vie omat muistoni vuosien taakse joulunaikaan, kun aamuvarhaisella vien vettä perheen koiravanhukselle, jonka löydän pihapihlajan juurelta. Se hetki, kun tajusin, miten? En tiedä, mutta minä tiesin. Neljän-, viidentoista vuoden kaveruus ei pääty kuolemaan. Se jää mieleen.</p><p style="text-align: justify;"><u>Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024</u>, Tunteet: kohta 22. syyllisyys tai häpeä. Laitan tämän teoksen tähän kohtaan, sillä syyllisyys on vahva, kun erämies huomaa erehtyneensä kohteesta ja ampuneensa juuri sen hirven, jonka syntymän on aikoinaan miltei nähnyt ja jonka on itse vasana pelastanut jäiden kynsistä ja jota oli kaikin voimin yrittänyt suojella. Kyyneleet on lähellä lukijallakin.</p><p style="text-align: justify;"><u>Pieni Helmet 2024</u> kohta 13. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa</p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-53943472886785397102024-02-26T10:13:00.004+02:002024-02-26T13:16:33.480+02:00Juan Valera: Pepita Jimenez!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY1A43BSfaSCPiDDUD5OMzg_Y-TCArmxI9y7IdfMyDynh7OwBQVH6Bu6tRJ7uEQXmUFESlhxnI5vrovz0zVGndHG0uD9atkVL1p9pQ-QVQx7chd1oySJJ7vu9UvPeca6LUXeDP7uTi5MeYlNgYRtz56iFkjQqBtD7KGSGBW5MnK5XveF9UxXFWM_58bTBC/s500/P1001473.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="258" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiY1A43BSfaSCPiDDUD5OMzg_Y-TCArmxI9y7IdfMyDynh7OwBQVH6Bu6tRJ7uEQXmUFESlhxnI5vrovz0zVGndHG0uD9atkVL1p9pQ-QVQx7chd1oySJJ7vu9UvPeca6LUXeDP7uTi5MeYlNgYRtz56iFkjQqBtD7KGSGBW5MnK5XveF9UxXFWM_58bTBC/w194-h258/P1001473.JPG" width="194" /></a></div><br />Juan Valera<p></p><p>Pepita Jimenez</p><p>Suomentanut Margareta Konkka <br /></p><p>Karisto, 1969</p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Tämä teos tuli vastaani selatessani tässä taannoin erään nettiantikvariaatin tarjontaa. Teos alkoi kiinnostaa sen verran, että varasin teoksen kirjastosta. Pepita Jimenez on nuori leski. Avioitunut 16-vuotiaana vanhan, jo kahdeksissakymmenissä olevan miehen kanssa, josta mainitaan, että hän oli Pepitan setä. Tätä minä suuresti ihmettelen, sillä ainakin Suomen laissa sukulaisavioliitot on kiellettyjä. Pepitan äiti ollut määräävässä asemassa Pepitaan nähden. No, avioliitto on kestä montakaan vuotta, kun mies kuolee ja Pepita jää leskeksi parikymppisenä, mutta rikkaana. </p><p style="text-align: justify;">Teos jakautuu kerronnallisesti kolmee osaan: Veljenpoikani kirjeitä, Kanooniset kirjat ja Epilogi - Veljeni kirjeitä. Näiden lisäksi on jonkinlainen prologi - Pepita Jimenez -luku, jossa johdatetaan teokseen.<br /></p><p style="text-align: justify;">Pepitan on tärkeässä roolissa tarinassa, mutta varsinaisesti teoksen päähenkilö on nuori mies, Louis, joka on päättänyt tulla papiksi. Hän on opiskellut setänsä johdolla ja saanut erityisluvan pappisvihkimykseen nuorella iällä. Ennen pappisvihkimystä hän on isänsä luona käymässä ja tapaa Pepitan, jonka kauneutta ja hyvyyttää ylistää kirjeissään sedälleen. Louis ei kuitenkaan näe, että Pepitasta tulisi kompastus hänen papiksi ryhtymiselleen. </p><p style="text-align: justify;">Kyseessä on siis katolinen ristiriitatilanne pappiskutsumuksen ja avioliiton välillä. Mitä enemmän Louis Pepitaa kehuu, sitä syvemmälle hän joutuu tämän pauloihin. </p><p style="text-align: justify;">Olihan tämä ihan mielenkiintoinen teos, vaikka en oikein ymmärrä niitä naiskäsityksiä, mitä Louis esittää kirjeissään sedälleen. Lukukokemusta myös hieman tylsyttää Epilogi, jossa on viime metreillä turhaa selittelyä ja ohimennen ilmenevää rasismia ja lyhyt maininta kuubalaieen orjakauppaan. Teos on alkujaan ilmestynyt 1874. Sinänsä siis ajankuvaa ilmentäviä, mutta tarinan kannalta turhia mainintoja ja tylsyttävät jäntevyyden.</p><p style="text-align: justify;">Kansikuvasta: Pepitasta kerrotaan, että hän olisi ollut vaalea Kansikuvan nainen näyttäisi kyllä olevan tummaverikkö. Toisaalta teoksessa kuvataan Pepitan pukeutuminen mustiin, joten sitä vasten kansikuva menettelee. Toisaalta kuvan nainen on selkeästi iäkkäämpi kuin teoksen Pepita. Olisi hauska tietää kuka kysein maalauksen on tehnyt, sillä mitä ilmeisimmin kuva on jostain maalauksesta. </p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024 - Tunteet, kohta 11. intohimo tai innokkuus</p><p style="text-align: justify;">Kyyti 2024 kohta 3: Kirjassa käydään kirjeenvaihtoa <br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-6224120085029964912024-02-24T10:18:00.003+02:002024-02-27T11:54:20.713+02:00TIEDOKSI!<p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">Tiedoksi kaikille. Epäilen, että instagram-tilini ainoharjula1 on hakkeroitu. Olen ollut kirjautuneena tililleni, mutta nyt en pääsekään sivuilleni, kun vaaditaan puhelinnumeroa, jota en ole käyttänyt tiliä luodessani tai kirjautumisessa ja jota en muutenkaan juuri jakele sinne ja tänne. </span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">Jos tilillä ainoharjula1 tapahtuu siis jotain outoa, niin pyydän ilmoittaa, että kyseessä ei ole minun päivitykset ja pyydän tekemään asiasta ilmoituksen instagramille. Olen laittanut sähköpostia instagramin securityyn, mutta en tiedä, saako sieltä milloin ja millaisen vastauksen, sekä ilmoittanut asiasta ainakin kyberturvallisuuteen. Tehnyt siis sen, mihin pystyn tässä tilanteessa. </span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">Että sellaista! </span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">EDIT: En tiedä, onko tiliä varsinaisesti kaapattu. En vain pääse kirjautumaan sille, kun vaaditaan puhelinnumeroa, jota en aio aintaa. Sain kyllä salasanan vaihdettua, mutta kirjautuminen ei onnistu samalla tavalla kuin muille instan sivuille, joille minulla on oikeus. </span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">EDIT 2: No, nyt pääsin kirjautumaan, mutta päädyin poistamaan kyseisen tilin käytöstä. </span></span><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-76157094907787199112024-02-21T13:33:00.003+02:002024-02-22T11:27:13.934+02:00Barbara Wood: Domina!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDSkrHpJTWy6EYUpd80b8g2a_7JPso_LzEVYdRglOzJB-Xy_ih3UeWw1loUv3eKc-aLHoqHBWOX0dc8BpbSEoQVUsq6sglylCkI-DONmLO0EovgoKXqliSsJOVE4wOWUXvL6EohGQ_Nxm-zmvcD94xHOOkkwdkXq3vw0mlIT9IPhb_RPWGYmMKox1zdFL3/s452/P1001462.JPG" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="452" data-original-width="340" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhDSkrHpJTWy6EYUpd80b8g2a_7JPso_LzEVYdRglOzJB-Xy_ih3UeWw1loUv3eKc-aLHoqHBWOX0dc8BpbSEoQVUsq6sglylCkI-DONmLO0EovgoKXqliSsJOVE4wOWUXvL6EohGQ_Nxm-zmvcD94xHOOkkwdkXq3vw0mlIT9IPhb_RPWGYmMKox1zdFL3/s320/P1001462.JPG" width="241" /></a></div><br />Barbara Wood<p></p><p>Domina</p><p>Suomentanut Paula Herranen</p><p>Otava, 1984</p><p>510 s.</p><p> </p><p> </p><p> </p><p> </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">Domina kertoo tarinan rohkeasta naisesta, Sammatha Hargravesta, joka haluaa kouluttautua lääkäriksi aikana, jolloin naisten koulutus ei ollut helposti saavutettavissa. Tarina alkaa Englannissa, Lontoossa, vuonna1860. Sammathan äiti Felicity kuolee synnytykseen, Isä Samuel on ankara uskonnollinen fanaatikko, joka ei salli kivun lievitystä ja lääkärinkin vastentahtoisesti. Sammatha jää pitkäksi aikaa taloudenhoitajan hoteisiin, joka ei juuri välitä pitää lapsesta huolta, kunnes eräänä päivänä isä huomaa tytön kurjan olemuksen, sanoo taloudenhoitajan irti ja palkkaa uuden. </p><p style="text-align: justify;">Sammatha elää kaduilla ja tutustuu Freddieen, joka vie hänet katsomaan sairaalan toimintaa, jossa kirurgit leikkaavat potilasta vailla mitään anestesiaa. Sammatha ei pelkää, mutta on kauhuissaan potilaiden hoidosta. "Se on väärin", hän ajattelee ja sanoo. Kymmenen ikäisenä isä laittaa Sammathan töihin naapuriin, jossa asuu erikoislaatuinen mies, jota karsastetaan väärinymmärryksen takia. Miehestä puhutaan ikäviä, mutta Sammatha ja mies ystävystyvät ja mies opettaa Sammathalle paljon yrteistä ja lääkekasveista, sillä hän on entinen apteekkari. Sitten mies kuolee. Tässä vaiheessa kerrontatyyliin tulee lyhyt näkökulmamuutos ja kronologian poikkeus. Kerronnallisesti tarinaa viedään eteenpäin Sammathan näkökulmasta kaikkitietävän kertomana. Kuvauksellisesti kertovaa, mutta dialogiakin löytyy ihan mukavasti. Tarina etenee ihan joutuisasti, mutta on ehkä yleispiirteistä, ei mene kovin syvällisiin tunneilmaisuihin. Esimerkiksi Sammathan veljien kohtalo jää kovin lyhysiin ja osa langanpätkistä vain katoaa, kerronnan keskittyessä Sammathaan.</p><p style="text-align: justify;">Kerronnassa on paljon ajan olosuhteisiin liittyvää kuvausta, osin makaaberisiin mittoihin meneviä kuvauksia. Kuinka Sammatha säilyttää empatiakykynsä karuissa oloissa on oikeastaan ihme.<br /></p><p style="text-align: justify;">Isän kuoleman jälkeen Sammatha laitetaan tyttökouluun sivistymään. Siellä johtajaopettaja haluaisi Sammathan jäävän kouluun ja salaa Sammathalta Freddien kirjeen. Lapsuuden ystävysten tiet eroavat ja Sammatha muuttaa Yhdysvaltoihin, jossa hakeutuu lääkäriopintoihin miestenkouluun. Monien hylkäävien hakemusten jälkeen hän pääsee Lucernen lääketieteelliseen laitokseen, jossa pian valloittaa niin opettajat kuin opiskelijat. Saatuaan diplominsa hän hakeutuu New Yorkilaiseen Pyhän Birgitan sairaalaan saadakseen sairaalaopinnoista todistuksen. Sammatha on omapäinen nainen, jota mieskollegat eivät katso hyvällä ja sairaalakokemus jää kesken. Sammatha muuttaa Kaliforniaan San Franciscoon, jossa perustaa naisten sairaalan ystäviensä avustuksella. Hän alkaa myös taistella patenttilääkefirmoja vastaan huomattuaan kuinka paljon vahinkoa nämä saavat aikaan vaarallisilla sekoituksillaan. <br /></p><p style="text-align: justify;">Paitsi lääketieteen kehitystä kuvauksessa Domina on myös rakkaustarina. Vaikka lääketieteen kannalta naisiin suhtautuminen on karua ja alentuvaa, on myös miehiä, jotka kunnioittavat Sammathaa ja miehiä, joita voi arvostaa ja rakastaa. Domina rakstuu ensin Joshua Masefield -nimiseen lääkäriin joka auttaa häntä uran alkuvaiheessa. Joshuan vaimo sairastaa leukemiaa. Joshua on minulle lukijan ristiriitainen hahmo. Hänessä korostuu myös lääketieteen moraaliset puolet hyvässä ja pahassa. Toinen Dominna rakkauksista on Mark Rawlins, myös lääkäri, jonka kosinta alkaa kirosanalla. Jos minua kosittaisiin tällä tavalla, niin sanoisin heti kättelyssä ei. Mutta Domina ei voi unohtaa Markia, vaikka uskoo tämän kuolleen Excalibur-laivan törmättyä jäävuoreen.<br /></p><p style="text-align: justify;">Tarinassas on paljon todellisia, oikeasti eläneiden ihmisten nimiä. Lääkäri Oliver Wendel Holmes, Mark Twain, maailman ensimmäinen naislääkäri Elisabeth Blackwell. Yhdysvaltain presidentit Grant ja McKingley luovat ajallista miljöötä. Kirjailija kuitenkn sanoo esipuheessaan, että tarina on fiktiota niin tapahtumiltaan kuin henkilöiltään. </p><p style="text-align: justify;"><u>Kulttuuriviitteitä:</u><br /></p><p style="text-align: justify;">Minut yllätti maininta, "<i>Ben Hur, jonka Uuden Meksikon kuvernööri oli ihan vasta kirjoittanut</i>". Täytyi ihan taas ottaa selvää Lew Wallacesta.<br /></p><p style="text-align: justify;">Henry Jamesin Naisen muotokuva mainitaan. Lisäksi viitataan Byronin runoon Chillonin vanki. Poen runolla Annabel Lee mainitaan useammankin kerran.<br /></p>Taidesuuntauksiin viitataan Cezannen L'Estaquella, joka olikin ihan erilainen taideteos, kuin millaisen käsityksen tarinan kommentista sai.<br /><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;"><u>Matematiikkaa:</u></p><p style="text-align: justify;"><i>Samantha katseli mietteliäästi vuoderivistöjä. Ainakin kaksitoista potilasta oli sairaalassa tälläkin hetkellä patenttilääkkeen yliannostuksen takia. Kymmenellä naisella oli joku tavallinen gynekologinen vaiva jota ei vielä osattu parantaa Neljä potilasta oli hysteriatapaukseia: vaivat olivat pikemminkin psyykksisiä kuin fyysisiä. Ja kahden naisen tautia ei osattu lainkaan määrittää. </i></p><p style="text-align: justify;"><i>Näistä neljästäkymmnenestä naisesta kahdeksan tulisi kuolemaan sairauteensa, kymmenen leikkattaisiin, heistä kaksi menehtyisi. Viisitoista ei parantuisi koskaan kokonaan ja loput toipuisivat onnen tai lääketieteen ansiosta.</i></p><p style="text-align: left;">Minun täytyi ruveta ihan ynnäämään näitä potilaita. En päässyt alun luvuilla kuin kahteenkymmeneenkahdeksaan. Jotenkin kun jatketaan, että näistä neljästäkymmenestä, niin loogisuus uupuu. </p><p style="text-align: left;">Olen lukenut Dominan joskus muinoin ja halusin palata tarinan ääärelle
vuosien jälkeen. Vaikka tässä oli sekä kiinnostavuutta että vähemmän
kiinnostavaa, jopa kuvaukseltaan etovaa ainesta, jäi minulle
kokonaisuudesta hieman ristiriitainen vaikutelma. Ei ihan huono teos,
mutta parempikin ja jäntevämpikin olisi voinut olla. En tiedä, En ehkä enää kolmatta kertaa tätä tule lukeneeksi. </p><p style="text-align: left;">KYYTI 2024 -lukuhaaste kohta 1: Kirjan nimi on vain yksi sana<br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-33313129402363371792024-02-19T13:15:00.006+02:002024-02-19T13:23:17.136+02:00Lance Salway: Vaarallinen perintö!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU88x8oFI0534CHB9QTyfL4UHrMmzg-6QzfyKP5o4dpaf_IIpOTGbKY14NLWh9nA55lxRN2zzgKoEC1uzR48hnUOmKwIyIk0OJantFTe2r3i8C4FSuCWAUK75-I7GfLX6vrdNmTMfvnCfjA4902esShBUAbQ7AcnGIntYqkiEXjRLRAa73XAyTiFbKMwqN/s500/P1001461.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgU88x8oFI0534CHB9QTyfL4UHrMmzg-6QzfyKP5o4dpaf_IIpOTGbKY14NLWh9nA55lxRN2zzgKoEC1uzR48hnUOmKwIyIk0OJantFTe2r3i8C4FSuCWAUK75-I7GfLX6vrdNmTMfvnCfjA4902esShBUAbQ7AcnGIntYqkiEXjRLRAa73XAyTiFbKMwqN/s320/P1001461.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p>Lance Salway</p><p>Vaarallinen perintö</p><p>Alkuteos:Dangerous summer</p><p>Suomentanut Johanna Seppälä</p><p>Karisto 1990</p><p>136 s.</p><p>Kansi: Kaarina Hanström</p><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: large;">L</span>aura jäänyt orvoksi. Äiti ja isä ovat aikoinaan eronneet. Isä jäänyt Usa:han, Kaliforniaan. Äiti asettunut Englantiin. Äiti kuollut, kun Laura on ollut 10-vuotias, jonka jälkeen hän on asunut Maxine Andersonin, tätinsä kanssa Hampsteadissa. Maxine on näyttelijä. Maxinella on teatterista kiinnostunut tytär Abby. Isä ei ole pitänyt yhteyttä Lauraan avioeron jälkeen. Laura on 17-vuotias nuori, kun hän kuulee, että isä on kuollut ja jättänyt hänelle omaisuuttaan perinnöksi.</p><p style="text-align: justify;">Laura lähtee Kalifornian, jossa hän tapaa isän uuden puolison Jessican ja tämän pojan Toddin sekä tätinsä Vernan, joka on isän sisko. Lisäksi Laura tutustuu Jakeen, joka on hänen isänsä asianajan poika. Laura on tavannut Jaken jo lentokoneessa, jossa on vahingossa tallonut tämän jalalle ja saanut epäkohteliaan vastauksen, mutta Jakesta tulee Lauralle tärkeämpi kuin hän uskookaan.</p><p style="text-align: justify;">Isän kartanossa, Saxonwoodissa (Hollywoodin versio Tudorin aikaisesta arkkitehtuurista) Laura elää ylellisyyden keskellä, mutta viihtyisyys alkaa karista, ku hän kuulee salaa keskustelun, että "hänestä on päästävä". Laura alkaa pelätä henkensä puolesta. Matkalla Disneylandiin Jaken kanssa, musta cadillac seuraa heitä ja toisella kerralla autoajelulla heidät pakotetaan tieltä alas jyrkännettä, josta selviävät vain onnenkauppaa. Kuka ja miksi uhkaa Lauran henkeä?</p><p style="text-align: justify;">Löysin tämän nuortenkirjan roskista josta otin tämän talteen, kun alkoi kiinnostaa. Eikä tämä yhtään hullumpi teos ollut. Jännitys kasvaa kerronnan myötä. </p><p style="text-align: justify;"><i>Meri oli kaunis, mutta aika ajoin myös villi. Vietin tuntikausia noina päivinä istuen vain kannella ja tuijottaen vastapäisiä tyrskyjä niiden vyöryessä kimaltavaan rantahiekkaan. Talo oli Malibun pohjoispuolella, joten muita taloja ei juurikaan ollut lähellä; välillä tuntui, kuin koko ranta ja upea Tyyni valtameri olisivat olleet meidän yksityistä omaisuuttamme. Muistan aina sen taianomaisen asetelman: valkea hiekka kuumana varpaideni välissä juostessani aamulla alas merenrantaan; vaahtoavana kuohuvat aallot, jotka löivät viime talvena mereen romahtaneisiin kiviin; ja kaukaisessa horisontissa ohikulkevien rahtilaivojen savuvanat.</i></p><p style="text-align: justify;">Vaarallinen perintö on nuorten tyttöjen versio niistä romantiikalla höystetyistä kartanoromaaneista, joissa salaisuudet ja vaarat vaanivat nuoria naisia. Miljöötä luodaan paikannimillä, kuten englannin: Govent Garden, Regent Park, K<span>nightsbridge, Tottenham Court Road, puhumattakaan Chalfontin koulusta, pienestä kansainvälisestä koulusta, jota Laura käy. Ilmeisesti koululla on todellinen esikuva. Yhdysvaltain puolella liikutaan Los Angelissa ja Hollywoodissa, katsellaan näyttelijöiden kädenjälkiä Kiinalaisen teatterin edustalla, käydään Disneylandissa ja ihastellaan Ruususen linnaa, Ajellaan San Diegon valtatietä, Santa Monica Boulevardia ja päädytään Beverly Gleniin.<br /></span></p><p style="text-align: justify;">Kuuluisuus on yksi teema, josta tarina rakentuu. Mutta maininta, että Verna, Lauran täti, joka on myös näyttelijä, on esittänyt Elvis Presleyn äitiä jossain elokuvassa, kohottaa kulmiani. Teoksessa on pari kulttuuriviitettä, Machbeth ja lastenkirja Veli Kani. Muuten kerronta pyörii Lauran minänäkökulmana hänen ajatuksissaan ja tunteissaan.<br /></p><p style="text-align: justify;">Outo metafora: Sydmeni hakkasi kuin paalujuntta. En oikein osaa paalujunttaa sykkivänä. </p><p style="text-align: justify;">Ei tämä ihan huono lukukokemus ollut, eikä kovin yllätyksellinenkään. Hauska, kevyt välipala moniulotteisempien tarinoiden ohessa. Lukisin kyllä mielelläni ne muutkin osat, jotka tähän Chalfontin koulu -sarjaan kuuluvat. Täytyy tutkailla, jos jostain löytäisin. </p><p style="text-align: justify;"><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-68082377407186252332024-02-13T11:35:00.000+02:002024-02-13T11:35:00.387+02:00Aila Nissinen: Punaposki ja Marja-Liena!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr8YhJj8GQC-HhOIY_oQv0JggVVJHriKS0icilu8vY-xgRvv4S8Tst6wXFcHQIB6dPzqexZBO9MYqnJlOogMs_pbcBX6syQaxU4c8QSPdCje6OASUW32-jRpSmAT2TKE8SYWZ0YNWEJiUe0I9lm54kz2yrXfQQyIzDSIiTUcIk2cQ3PPc6b6Ekbn4mKU-x/s750/P1001455.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="563" data-original-width="750" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgr8YhJj8GQC-HhOIY_oQv0JggVVJHriKS0icilu8vY-xgRvv4S8Tst6wXFcHQIB6dPzqexZBO9MYqnJlOogMs_pbcBX6syQaxU4c8QSPdCje6OASUW32-jRpSmAT2TKE8SYWZ0YNWEJiUe0I9lm54kz2yrXfQQyIzDSIiTUcIk2cQ3PPc6b6Ekbn4mKU-x/w400-h300/P1001455.JPG" width="400" /></a></div><p style="text-align: justify;">Aila Nissinen</p><p style="text-align: justify;">Punaposki ja Marja-Liena</p><p style="text-align: justify;">WSOY, 1954</p><p style="text-align: justify;">150 s.</p><p style="text-align: justify;"><i> "Arkielämän satuja"</i>, joissa luonto ja lapsuuden muistot kulkevat käsikädessä. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6LWQ6aeHAm4avXMJjhXKA7guqWg6T8_LHMCol3Y5FRZmWqi0cdJ6rU36knb6O1z47KAZ7cuy30gTSvg3MJgU5a7EY1-v8e8uO7VuAwOukcUUw8CR_ckvbujr9VCA51pyiXk5OJD-PwDnMFWRcr-0FbFFKXdm3Pifm80UgJMzCxJ1lr0ifoOCJvPDSx55k/s450/P1001453.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="338" data-original-width="450" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6LWQ6aeHAm4avXMJjhXKA7guqWg6T8_LHMCol3Y5FRZmWqi0cdJ6rU36knb6O1z47KAZ7cuy30gTSvg3MJgU5a7EY1-v8e8uO7VuAwOukcUUw8CR_ckvbujr9VCA51pyiXk5OJD-PwDnMFWRcr-0FbFFKXdm3Pifm80UgJMzCxJ1lr0ifoOCJvPDSx55k/s320/P1001453.JPG" width="320" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Tarinassa "Miten Mansikki joutui 'metsän peittoon' ja mitä sitten tapahtui" kertoo siitä, kuinka itsepäinen ja omapäinen lehmä karkaa metsään ja seuraa suuri etsintä.</p><p style="text-align: justify;"><i>Pitkälettinen Tyttö muisti taas kaikki vanhat kansantarinat Metsän Väestä ja Halko-Heikin jutut ja kaikki, mitä ajatella saattoi. Mielikuvitus kuiskasi: Ajatteles, jos ne olisivatkin totta! - Pyh, sanoi Pitkälettinen Tyttö, mutta Mielikuvitus oli tullut voimakkaksi, sillä se tulee aina voimakkaaksi kun varjot pitenevät ja tulevat sinipunaisemmiksi ja sininipunaisemmiksi, ja sitä varten ei auttanut paljoakaan, vaikka Pitkälettinen Tyttö kuinka olisi sanonut 'Pyh". Korkearunkoiset hongat huojuivat hiljaa, ja lapikkaan pohja liukastui maahan pudonneisiin havunneulasiin. Laulurastas viritti laulunsa ja sanoi: Hupsu tyttö, hupsu tyttö, hahaha, hahaha, hae vielä, hae vielä, --- </i><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Kertojana Karjalan evakkomummo Marja-Liena, joka kertoo lapsuutensa muistoja Karjalan mailta pienelle punaposkiselle pojalle, joka on tullut Marja-Lienan mökille Linnea-Kukan juttujen seurauksena. Tämä Linnea-Kukka on hieman arvoituksellinen viittaus, sillä hän ei muuten teoksessa esiinny lainkaan. Mietinkin, onko tekijältä ehkä ilmestynyt jokin toinen teos, jossa Linnea-Kukka esiintyisi. Täytyy varmaan hieman tutkia kirjailijan julkaisutietoja. </p><p style="text-align: justify;">Myös kansikuva, niin viehättävä kuin onkin, on tältä osin hieman harhaanjohtava, sillä siitä saisi sen käsityksen, että kuvassa kulkevat Punaposki ja Marja-Liena, mutta koska Punaposki on pieni poika ja Marja-Liena vanha evakkomummu, ei häntä oikein voi kansikuvaan soveltaa. </p><p style="text-align: justify;">Maija Karman kuvitus on viehättävää ja elävää. Teksti on hauskasti asemoitu sivujen keskelle ja kuvitus reunustaa tekstiä vihreäsävyisenä. Kuvitus herättää ajatuksen mahdollisuudesta värittää. Ilmeisesti sama ajatus on tullut aiemman lukijan mieleen, sillä kirpparilta löytämässäni opuksessa on joitakin kuvia ehdittykin värittää. Itse käyttäisin kyllä hyvin hentoja värejä. Harmi, että joillekin sivuille on mahdollisesti läikkynyt kahvitahroja (?). Pidän tosi paljon näistä kuvituksista, joissa väreilee suomalaisen maiseman kauneus suolammista kuusimetsiin, pikkutipujen tepsuttelusta huuhkajan huhuiluun.</p><p style="text-align: justify;">Viehättävä vanha lastenkirja. Onkohan kenellekään vierailijalleni tuttu? Jos on, niin kuulisin mielelläni ajatuksiasi.<br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOlrCBcTr4fkB4XECv1X_nkIUh_LluI1eR6ulnPNMwVdY75jJHJNA5EX4NxJ4Z6cvkn8BbF2m0gusS5gwF_pQR-HM_Ci5-Hn_H66u5H4znjQvHpq8LSgGpj9GUK7yxOd3aOWRWb5G8DMGRgcoAM6hU7LhanWv4iD0KKjsLOhyXTAXk0w9LbGmpfAnGrnEH/s400/P1001454.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="400" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOlrCBcTr4fkB4XECv1X_nkIUh_LluI1eR6ulnPNMwVdY75jJHJNA5EX4NxJ4Z6cvkn8BbF2m0gusS5gwF_pQR-HM_Ci5-Hn_H66u5H4znjQvHpq8LSgGpj9GUK7yxOd3aOWRWb5G8DMGRgcoAM6hU7LhanWv4iD0KKjsLOhyXTAXk0w9LbGmpfAnGrnEH/s320/P1001454.JPG" width="320" /></a></div><p><br />Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 18. Kirja, jossa kerrotaan jostain suomalaisesta kansanperinteestä</p><p> </p><p></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-87735009144321817252024-02-11T10:30:00.004+02:002024-02-11T18:03:45.470+02:00Sini Ezer: Jerusalemin morsian!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjylX388SRs81oB2qJNWE7DATFwTz-w2tmVnA8sV-XYlUcmUZWwDIuHWI94k0-0GQstel7MbhZqarr80YL7NoXo9Og3itdlNOF6euyb2x4Lecb7WX5wbQN9cgv1_FDYTniP3XD1jb8HiYcCJIOtIWnQ-hsZ1XY736d-EGE-aygYEhjQI2KCXtSnNhYoKW4b/s502/P1001451.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="377" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjylX388SRs81oB2qJNWE7DATFwTz-w2tmVnA8sV-XYlUcmUZWwDIuHWI94k0-0GQstel7MbhZqarr80YL7NoXo9Og3itdlNOF6euyb2x4Lecb7WX5wbQN9cgv1_FDYTniP3XD1jb8HiYcCJIOtIWnQ-hsZ1XY736d-EGE-aygYEhjQI2KCXtSnNhYoKW4b/s320/P1001451.JPG" width="240" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Sini Ezer</p><p style="text-align: justify;">Jerusalemin morsian</p><p style="text-align: justify;">Minerva, 2023</p><p style="text-align: justify;">426 s.</p><p style="text-align: justify;">Aloitus: Muuri kiersi koko kaupungin ympäri ja sulki sen suojelevaa syleisyynsä. Se oli seissyt järkkymättä ikuisuuden ja seisoisi vielä kauan jälkeenikin. Kivenjärkäleet olivat valtavia, ja pystyin kävelemän niiden päällä turvallisesti. Riisuin paksun viittani, joka tuntui yhtäkkiä liian lämpimältä. Aamuyön raikas tuuli viilensi posket, jotka kuumottivat jännityksestä. Matkalla muurille sydämeni aina tykytti mutta perillä oloni oli tyyni.</p><p style="text-align: justify;">Päähenkilö: Shira on nuori, aikuisuuden kynnyksellä olevan neitokainen, joka lähenee naimaikää. Hänellä on sisko Hadassa, joka on sairaalloinen. Shiran ja Hadassan isä Naftali on hajusteentekijä ja leeviläinen pappi. Myös yrttiensekoittelija, eräänlainen apteekkari voisi sanoa, sillä hän tekee erilaisia yrttisekoituksia tyttärensä terveyttä parantaakseen. Shiralla on myös pikkuveli Reuben. </p><p style="text-align: justify;">Hadassa kihlataan kauppias Shaulin pojalle Gideonille, joka odottaa Hadassan tervehtymistä kaksi vuotta. Lopulta hän kyllästyy odottamiseen ja haluaakin Shiran puolisokseen. Shira on kuitenkin tavannut Jerusalemin muureilla Eitanin, Gideonin velipuolen Galileasta ja rakastunut tähän. </p><p style="text-align: justify;">Ajallisesti Jerusalemin morsian sijoittuu Jerusalemiin juutalaiskapinan aikaan, jonka roomalaiset kukistavat. Jerusalem tuhotaan täydellisesti. </p><p style="text-align: justify;">Jerusalemin morsian on, kuten takakannessakin sanotaan aikuisten viihderomaani. Rakkaus, mustasukkaisuus, anteeksianto ovat vahvoja teemoja. Ezer valottaa juutalaista kulttuuria ja uskontoa. Jerusalemin morsian ei ole raamatunhistoriallinen teos. Ei ollenkaan. Se on puhtaasti kirjoitettu juutalaisten ja roomalaisten näkökulmasta. Oikeastaan ensisijaisesti juutalaisesta näkökulmasta, sillä keskiössä on kaksi perhettä, Shira Naftalintyttären perhe ja kauppias Shaulin perhe. Toki muitakin henkilöitä teoksessa on, kuten nahkurinpoika Jakov, josta lopulta tulee seppä. Kuinka perheet selviytyvät, kun juutalaiset alkavat kapinoida valtaapitäviä roomalaisia vastaan. Erezin kapinoitsijoista käyttämä sicaarit sana on itselleni uusi enkä ainakaan äkkiseltään löytänyt sanan taustoista suomenkielistä lisätietoa. Koska kirjailija on asunut monia vuosia Israelissa uskon kuitenkin, että hän on historian lukenut.</p><p style="text-align: justify;">Jerusalemin morsian oli suht helppo lukukokemus. Kerronnallisesti sujuvaa ja selkeää. Tähän on ilmeisesti tulossa jatkoa. Masadan vuori häämöttää kaukaisuudessa. </p><p style="text-align: justify;">Mitä jäin ihmettelemään ja miettimään oli ajankohdan ja miljöön osalta uskottavuuteen liittyvä kysymys. Kuten jo aiemmin sanoin, tämä ei ole raamatunhistoriallisesta näkökulmasta kirjoitettu teos vaan enemmän juutalais-roomalaishistoriallisesta näkökulmasta kirjoitettu. Mutta voiko ajankohtaan sijoittuvaa teosta kirjoittaa ilman pienintäkään viittausta, suoraa tai epäsuoraa vihjettä, kristittyihin? Ensimmäiset kristitythän olivat juutalaisia ja kristinuskon merkitys tuona ajankohtana myös poliittisesti oli merkittävä.</p><p style="text-align: justify;">Mutta ei. Tämä teos on kirjoitettu kuin kristinuskoa ei olisi ollut olemassakaan. Ehkä tämä ulottuvuus olisi ollut liian vaikea yhtälö ilman, että teoksen luonne olisi muuttunut liian uskonnolliseksi. Nyt pääpaino on rakkaustarinassa ja juutalaisten kohtalossa. </p><p style="text-align: justify;">---</p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 kohta 7. Kirjassa rakastutaan </p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet kohta 25. tuska tai kärsimys. Tuskaa ja kärsimystä teoksesssa riittää, jos kohta tämän olisi voinut laittaa moneen muuhunkin kohtaan.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Muualla sanottua:<br /></u></p><p style="text-align: justify;"><a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2023/08/sini-ezer-jerusalemin-morsian.html" target="_blank">Kirsin kirjanurkka</a> "Aivan ihana romaani"</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: left;"><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-15667388081523864612024-02-08T10:39:00.003+02:002024-02-09T13:02:58.344+02:00Jussi Talvi: Kesakko-Timo!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvvCRgI3ZKrGmWyYGIZnnVeAgs2ipMz0COa18W0DsVH5hIAsy1XoTOtTo2Q_hlhys0xUV9oAhQsgdKfbgNhyphenhyphen3qhkS1e8rXrQAoCgbMpcQg835RAscILc0l0CWyt9DelcGLsK1kEAMPcSnEJr1axamZMOL4jnSbVcjZUN6X9jeyFE5bmldmTvdSANRBUz0z/s513/P1001438.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="392" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgvvCRgI3ZKrGmWyYGIZnnVeAgs2ipMz0COa18W0DsVH5hIAsy1XoTOtTo2Q_hlhys0xUV9oAhQsgdKfbgNhyphenhyphen3qhkS1e8rXrQAoCgbMpcQg835RAscILc0l0CWyt9DelcGLsK1kEAMPcSnEJr1axamZMOL4jnSbVcjZUN6X9jeyFE5bmldmTvdSANRBUz0z/w245-h320/P1001438.JPG" width="245" /></a></div><br /><p></p><p>Jussi Talvi</p><p>Kesakko.-Timo</p><p>Otava, 1951</p><p>107 + 1 s.</p><p>Kuvittanut P.O. Nyström <br /></p><p><br /></p><p style="text-align: justify;"><b>Aloitus:</b><i> Kaikki alkoi omenasta</i>. </p><p style="text-align: justify;">Ja omenaan varsinainen tarina päättyykin. Tarinan pääosassa on Timo. Ikää ei mainita, mutta olettaisin hänet +/- 10-vuotiaaksi. Timon paras kaveri on Impo. Kun Timo saa tukkapöllyä mummilta, koska on varastanut omenan, kutsuu Impo hänet katsomaan kirkon katolla "tinassa" olevaa Perälän ukkoa, joka ihan kohta kyllä tippuu sieltä. Kun Perälän ukko ei kuitenkaan tipahda, ainakaan sillä tavalla, kuin on uumoiltu, lähtevät pojat pois surkutellen sitä, ettei täällä tapahdu koskaan mitään. Ja silloin tiellä syöksyy hurjaa vauhtia ajava auto päin puhelinpylvästä ja syttyy palamaan. Timo löytää autosta ulos lentäneen lennätinavaimen ja korjaa sen hoteisiinsa. Ja siitä alkaa hurja seikkailu, joka vie pojat asesalakuljettajien tielle. </p><p style="text-align: justify;">Pojat ovat oikeita lurjuksia. Käyvät omenavarkaissa Perälän puutarhassa ja saavat suolapyssystä. Impo on myös varastanut karamelleja isänsä putiikista. Pojat ovat kavereita, mutta se ei estä Timoa "toverilliselta kiristämiseltä" Impoa kohtaan, joka on menettänyt kaikki omenansa, koska on suolapyssyn pamahduksen seurauksena kastellut housunsa ja vannottaa toista, että tämä ei kertoisi asiasta kenellekään. <br /></p><p style="text-align: justify;">Kerronta on omintakeista, lapsenomaista, mutta humoristisen otteen takana on vakavia aiheita, joita Timokin ajattelemattomuuksiensa jälkeen joutuu miettimään. Vaikka aika ja tavat ovat olleet erilaiset (kuten lasten fyysinen kurittaminen) niin seikkailu on seikkailu tänäkin päivänä ja lapsen uteliaisuus voi johtaa vaarallisiin tekoihin.</p><p style="text-align: justify;"><i>Yö lepäsi kuolemanraskaana ja - äänettömänä ympärillä</i>. Tämä äänettömyys erilaisin painotuksin on kerronnallisesti toistuva. Siinä on jännitystä ja uhkaa. Kerronnassa on puhekielisyyttä ja murretta.</p><p style="text-align: justify;"><i>"Hällyyttäkää, hällyyttäkää palokunta! huusi joku mies. - Ei se kannata, kimitti eräs vanha muija, - se on auttamassa sitä Perälän ukkoa alas kirkon katolta. Sen häätyi mennä sinne."</i><br /></p><p style="text-align: justify;">Miljöö on Raahen satamakaupunki ja ajankohta Raahen 300-vuotisjuhla. Etsiessäni tietoa siitä, milloin Raahe täytti 300 vuotta päädyin vuoteen 1949. </p><p style="text-align: justify;"><i>Niin kuin kaikki tuollaiset meren rannalle rakennetut pienet kaupungit Raahekin oli ennen kaikkea muuta satamakaupunki. Joskus aikoja sitten uljaat fregatit ja komeat kuunarit olivat purjehtineet maailmalta Raaheen ja Raahesta maailmalle vieden lastinaan tervaa ja puuta ja paljon muuta, mitä tuollainen kaupunki laajoine takamaineen saattoi myydä. Vanhat merimiessuvut antoivat kaupungille oman leimansa yhä vielä, vaikka uljaiden merimiesten ja purjehtijain aika oli jo ohitse ja niiden mukana menneisyyteen siirtyneinä myös Raahen kukoistus merikaupunkina. Mutta yhä vielä Raahen asukkaat, paljasjalkaiset raahelaiset, elivät suolan- ja purjeidentuoksussa ja yhä vielä jokainen raahelaispoika halusi kauas ja koarkealle. </i><br /></p><p style="text-align: justify;">Raahelaisista paikannimistä mainitaan ainakin Katinhännän kaupunginosa ja Lapaluoto.</p><p style="text-align: justify;">Tämä oli iha metka poikakirja. Kuuluu sarjaan Poikien seikkailukirjasto. Ostin tämän teoksen viime syksynä Kirjamessuilla ja maksoin tästä turhan paljon. Hinnan alle on laitettu merkintä harvinainen, mutta en tiedä kuinka harvinainen teos tämä lopulta on. Etulehdellä on myös liimattuna ruusuinen onnittelukortti, jossa Esko esittää onnittelunsa Tapanille tammikuussa -53. <br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Erityismaininta tälle kuvaavalle ilmaisulle:</i><br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Uteliaisuus kutitti häntä kuin tuhat muurahaista olisi kävellyt pitkin selkärankaa.</i></p><p style="text-align: justify;"><i>--.</i></p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 2. Kirjassa tehdään taikoja. Pojat näkevät vieraan mustan kissan jolloin sylkäisevät sekä tekevät solmun nenäliinaan<i>. </i></p><p style="text-align: justify;">Seinäjoten kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024 Tunteet, kohta 27. vastuuntuntoisuus tai vastuullisuus. Tämän tunteen kanssa Timo-poika kesakkoineen joutuu hurjan seikkailunsa jälkeen. <br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-38894259873923638752024-02-07T12:17:00.001+02:002024-02-07T12:17:13.808+02:00Sir Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin paluu!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO1Us87PlPQiElA-pJrU3ORulBy3z-sWkzDfFFaPFcYfyc4jJSbEp5KFS0WF__G_vjr5pT06bOF_kQqalLA03SJ6-241ORyesngDOfunuj29ZsI0cxpi-gSYkb-YKsKHGsDxg00oOzWX2UEObg5TcQXFd-7T64NEJRH0-U0ZehxIHs6GIh7HjXtSFzDMly/s470/P1001435.JPG" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="358" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiO1Us87PlPQiElA-pJrU3ORulBy3z-sWkzDfFFaPFcYfyc4jJSbEp5KFS0WF__G_vjr5pT06bOF_kQqalLA03SJ6-241ORyesngDOfunuj29ZsI0cxpi-gSYkb-YKsKHGsDxg00oOzWX2UEObg5TcQXFd-7T64NEJRH0-U0ZehxIHs6GIh7HjXtSFzDMly/s320/P1001435.JPG" width="244" /></a></div><br />Sir Arthur Conan Doyle<p></p><p>Sherlock Holmesin paluu</p><p>Alkuperäisteos: The return of Sherlock Holmes</p><p>Suomentanut O.E. Juurikorpi</p><p>WSOY, 2014</p><p><br /></p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;">Sherlock Holmesin paluu sisältää 13 novellinomaista tarinaa Sherlock Holmesin ratkaisemista tapauksista. Kertojana Holmesin ystävä Tohtori Watson. </p><p style="text-align: justify;"><u><b>Lyhyet luonnehdinnat novelleista:</b></u><br /></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;"><u>Autio talo</u></p><p style="text-align: justify;">Sijoittuu Lontoon kevääseen 1894. Ronald Adair -niminen mies on murhattu. Tri Watson on aloittanut uudelleen lääkärintyön ja suree kuollutta ystäväänsä Sherlock Holmesia. Tarina on lukitun huoneen -mysteeri, jossa kuollut löydetää lukitusta huoneesta, ikkuna seitsemän metrin korkeudessa ja sen alapuolella kukkapenkki koskemattomana. </p><p style="text-align: justify;">Tri Watson pähkäilee mysteeria yrittäen miettiä asiaa Holmesin tavoin, mutta ei onnistu ratkaisemaan arvoitusta. Sitten hän tapaa vanhan kirjankerääjän, jonka <i>"teräväpiirteisiä, ryppyisiä kasvoja kehysti pitkä valkoinen tukka, ja oikeassa kainalossa hänellä oli kymmenkunta noista rakkaista kirjoistaan."</i> Ja keneksipä muuksi, kuin kuolleeksi luulluksi Sherlock Holmesiksi tämä lopulta osoittautuukin. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Rakennusurakoitsijan testamentti</u></p><p style="text-align: justify;">Tri Watson on lopettanut praktiikkansa ja palannut Sherlock Holmesin seuraksi Baker Streetille. Eräänä aamuna asuntoon ryntää <i>"läähättäen ja kovalla kolinalla, tukka aivan sekaisin, nuori ja kalpea nuori mies hurja katse silmissään."</i> Mies on herra John Hector MacFarlane, jonka Scotland Yardin miehet kohta tulevat pidättämään tunnetun rakennusurakoitsijan murhasta. Ennen pidätystä epätoivoinen mies ehtii kuitenkin pyytää Holmesia auttamaan, sillä hän ei ole syyllinen tapahtuneeseen. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Tanssivat kuviot</u></p><p style="text-align: justify;">Sherlock Holmes saa ratkaistavakseen salakielisen sanoman. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Yksinäinen polkupyöräilijä</u></p><p style="text-align: justify;">Violet Smith, pianonsoitonopettaja, yksin ajeleva polkupyöräilijä, joka on joutunut isänsä kuoleman jälkeen salaliiton kohteeksi, pyytää apua Sherlock Holmesilta. Hieman erilainen tapaus, jossa rakkauden ja petoksen teemat luovat dramaattisen tapahtumaketjun.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Herttuan poika</u></p><p style="text-align: justify;">Sijoittuu poikakouluun, jota pitää Tri Thorneycroft Huxtable. Tämä pyytää Sherlock Holmesilta apua, kun koulun oppilas, Holdernessen herttuan poika, Lordi Saltire katoaa samoin kuin koulun saksanopettaja Heideger. Holmes tutkii polkupyörien ulkorenkaiden eroavaisuuksia ja outoja lehmänsorkkien jälkiä. joiden ratkaisu löytyy Holderness Hallin antiikkikaapista. Tämä sorkkajuttu minua hieman hämmentää, en oikein tiedä sen toimivuudesta tosielämässä.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Musta Pekka</u></p><p style="text-align: justify;">Poliisi Hopkins pyytää Holmesin apua murhatutkimuksessa. Murhattu on kapteeni Peter Carey, joka on saanut Musta Pekka -nimen paitsi tumman värin, myös mustan partansa ja hurjan luontonsa vuoksi. Mies on löydetty pihakajuutastaan harppuunalla surmattuna.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Charles Augustus Milverton</u></p><p style="text-align: justify;">Kiristystapaus, jossa Sherlock Holmes ei kättele henkilöä, jonka on kutsunut luokseen. Tapaus tuo esiin piirteitä niin Holmesista kuin Watsonista, joissa minulla on hieman sulattelemista. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Kuusi Napoleonia</u></p><p style="text-align: justify;">Kuusi Napoleonin rintapatsasta ja Borgia-suvun kuuluisa musta helmi ovat tämän tapauksen keskiössä , jossa <i>"Holmesin muuten kalpeille poskille oli ilmestynyt naa; hän ei tuona hetkenä ollut pelkkä terävä päätelmientekijä, vaan myös ihminen, joka saattoi tuntea iloa ihailusta ja ylistyksestä. Hänen ylpeälle, vaatimattomalle luonteelleen oli ominaista, että hän vieroksui suuren yleisön tunnustusta, mutta lämpeni ystävän kiitoksesta</i>."<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Kolme ylioppilasta</u></p><p style="text-align: justify;">Parivaljakko viettää aikaa eräässä yliopistossa, jossa on tapahtunut epäilyttävä koepapereihin liittyvä tapaus ja mahdollinen epärehellinen toiminta alkavassa tutkinnossa. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Kultasankaiset silmälasit</u></p><p style="text-align: justify;">Nuori Willoughby Smith löydetään kuolemaisillaan. Viimeiset sanat kuuluvat: "Professori, se oli se nainen." Hyvin yksinkertainen tapaus, sanoo Holmes.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Godfrey Stauntonin tapaus</u> <br /></p><p style="text-align: justify;">Kahden yliopiston välinen jalkapallo-ottelu uhkaa johtaa Cambridgen häviöön, koska joukkueen sivusta on kadonnut. Kitupiikkejä ja rakastavaisia löytyy arvoituksen takaa. Myös peilikirjoituksen selvittäminen on merkittävää ratkaisun löytymiselle.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Sir Eustacen kuolema</u></p><p style="text-align: justify;">Tämä oli kokoelman toinen tapaus, joka pisti minut hieman nieleskelemään. Holmes joutuu puntaroimaan oikeuden ja kohtuuden rajoja. <br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Toinen tahra</u></p><p style="text-align: justify;">Kokoelma päättyy kadonneen kirjeen tapaukseen, josta voisi seurata Eurooppaa ravisteleva poliittinen kriisi ja mahdollinen sota. </p><p style="text-align: justify;">Sherlock Holmes lienee kaikkien salapolisiien prototyyppi ja esikuva, jonka jälkeen Hercule Poirotit ja Mrs Marplet ovat enemmän ja vähemmän saaneet innoitusta näistä tarinoista. Sherlock Holmesin tarinat vain ovat hyvin erilaisia kuin Christien dekkarit. Holmes-tarinoissa kyse ei ole niinkään lukijan mahdollisuudesta omiin päättelyihin. Tarinoissa ei esitellä henkilögalleria ja tapahtumia seikkaperäisesti. Kerronnallisesti nämä on muistelmamuotoon kirjoitettuja tapausselostuksia joistakin Sherlock Holmesin ratkaisemista arvoituksista ja murhista. Keskiössä on Holmesin päättelytaidot ja johtolankojen kerääminen.</p><p style="text-align: justify;">Olen lukenut aiemmin jokusen Sherlock Holmesin tarinan, mutta jostain syystä en innostunut näistä kovin suuresti. Lukeminen oli hidassoutuista. En tiedä johtuiko se suomennoksesta vai mistä. Odotin hieman enemmän mukaansatempaavuutta. Lieneekö syy sitten siinä, että "henkiinherättäminen" ei ehkä ole onnistunut niin hyvin, kuin olisi toivottu. Conan Doylehan teki ratkaisunsa yleisön toivomuksesta. <br /></p><p style="text-align: justify;">Sherlock Holmes on silti kiinnostava kirjallisuuden hahmo, joka tekee Watsonin mukaan työtä "<i>kuin suuret taiteilijat, työn itsenä vuoksi", ei juuri välitä rahasta, omaa ainutlaatuisen mielikuvituksen ja keksimiskyvyn</i>. Pidin paljon vanhasta, 80-luvun Sherlock Holmes -sarjasta, jonka pääosaa esitti Jeremy Brett. Näitä uudempia sarjoja tai elokuvia en ole juurikaan seurannut.<br /></p><p style="text-align: justify;">Sherlock Holmesin paluu -teos on alkujaan ilmestynyt 1905, suomeksi ensimmäisen kerran 1957. Tämä lukemani teos oli uudistettu painos.<br /></p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 -lukuhaaste kohta 10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna. (keskenjätettyjä en ole ottanut mukaan lukuun)</p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, Tunteet: Kohta 9 ihailu, sillä Tri Watsonin ihailu ystäväänsä Sherlock Holmesia kohtaan on hyvin vahva. Tämä olisi toki sopinut myös kohtaan 2, empatia, sympatia, joita tunteita Sherlock Holmes tuntee ainakin muutamia kertoja. Onko tunteet prusteltuja on taas toinen juttu, ja siksi päädyin ruksaamaan tuon ihailu-kohdan.<br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-67040276899468569602024-01-26T18:01:00.006+02:002024-01-26T18:01:56.476+02:00Kevät tuo, kevät tuo tullessaan - Kirjoista kiinnostavimmat!<p> <br /><br />Kevään uutuuskirjoissa on monia kiinnostavia teoksia. Tässä </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigi-jLN21-yM1KKH8_XZaOQfKEbPTv0-066CBQiqgtZYqw2RfKTGT9Hsji1p0n4sjlUIx4yBycrnf5u4XXpPuV72JAe0zi74KnhNBe3omG0U8C12Dih2uTLQTjLK9zy2QS6pAhGQqDnuX6I2oh4ByTTsNxBWJ_wMHxqZ-SGY1jYnC2MXKGdzKRazXm1PA5/s609/minervalta.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="609" data-original-width="394" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigi-jLN21-yM1KKH8_XZaOQfKEbPTv0-066CBQiqgtZYqw2RfKTGT9Hsji1p0n4sjlUIx4yBycrnf5u4XXpPuV72JAe0zi74KnhNBe3omG0U8C12Dih2uTLQTjLK9zy2QS6pAhGQqDnuX6I2oh4ByTTsNxBWJ_wMHxqZ-SGY1jYnC2MXKGdzKRazXm1PA5/w207-h320/minervalta.png" width="207" /> </a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Minervalta ilmestyy Auschwitz-muistelma, joka jatkaa tuttua kaavaa aina kansiratkaisua myöten. Mikä tässä teoksessa erityiseseti kiinnostaa on hevoset.<br /></p><p style="text-align: justify;">Into-kustantamo puolestaan julkaisee teoksen Tyttö, joka pakeni Auschwitzista. Romaani, joka pohjautuu todelliseen henkilöön. </p><p style="text-align: justify;">Rankasta aiheestaan huolimatta holokaust-historia kiinnostaa. Toiveissa on kuitenkin että nämä tarinat toisivat jotain uutta näkökulmaa aiheeseen.<br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Gs8IgJoZIRXw1Q3gm4I5-Ug-bVc67Uqd1wU0oyw_jG4vIlp37yf14kd1gvtA20sYpD1HY4mXvzLBsFzBlDxvQJRRRLxLLLczr0p-3zCYzMV7_QC0_9GtIbkBTUZRmfKlFE8BkppBGTajkiw5IxTf4C20WCfVQACISDVYQFx1SfIZhAUib0t_BC0d3lD-/s2551/tytto-joka-pakeni-auschwitzista.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2551" data-original-width="1748" height="234" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0Gs8IgJoZIRXw1Q3gm4I5-Ug-bVc67Uqd1wU0oyw_jG4vIlp37yf14kd1gvtA20sYpD1HY4mXvzLBsFzBlDxvQJRRRLxLLLczr0p-3zCYzMV7_QC0_9GtIbkBTUZRmfKlFE8BkppBGTajkiw5IxTf4C20WCfVQACISDVYQFx1SfIZhAUib0t_BC0d3lD-/w160-h234/tytto-joka-pakeni-auschwitzista.jpg" width="160" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTLDnLnQysq_u_rjshVKrQ4WHVUbUHsGqlPsX1KLbbLy_vcPy5FbDyK4b1Pf8QXOyIJsZlmXEhJI26ZWxNPjY200wnvwIJ0bvN8WDJB_Aoe308XIYsgPV1ldxLrH-LgalWfAEL2CnxQ7O1uoED_SWvyZO2tfR5nYEMmKCSGVmJZbu1XL2yRs7y7PedqlMJ/s510/lornacookinkirja.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="505" data-original-width="510" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTLDnLnQysq_u_rjshVKrQ4WHVUbUHsGqlPsX1KLbbLy_vcPy5FbDyK4b1Pf8QXOyIJsZlmXEhJI26ZWxNPjY200wnvwIJ0bvN8WDJB_Aoe308XIYsgPV1ldxLrH-LgalWfAEL2CnxQ7O1uoED_SWvyZO2tfR5nYEMmKCSGVmJZbu1XL2yRs7y7PedqlMJ/s320/lornacookinkirja.png" width="320" /></a></div><p></p><p></p>Historialliset romaanit kiinnostavat ja tämä Bazarilta ilmestyvä, myös toisen maailmansodan aikaan sijoittuva tarina, tarjoaa rakkautta ja vastarintaa Guernseyn saarella. Teos tuo mieleeni elokuvana näkemäni Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville -teoksen, joka myös sijoittuu Guernseyn saarelle. <br /><p></p><p></p><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu4zOtjEaTaMOQDnWt8GHFUGuazvE104yjoYi1ljgh1i04rSrsiXeeejmcNe5O7pQ5_L9OwUyFi2wrmFV-AUlUR8yqXbfOgCkD6b9qC2c4plsmIxWZsOTyvMxkcKzOajLl8_xrebCqY1SWes3QOYdvWQQVbr7bU7kaM1UcggyewL3_YnPeXg9hiW8PBB7b/s2480/paratiisista.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2480" data-original-width="1677" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiu4zOtjEaTaMOQDnWt8GHFUGuazvE104yjoYi1ljgh1i04rSrsiXeeejmcNe5O7pQ5_L9OwUyFi2wrmFV-AUlUR8yqXbfOgCkD6b9qC2c4plsmIxWZsOTyvMxkcKzOajLl8_xrebCqY1SWes3QOYdvWQQVbr7bU7kaM1UcggyewL3_YnPeXg9hiW8PBB7b/s320/paratiisista.jpg" width="216" /> </a></p><p style="text-align: justify;">Suomalais-Ruotsalaista siirtolaisuutta Amerikan mantereella käsittelee puolestaan tämä Into-kustantamon julkaisema Ville Juhani Sutisen Paratiisista -teos. Aihe on kiinnostava, mutta vaikea sanoa, onko tämä kuitenkaan teos, jonka lukisin loppuun asti. Pistän tämä nyt kuitenkin muistiin, voi ainakin hieman vilkaista vastaantullessa.</p><p style="text-align: justify;">Toinen kotimainen uutuus on Merja Mäen Itki toisenkin, jonka kannet on tekijän esikoiskirjan lailla vaikuttavat. <br /></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkKxQ6EoIGqhqme7FFwhR9mfDdE3r5VUKn81ZqPHXk3SLUroOPzwfqASjyFIUP7bGouJCL6TzKSRcQWRRZb6c1Cx313PMZ2VubbmmINVYJsGecJ1PjU1vWdsgsssoMayZ5IMyLYJMj_IE65Y8ByIZQVuS3KLn9pNkzCAl3Hl_tbV38iVjPhlJ8jSYHvyEo/s507/itkitoisenkin.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="507" data-original-width="502" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgkKxQ6EoIGqhqme7FFwhR9mfDdE3r5VUKn81ZqPHXk3SLUroOPzwfqASjyFIUP7bGouJCL6TzKSRcQWRRZb6c1Cx313PMZ2VubbmmINVYJsGecJ1PjU1vWdsgsssoMayZ5IMyLYJMj_IE65Y8ByIZQVuS3KLn9pNkzCAl3Hl_tbV38iVjPhlJ8jSYHvyEo/s320/itkitoisenkin.png" width="317" /></a></p><p></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXHuoTto8cKu0_Uuj8Wlb8GWG-6QkbvcZyWADtbaeDCRL50i8v1ZzEpIC_u6dhUwsonqRDbPefWtGiTPM-OxecMj-VEPMQX8uFm1pfXPuSHm-8BGYn7_p3C25lbGnb4UywrjMWhdERl0DzkDc54UCpblxZ6QEKf-8J7jwplaMDe7xUplxUbyy1DlxdXW17/s456/naisetpyhyyden.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="456" data-original-width="313" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXHuoTto8cKu0_Uuj8Wlb8GWG-6QkbvcZyWADtbaeDCRL50i8v1ZzEpIC_u6dhUwsonqRDbPefWtGiTPM-OxecMj-VEPMQX8uFm1pfXPuSHm-8BGYn7_p3C25lbGnb4UywrjMWhdERl0DzkDc54UCpblxZ6QEKf-8J7jwplaMDe7xUplxUbyy1DlxdXW17/s320/naisetpyhyyden.png" width="220" /></a></p><p style="text-align: justify;">Gaudeamuksen Naiset pyhyyden tulkkeina -teoksesta olen tainnut lukea jo syksymmällä jossain yhteydessä ja kohottanut kiinnostanut kulmiani. Voisi olla ihan tutustumisen arvoinen teos.</p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi54H_tYXj1jL5ELJCirC-fyZZFHTTtl_nUHHmHBt3DlnuayaOzgsiWfc0-ZvK5e-6hKddYJ5eSStdF9gz4BWlbOEYdX84WtC3f18QH__51yElgsjyOKyQk6ku2_9fC0pZc9KPcVc1daE6lhQryFvZv0BK1LDGHbzFbU2UzFm-fmkN9WippG_G48bvDxGfv/s544/kissajokapyydysti.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="519" data-original-width="544" height="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi54H_tYXj1jL5ELJCirC-fyZZFHTTtl_nUHHmHBt3DlnuayaOzgsiWfc0-ZvK5e-6hKddYJ5eSStdF9gz4BWlbOEYdX84WtC3f18QH__51yElgsjyOKyQk6ku2_9fC0pZc9KPcVc1daE6lhQryFvZv0BK1LDGHbzFbU2UzFm-fmkN9WippG_G48bvDxGfv/s320/kissajokapyydysti.png" width="320" /></a></p><p></p><p style="text-align: justify;">Uudemmat rikosromaanit ja dekkarit eivät oikein ole sykähdyttäneet. enkä tiedä tästäkään, mutta murhia ratkova kissa kuulostaa kyllä aika kiinnostavalta juonelta. Ehkä tätä voisi harkita. Teoksen julkaisee Bazar. </p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQgAsAy78rEO8Bust592qgDBx1bhDV8rmxxmtr4qQqfTs0HHxy7UgndhLGWimNQBtPpPra2LFsoAszjt5diX8pmtT7i1NwMW7h5skFBXCKr0M8CaIb7Hnfzrk6kOWblVHTxPOdvWVzshqD0rfSduokwjW2Us-UjpzZvany-57cM2CXfkIgxT_btVrxdEeH/s453/santamontefiore.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="453" data-original-width="294" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQgAsAy78rEO8Bust592qgDBx1bhDV8rmxxmtr4qQqfTs0HHxy7UgndhLGWimNQBtPpPra2LFsoAszjt5diX8pmtT7i1NwMW7h5skFBXCKr0M8CaIb7Hnfzrk6kOWblVHTxPOdvWVzshqD0rfSduokwjW2Us-UjpzZvany-57cM2CXfkIgxT_btVrxdEeH/s320/santamontefiore.png" width="208" /></a> <br /></p><p></p><p></p><p style="text-align: justify;">Nykyaikaa ja sodanaikaista historiaa yhdistää tämä Santa Montefioren Italialainen tyttö Brooklynissä -teos, joka tarjoaa romanttista historiallista viihdettä. <br /></p><p></p><p style="text-align: justify;">Nykyaikaa ja sota-aikaista historiaa yhdistää myös FionaValpy Mehiläisenhoitajan salaisuudessa. Pidin Valpyn aiemmasta Casablancan tarinankertoja -teoksesta, eikä Rue Cardinalen ompelijattaret ollut huono sekään, joten voisin harkita lukea myös tämän. <br /></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKyQPRN86UHjrc4Ncblb3iQBFLZOw12mS8Lr9clJn3Vg3EGwB_xAs8RDJWg1APXpzg6YIt7opiXIYrEkCx7m7QZjenahBNo_xoKk07OH4rY6sySFI911n1nN3P0cd72PZ5aRJNBDnT_QALLzl0Z9_SupoH7DOigLbxUw-UbUxDEZjUHMZa5ftWDm_jNc8Q/s427/fionavalpy.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="427" data-original-width="304" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKyQPRN86UHjrc4Ncblb3iQBFLZOw12mS8Lr9clJn3Vg3EGwB_xAs8RDJWg1APXpzg6YIt7opiXIYrEkCx7m7QZjenahBNo_xoKk07OH4rY6sySFI911n1nN3P0cd72PZ5aRJNBDnT_QALLzl0Z9_SupoH7DOigLbxUw-UbUxDEZjUHMZa5ftWDm_jNc8Q/s320/fionavalpy.png" width="228" /> </a></p><p style="text-align: justify;">Viimeisenä, mutta ei vähiten kiinnostavimpana tahdon mainita tämän Kristin Harmelin teoksen, joka ilmestyy Tammen kustantamana. Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirja oli viime vuoden lukemistani uutuuskirjoista koskettavimpia. Sama vastarinta-aihe tässäkin teoksessa. Kuinka paljon teokset eroavat toisistaan onkin sitten kysymys erikseen.<br /></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;"></p><p style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioLVNElBB9TDDaj5P5ZYlX_owGtAqwE0jPdYjJNd1YeVbN5ypfDPf87hRlg2Sdyrc_CF4LJS1WjQJChoQO6n0ZLMJ0wlEepjG41tok1y0q-HstQsUz_5egCgaEIgWNzb7wYp5aH1dS42sPo-kqXl_s8avtFV-ce18ku1PDyW5kB9G4tqwJkmb0pXlfEpgK/s486/harmelinteos.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="486" data-original-width="322" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEioLVNElBB9TDDaj5P5ZYlX_owGtAqwE0jPdYjJNd1YeVbN5ypfDPf87hRlg2Sdyrc_CF4LJS1WjQJChoQO6n0ZLMJ0wlEepjG41tok1y0q-HstQsUz_5egCgaEIgWNzb7wYp5aH1dS42sPo-kqXl_s8avtFV-ce18ku1PDyW5kB9G4tqwJkmb0pXlfEpgK/s320/harmelinteos.png" width="212" /> </a></p><p style="text-align: justify;">Kiitos <a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2024/01/kevaan-2024-historiallisia-romaaneja.html" target="_blank">Kirsille kevään historiallisten kirjojen esittelystä</a>, sait minut näin kaivelemaan katalogeja. Enemmänkin varmaan löytyisi, mutta johan näitä on tässäkin katsasteltavaksi. Kirsin listauksessa on vielä muutama teos, jotka kiinnostaisivat minuakin, mutta joita en nyt kuitenkaan tähän listaukseeni laittanut. Vasta, kun kirjan saa fyyisesti käteensä ja sitä pääsee hieman vilkaisemaan ja makustelemaan, pystyy päättämään, ottaako luettavakseen vai jättääkö suosiolla väliin. <br /></p><p></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-20447496748340734782024-01-16T11:42:00.006+02:002024-01-29T09:19:44.478+02:00Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJL5Ae6_Ozoz9hblSThdxJnXrf7eH0EpzxkRBxv2PojSDjra-XvaHitodjdqgdWr_PAl1nDcxmD-_UGyVo7lX1fRu_e8kHnrQnJ99SWVmtVjh0My-pqXm34-YLFC4us3IhDfgX2XlllzEZjJTHSib0qVynD2LPyrm49vrQ3H80GbBeieVPcW01zMGbf4Q8/s500/pozzi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="475" data-original-width="500" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJL5Ae6_Ozoz9hblSThdxJnXrf7eH0EpzxkRBxv2PojSDjra-XvaHitodjdqgdWr_PAl1nDcxmD-_UGyVo7lX1fRu_e8kHnrQnJ99SWVmtVjh0My-pqXm34-YLFC4us3IhDfgX2XlllzEZjJTHSib0qVynD2LPyrm49vrQ3H80GbBeieVPcW01zMGbf4Q8/s320/pozzi.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;">Antonia Pozzi</p><p style="text-align: justify;">Runoja iltahämärässt</p><p style="text-align: justify;">Suomentanut ja toimittanut Lauri Kaila</p><p style="text-align: justify;">Oppian, 2023</p><p style="text-align: justify;">147 s.</p><p style="text-align: justify;">Ilmaisu iltahämärän runous (poesia crepuscolare) viittaa vuonna 1910 Giuseppe Antonio Borgesen käyttämään ilmaisuun, jolla tarkoitetaan "verkkaista ja mutaista alakuloa, kun ei ole mitään sanottavaa eikä mitään tekemistä". Iltahämärä viittasi myös italiankielisen lyriikan hstioriaan, joka voitiin jakaa vuorokauden vaiheisiin (aamu, keskipäivä jne). Iltahämärän runoudella luokiteltiin samaan aikaan ja samankaltaiseen tyyliin runoilevia kirjailijoita. (Lauri Kailan esipuheesta referoiden). <br /></p><p style="text-align: justify;">Kaila vertaa Antonia Pozzia (1912 -1938) Suomen Saima Harmajaan (1913 - 1937). Molemmat olivat Kailan mukaan varakkaista perheistä ja kuolivat nuorina. Kailan mukaan molempien runoutta leimaa apeus ja verkkaisuus, mutta myös maalauksellisuus. Niin Pozziin kuin Harmajaan liittyy vahvasti suru. </p><p style="text-align: justify;">Runoja iltahämärästä on tosiaankin hieman alaviritteinen kokoelma. Runoissa on paljon tunnetta. Kaipausta, pettymystä, surua. Runoissa toistuu kellojen kumina, tähtien tuike ja valon ja varjon kuviot. Suomalainen laitos on kiintoisa kaksikielisyydessään, runot esiintyy sekä suomennettuina että alkuperäiskielellä italiaksi. Yritinkin hieman katsoa, kuinka hyvin oppisin italiaa näiden runojen kautta ja kyllä, jotkin sanat olivat selkeitä, en kuitenkaan usko, että runot olisi sanatarkkoja käännöksiä kaikilta osin. Jännä oli myös huomata suomenkielen ja italiankielen "samankaltaisuus", ei merkitykseltään, vaan kirjoitusasultaan. Mainittakoon vaikka kokoelman aloitusruno, joka suomeksi on <i>Salamat</i> ja italiaksi <i>Lampi</i>. <br /></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Mitä olisin itse kokoelmalta toivonut on runojen julkaisujärjestys. Joissakin runoissa on paikka ja vuosiluku, joka viitannee runon syntyajankohtaan. Minusta olisi ollut mielenkiintoista tutkia, kuinka ajankohta on vaikuttanut runoihin ja millainen kronologia runoista olisi muodostunut. Nyt runot ovat ajankohdiltaan sekaisin enkä oikein tiedä, miksi järjestys on se, mikä se on.</p><p style="text-align: justify;"><i>"Mutta tule: kävelkäämme: edes tuntematon ei pelota minua, jos olen lähelläsi. Teet minusta hyvän ja valkoisen kuin lapsi joka lausuu rukouksensa ja nukahtaa."</i></p><p style="text-align: justify;"><i>Ma vieni: camminiamo: anche l'ignoto non mi spaventa, se ti son vicina. Tu mi fai buona e blanca come un bimbo che dice le preghiere e s'addormenta. (ote runosta Rauha (Pace) , omistettu A.M.C:lle. Carnisio, 3 heinäkuuta, 1929)</i>.</p><p style="text-align: justify;">Ja kirjablogissa kun ollaan, niin mikäs olisi sen parempi esittelyruno kuin tämä</p><p style="text-align: justify;"><i> Laulunen:<br /></i></p><p style="text-align: justify;"><i> Kukin ostaa oman surunsa mistä tahtoo - / vaikka koruttomasta mustasta puodista / pölyisten kirjojen keskeltä / joissa on poistomyynti puoleen hintaan - /hyödyttömiä kirjoja - / kaikki KREIKKALAISET TRAGEDIAT - / mutta jos et osaa enää kreikkaa - /osaatko kertoa minulle miksi ostit ne? / hyödyttömiä kirjoja - / RUNOJA LAPSILLE - / värikkäine / hahmoineen - / mutta jos ei ole / lapsia / sinulla / osaatko kertoa minulle miksi ostit ne? /Jos et enää koskaan saa lapsia / osaatko kertoa kenen vuoksi / tuhlasit rahasi tällä tavalla? / Kukin ostaa oman surunsa mistä tahtoo - miten tahtoo - / myös / täällä -</i></p><p style="text-align: justify;"><i>Milano, 12. toukokuuta 1933</i></p><p style="text-align: justify;">Pozzin runoista välittyy rakkaus, menetetty, kadotettu kenties. Runoissa on monipuolisia kielikuvia, kuten: <i>hapan rakastuneen kaiho, koirien surullinen sielu, auringon siunaamat kädet. </i> </p><p style="text-align: justify;">Pidin myös tästä säkeestä, joka sellaisenaan on kuin mietelause:<i> uupuneesta sielusta unelmat tippuvat kuin lehdet repale kerrallaan. </i><i>Dall'anima sfinita i sogni come fogliame cadono a lembo a lembo.</i></p><p style="text-align: justify;">Runoissa välittyy suurimmaksi osaksi rakkauden eri puolet, mutta muutamissa runoissa käsitellään myös hengellisiä ulottuvuuksia. Koska aihe on itselleni tärkeä, en voi olla laittamatta tähän näitä säkeitä: <i> </i></p><p style="text-align: justify;"><i>Herra Jumala, muualla kuin Sinussa ei ole pelastusta, tiedän sen.</i></p><p style="text-align: justify;"><i>Signore Iddio, fuori di Te non c'é salvezza, lo so. <br /></i></p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"> Suosittelen tutustumaan!</p><p style="text-align: justify;">---<br /></p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 kohta 18. Kirjalla ei ole päähenkilöä, Antonia Pozzi: Runoja iltahämärästä</p><div style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste tunteet: kohta 21: Suru <br /></div>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-51112079796229234942024-01-14T11:39:00.002+02:002024-01-14T11:42:41.017+02:00Sami Tojkander: Jere - Suuri survival blues!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4x4V8u8hDxV_Le7WBjxSlknSUiTK7ZttVmV_AiHhAM9EcJ1VxfA4pOMlB_ya25BJ6kM5YRzb2aFuryGeFMrha_YJEzzV1sMXcCePhaxjMdnLyr4q2JN0HWQhNxYMkdzw4pWa-L2iy9D2zwrsh0bm195y1GgVBDiorP_Wz1xl14IzqB-X4iXLgF5QBU4YM/s450/JERE.jpg" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="284" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4x4V8u8hDxV_Le7WBjxSlknSUiTK7ZttVmV_AiHhAM9EcJ1VxfA4pOMlB_ya25BJ6kM5YRzb2aFuryGeFMrha_YJEzzV1sMXcCePhaxjMdnLyr4q2JN0HWQhNxYMkdzw4pWa-L2iy9D2zwrsh0bm195y1GgVBDiorP_Wz1xl14IzqB-X4iXLgF5QBU4YM/s320/JERE.jpg" width="202" /></a></div>Sami Tojkander<p></p><p>Jere - Suuri survival blues</p><p>Aika, 1999</p><p>160 s.</p><p>Kansi: Harri Lehikoinen <br /></p><p></p><p></p><p style="text-align: justify;"><i>Kelkanuran jälkeen Pomo eteni pitäen heinää pystyssä edessään, pysähty
välillä ja peitti jälkensä. Pian heinä alko taipuun. Se hapuili
varovaisesti ja tunsi sormia vasten valkoisen tapsin. Siihen kun olisi
kävellen lompsauttanut, niin olis paukahtanu hälytin.</i></p><p style="text-align: left;"><br /></p><p><br /></p><p style="text-align: justify;">Jere on 16-vuotias kymppiluokkalainen. Raju kaveri, juo polttaa ja tappelee. Koulunkäyntikin on vähän sitä ja tätä. Opettajallekin tehdään jäynää. Jere lähtee kuitenkin luokkakaverinsa Ripan kanssa eräretkelle. Kyse on kristillisestä partiotoiminnasta. </p><p style="text-align: justify;">Eräretkestä tulee kuitenkin kaikkea muuta kuin hauska talvinen hiihtoretki partioon tutustumisine, sillä seudulla on liikkunut vaarallinen rikollisryhmä, jonka kanssa partiojoukon tiet risteävät. Kyse ei ole mistään pienestä rikollisryhmästä, vaan Ruotsista johdetusta mafiajoukosta. Johtaja on siis Ruotsissa, mutta Suomen puolella joukkoa johtaa Vänskä-niminen kaveri, joka on tutustunut tähän Vaaraan Virossa. Vänskä ja hänen viisi toveriaan on entisiä RUK:sia Haminasta. Armeijaura jää kuitenkin taakse ikävän tapaturman takia, josta tulee murhatutkinta, joka ei kuitenkaan selviä ja porukka ei jää kiinni. Tapaus tunnollaan miesjoukko erkaantuu, kunnes Vänskä seikkailtuaan ulkomailla houkuttelee toveinsa rikosten keskelle kertoen, kuinka maailmaa pian hallitaan Saksasta päin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Jere - Suuri Survival blues on aika hurja tarina kaikkine juonenkäänteineen ja tapahtumineen. Samalla se on hieman naivi. Mielikuvitus on kyllä kirjoittajalla laukannut hyvää vauhtia. Kerronnallisesti tämä on nuorten näkökulmasta kirjoitettu, kielellisesti reipasta ja slangivoittoista tekstiä, Tosin jotkin ilmaisut ovat varmasti vanhentuneita. Sairas-sana laatua ilmaisevana sanana oli yhteen aikaan suosittu ilmaisu, mutta ei sitä taideta enää niin suuresti käyttää. Jotkut ilmaisut ovat itselleni myös vähän outoja ja kummallisia, kuten täpönä-ilmaisu, mikä tarkoittaa jotain siihen suuntaan kuin "<i>täydellä sydämellä</i>".<br /></p><p style="text-align: justify;">Kertoja on Jere, joka kertoo tarinaa ensialkuun minä-muodossa, mutta jossain vaiheessa muuttuukin kaikkitietäväksi kertojaksi. Tämä on hieman jännä suunnanvaihto ja tuo oman uskottavuusongelmansa. Kuinka kertoja Jere pystyy tietämään, mitä Karhu-joukkojen ryhmäpalaverissa tapahtuu, kun hän ei itse ole kuuntelemassa. Tai mistä hän tietää, mitä rikollisryhmän jäsenet tuumailevat? Alku on siis minä-näkökulmaa, sitten tulee kaikkitietävää kerrontaa ja lopuksi taas vähän minä-näkökulmaa. </p><p style="text-align: justify;">Uskottavuutta herättää myös alkuun laittamassani otteessa mainittu heinäkorsi, joita käytetään enemmänkin. On talvi. Lunta on maastossa reippaasti. Mistä siellä lumen keskellä saisi heinänkorsia noukittua. Ja tuntuu hieman humoristiselta ajatella, kuinka partionjohtaja etenee heinänkorsi edessään, ikäänkuin suojaamassa, kohden rikollisten asuttamaan erämaakämppää, mutta voihan olla, että olen tulkinnut korren tarkoituksen väärin. Toisaalta heinänkorrella tuskin saa jälkiäänkään peitettyä. </p><p style="text-align: justify;">Kyllähän tämä luki ja olihan tämä ihan jännä seikkailutarina. Mieleen tulee, että tällainen tarina voisi olla jonkun nuoren pojan kirjoittama, mutta kun etsin tietoja kirjailijasta löysin tiedon, että kirjailija on ollut ehdokkaana jossain vaaleissa 2008. Ikäkin tuossa vaalitulosjutussa mainittiin ja hieman laskesteltuani tulin siihen tulokseen, että kirjailija on ollut kolmissakymmenissä tämän kirjoitettuaan ja koska näkyy olevan aliupseeri armeijataustaltaan on hän tätä kirjoittaessaan varmaankin tiennyt asioista ja realiteeteisa. </p><p style="text-align: justify;">Niin, ettei tämä ihan epäuskottava tarina detaljeiltaan ole. Minä nyt vain lukiessani olin vähän epäuskoinen noiden heinänkorsien saatavuuden ja tarkoitusten suhteen. Ja kyllähän tästä tarinasta tulee mieleen hieman "kieli poskessa" kirjoitettu tarina. Partio ja seikkailutarinaan on sisällytetty hengellinen ulottuvuus pyrkien nuorekkaaseen ilmaisuun. Hieman kuitenkin ilmaisuja olisi voinut vielä viilata, kaikilta osin, ainakin nykyvalossa ajatellen, jotkin kohdan hieman krihnaavat. </p><p style="text-align: justify;">Vauhti, jännitys ja elämänarvot, siinä tämän teoksen taustateemat. <br /></p><p style="text-align: justify;">---</p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024, kohta 1: 1. Kirjan nimessä on erisnimi</p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, tunteet, kohta 17: Pelko, kauhu<br /></p><p><br /></p><p><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-33092086290167401642024-01-13T19:25:00.002+02:002024-01-24T18:32:54.294+02:00Judith Pella: Tuulen taistelukentät -kirjasarja!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSqYj8KKerAaooLgvbpVsPpi0Oq5TXh6PoBTrSkz9E82cADwTPMD7XgWpMcdaO9oClJ7EBLRw013OVc6k9q24-ON-3OB-e73TdHBBpUgdXdnFo3_5jxNnetlfV9v-oyNVlEfmyveQ2n09U7UZZej_F-0nf9xq3-pg-V3pKWX-sBKqsyHxxbGNiSmf7paqR/s520/P1001407.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="520" data-original-width="395" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSqYj8KKerAaooLgvbpVsPpi0Oq5TXh6PoBTrSkz9E82cADwTPMD7XgWpMcdaO9oClJ7EBLRw013OVc6k9q24-ON-3OB-e73TdHBBpUgdXdnFo3_5jxNnetlfV9v-oyNVlEfmyveQ2n09U7UZZej_F-0nf9xq3-pg-V3pKWX-sBKqsyHxxbGNiSmf7paqR/s320/P1001407.JPG" width="243" /></a></div><p> </p><p>Judith Pella: Tuulen taistelukentät</p><p>1. osa: Tuuleen kirjoitettu. Alkuteos: Written on the Wind. Suomentanut Outi M. Kättö. Aikamedia, 2003. 541 s.</p><p>2. osa: Tuulen soitto. Alkuteos: Somewhere a song. Suomentanut Outi M. Kättö. Aikamedia, 2003. 479 s.</p><p>3. osa: Myrskytuuli. Alkuteos: Toward the sunrise. Suomentanut Leila Uosukainen. Aikamedia 2004. 569 s.</p><p>4. osa: Tuulessa taipuneet. Alkuteos: Homeward my heart. Suomentanut Leila Uosukainen. Aikamedia, 2005. 512 s.</p><p style="text-align: justify;"><span style="color: #0c343d; font-family: Jura; font-size: x-large;"><b>A</b></span>loitin tämän kirjasarjan lukemisen jo viime vuonna. Sain kolmannen osan luettua loppuun vuodenvaihteessa ja nyt siis sain selätettyä koko sarjan. Yhteensä 2101 sivua. Melkoinen urakka. Onneksi teksti ei ollut kuitenkaan typografisesti kovin pientä ja tiivistä ja kerronnallisestikin hyvin jouhevaa ja nopeasti etenevää, helppolukuista ja keveää, osin rankoista ja kohtalokkaista aiheistaan huolimatta, joiden kuvauksia kuitenkin on vältetty. Ei siis mitään kovin rankkaa kuvausta, vaikka koskettavia ja sisikuntaa raatelevia tilanteita onkin.<br /></p><p style="text-align: justify;">Tuulen taistelukentät sijoittuu toisen maailmansodan aikaan ja kertoo Keagan Hayesin perhetarinan. Keagan Hayes on sanomalehtimesenaatti. Keaganilla on vaimo Cecilia ja kolme tytärtä, jotka Keagan on nimennyt poikien mukaan pettyneenä siihen, että hän ei ole saanut ainuttakaan poikaa. Vanhin tyttäristä Cameron on isänsä tapaan sanomalehtialalla, toimittaja. Keskimmäinen tytär Blair haaveilee elokuvaurasta ja nuorin tytär Jackie opiskelee ja valmistuu tarinan edistyessä opettajaksi. Tyttärien suhde isään on vaikea eikä tyttäret tule toimeen isänsä kanssa kuka mistäkin syystä. Keagan Hayes on rasistinen, itsevaltainen mies. <br /></p><p style="text-align: justify;"><i>"Cameron rakasti isäänsä, mutta epäili, että tapahtui enemmän velvollisuudentunnosta kuin ihailusta. Ei hän isää oikeastaan vihannutkaan, mutta Keagan Hayes ei vain ollut sellainen mies, jota kukaan pystyi rakastamaan." (Tuuleen Kirjoitettu)</i>.<br /></p><p style="text-align: justify;">Keagin vaimo Cecilia kuitenkin yrittää hillitä ja tyynnyttää, sovitelle isän ja lasten välejä. Cecilialla on kuitenkin salaisuus. </p><p style="text-align: justify;">Kerronnallisesti tarina etenee kolmen sisaruksen kesken. Liikutaan eri puolilla maailmaa. Ensimmäisessä osassa Cameron sanoo itsensä irti isänsä sanomalehdestä, koska isä ei suostu lähettämään häntä ulkomaankirjeenvaihtajaksi. Cameron pestautuu kilpailevaan sanomalehteen ja pääsee ulkomaille: Kairoon, Kreikkaan ja Moskovaan, jonne menneisyys häntä vie. Keagan Hayes on ennen sotaa, vallankumouksen jälkeen ollut Venäjällä. Cecilia on ollut yksinään ja saanut lohtua toiselta mieheltä, jolle hän on saanut lapsen, jonka on antanut pois, lapsen isälle. Tämä salaisuus on vaivannut Ceciliaa, hän kaipaa poikaansa ja on kertonut salaisuuden Cameronille, jotta tämä etsisi pojan, jos mahdollista, kun tämä lähtee Moskovaan. Cameron tapaa Aleksei-nimisen lääkärin, johon rakastuu. Cameronin ja Aleksein suhde tiivistyy sarjan myötä, he menevät naimisiin Saksassa. Viimeisessä osassa Aleksei sekaantuu vakoilujuttuun, joutuu kiinni ja Cameron sisaruksineen palaa Moskovaan pelastaakseen Aleksein vankeudesta.</p><p style="text-align: justify;">Blair on kapinallinen. Hän haaveilee näyttelijän työstä, päätyy yökerhoon laulajaksi. Rakastuu Gary-nimiseen uskovaiseen mieheen, vaikka ei itse ole uskovainen. Blair tekeytyy "kiltiksi uskovaiseksi naapurintytöksi" ja saa Garyn valheella puolisokseen, mutta petos paljastuu heti kättelyssä ja puolisot joutuvat erilleen. Gary lähtee sotaan ja Blair lähtee perässä Filippiineille. Blair joutuu miettimään suhdetaan Garyyn ja uskoon.</p><p style="text-align: justify;">Jackie on uskovainen. Hän tapaa japanilaisen Sam Okudan ja he rakastuvat. Suhdetta ei katsota hyvällä, mutta Jackie ja Sam avioituvat. Kun Japani hyökkää Pearl Harboriin amerikkalaisten ja japanilaisten ovat vielä huonommat,USAn japanilaist saavat enemmän epäluuloa osakseen ja vaikka he olisivat kansalaisia, heitä karsastetaan. Yhdysvaltain japanilaiset laitetaan eristysleireille, jonne Jackie seuraa miestään odottaen lasta. Lopulta Samkin lähtee sotaan osoittaen näin olevansa uskollinen Yhdysvaltain kansalainen. </p><p style="text-align: justify;">Sodan loppuessa on kaikki sisarukset joutuneet kohtaaamaan erilaisia traumoja. Pahiten sota on vaikuttanut Blairin ja Jackien väleihin. Blair on joutunut japanilaisten vangiksi Filippiineillä, joutunut kidutetuksi ja menettänyt odottamansa lapsen. Blair ei katso hyvällä Jackien puoliksi japanilaista tytärtä. Jackiesta on tullut leski. Neljännessä osassa palataan Moskovaan, jonne sisarukset lähtevät. Gary on saanut paikan suurlähetystössä. Cameron lähtee pelastamaan Alekseita, joka on joutunut vangiksi ja myös kidutetuksi. Blair yrittää antaa anteeksi ja saada anteeksi kovasydämisyytensä.</p><p style="text-align: justify;">Sodan melskeiden ja traumojen keskellä kukin sisaruksista joutuu miettimään kristinuskon kysymyksiä ja suhdetta uskoon. Keagan Hayes puolestaan joutuu miettimään suhdetta puolisoonsa ja lapsiinsa. Uskoa ja hengellisiä asioita pohditaan, mutta teoksessa ei mitenkään luoda "enkelimäisiä" uskovaiskuvia. Uskovaisetkin (esim. Cecilia ja Blair) ovat raadollisia ja tekevät virheitä, taistelevat ihmisyytensä ja tunteidensa kanssa. Ei siis mitään kiiltokuvauskovia.<br /></p><p style="text-align: justify;">Olen aiemmin lukenut Judith Pellan Venäjän vallankumoukseen liittyvän sarjan ja tässä teoksessa on osin samojan henkilöitä, vaikka ei ole suoraan jatkoa tuolle toiselle teossarjalle. Venäjä tuntuu kuitenkin olevan kirjailijan suuri mielenkiinnon kohde, sillä vaikka tässä sarjassa ollaankin eri puolilla maailmaa kerronnallisesti, niin suuri osa, tai ainakin merkittävä osa tapahtumista ja juonesta koskee Venäjää, tai aika huomioon ottaen, Neuvostoliittoa.</p><p style="text-align: justify;">Teos jakautuu osiin ja lukuihin. Osien johdantona on historiaan liittyviä anekdootteja kirjallisuudesta, elokuvista ja politiikasta. Nämä tekstit ovat ilmeisimmin todellista ja autenttista historiaa, vaikka tarina sinänsä on fiktiivinen. </p><p style="text-align: justify;">Tätä luki ihan sujuvasti ja mielenkiinnollakin, vaikka ei mitään järisyttävän innoittavaa ehkä ollutkaan. Viihdyin kyllä, vaikka jotkut kuvaukselliset jutut kipristelivät. En oikein tykännyt rasistisista ilmaisuista (vinot silmät yms.). Kerronta laittoi välillä miettimään, pyritäänkö tässä kuvaamaan toisen maailmansodan aikaista rasistista ilmapiiriä vai onko tämä teos itsessään rasistinen rivien välissä (ehkä ei kuitenkaan). Toisinaan lukiessa tuntui vain hieman ristiriitaiselta.</p><p style="text-align: justify;">Minua myös mietitytti näin kokonaisuutta ajatelen, että sota Euroopan osalta sivuutettiin miltei täysin. Juutalaisten joukkotuhoon ja holokaustiin viitattiin hyvin lyhyesti. Pääpaino oli Venäjän tilanne sodan osapuolena ja sitten tuo Japanin tilanne. Myös atomipommin pudotus Hirosimaan ja Nagasagiin ohitettiin lyhyellä virkkeellä. Tämä ei siis ollut niinkään kuvaus sodasta vaan yhden yhdysvaltalaisen perheen elämästä sodan keskellä. <br /></p><p style="text-align: justify;">Uskottavuus tarinaa kärsi aivan lopussa ja liittyi Aleksein pakoon Neuvostoliitosta. Aleksei oli Neuvostoliiton kansalainen, vaikka oli aikoinana asunut Yhdysvalloissakin. Pakoa varten hän sai väärennetyt paperit Ruotsalaisena liikemies Svenssonina. Ihmettelen vain, kuinka ruotsia osaamaton mies voisi esiintyä ruotsalaisena? Ei ole uskottavaa. <br /></p><p style="text-align: justify;"><b><u>Suomibongaus. Suomeen viitattiin useammankin kerran eri yhteyksissä:<br /></u></b></p><p style="text-align: justify;"><i>Aleksei oli suunnitellut tapaamisen samoihin aikoihin Helsinkiin menevän junan lähtöhetken kanssa. / Aleksei olisi jo kolmen korttelin päässä hyppäämässä metroon ja matkalla elokuvateatteriin kaupungin toisella laidalla, tarkoituksenmukaisesti lähellä Suomen-junien lähtöasemaa. / Juna Helsinkiin lähtisi tunnin kuluessa. / Sinulle ja Stepanille on myönnetty matkustuslupa Suomeen vierailemaan sairaan tätisi luona. / Hän oli valmis lähtemään, ainakin fyysisesti jos ei henkisesti. Hän matkustaisi aamujunalla Leningradiin ja nousisi siellä Suomen-junaan. --- Hänellä oli kahdet paperit. Toiset olivat täysin lailliset, niissä luki hänen oma nimensä ja lupa matkustaa Helsinkiin. </i></p><p style="text-align: justify;"><b>Muuto huomioitua:</b><br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Kuivikkaasti</i> sanamuoto hieman oudoksutti. Puhua kuivikkaasti. Hmm. <br /></p><p>Tahatonta painovirhehuumoria: <i>"Kaatoi matoa mukeihin". </i></p><p>---</p><p style="text-align: justify;">Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 9: Kirja, jossa on venäläisiä.</p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjaston lukuhaaste 2024, tunteet, kohta 23: 23. toivo, toiveikkuus tai optimismi. Säilyttää nämä keskellä epätoivoa on vahvana teemana sarjan viimeisessä osassa. Toki tässäkin teoksessa on monia tunteita rakkaudesta häpeään. </p><p style="text-align: justify;"> </p><p style="text-align: justify;"></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-77599460716721034852024-01-13T10:58:00.007+02:002024-01-13T18:29:41.505+02:00Tuomo Kuitunen: Kaakkurin huuto!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj85YTVzbg48AxE1HmEb8vWbGLJ59dUzFVbftXGNMVseOfF7YTevPqZq0U3vub6SBNP2Ur1pHmP4huNlLhyphenhyphenkG-8EdyEQFDYerSd6gdlmJrTlyw0UW4FolADIeNnsdGGOAWUNc-6gyqrBGgOUdF8UOWqMx1LeyfLBFp0pQe6vfVcxEoss6Sd9QKVOXdkU_Fb/s470/P1001406.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="358" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj85YTVzbg48AxE1HmEb8vWbGLJ59dUzFVbftXGNMVseOfF7YTevPqZq0U3vub6SBNP2Ur1pHmP4huNlLhyphenhyphenkG-8EdyEQFDYerSd6gdlmJrTlyw0UW4FolADIeNnsdGGOAWUNc-6gyqrBGgOUdF8UOWqMx1LeyfLBFp0pQe6vfVcxEoss6Sd9QKVOXdkU_Fb/s320/P1001406.JPG" width="244" /></a></div><p>Tuomo Kuitunen</p><p>Kaakkurin huuto</p><p>WSOY, 2009</p><p>247 s.</p><p><br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Sade hakkasi ulkona ikkunanpuitteita ja kohisi pehmeästi katolla. Mika nousi seisomaan kiun kokeillakseen, olisiko hänellä lupa lähteä. Mies ei liikahtanutkaa, tuijotti vain käsiään. Mika siirtyi kohti ovea, mutta palasi sitten pöydä ääreen kuin narun vetämänä. Mies ei edelleekään puhunut mitään, mutta jokin asia oli muuttunut. --- --- Mahlottoman kova sale! Miehen murahdus tuli kuin ukkosen jyrähdys. --- --- Minkähä tählen sää tulit?</i></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Mika on 13-vuotias, koulukiusattu nuorukainen. On kevään viimeiset koulupäivät ja kesä edessä. Syksyllä siirryttäisiin ala-asteelta yläasteelle. Tytötkin, erityisesti muuan Meri on alkanut kiinnostaa, mutta sukset menevät ristiin, ja Mika saa syyt niskoilleen. Isä-suhdekin hiertää. Isä on niin tiukka ja vaatii kohtuuttomia. </p><p style="text-align: justify;">Huhtikuussa Mika on pyöräilemässä ja kuulee metsikön takaa outoa kaklatusta.<i> Kaa, kaa, ka, ka, ka...</i> Pohtiessaan, mikä äänen on saanut aikaan Mika päätyy metsäiselle suolammelle ja tutustuu vanhaan erakkoon, Karlsoniin. Karlsonista ja Mikasta tulee hyvät ystävät ja kaklattajakin selviää. Kyseessä on Kaakkuri, harvinainen, rauhoitettu lintu, jonka pesintää Mika alkaa seurata Karlsonin opastuksella.</p><p style="text-align: justify;">Kaakkurin huuto on kiintoisa, vahvasti kerrottu tarina nuoren pojan kasvutarina. Luonto on teemana vahvasti läsnä, samoin elämän realiteetit. </p><p style="text-align: justify;">Kerronta on mutkatonta, kaikkitietävä kertoja johdattelee lukijaa Mikan matkassa suppien ja suolampien kautta ihmissuhteiden viidakkoon. Välillä näkökulmaa otetaan lintujen kautta. Paitsi Mikaa ja Karslonia, vahvana toimijana teoksessa on Kaa, kaakkuri, jonka näkökulmasta kerrotut osiot luovat kontrastia realistiselle kerronnalle. </p><p style="text-align: justify;">Kerronnallisen, suorasanaisen tekstin ohella teoksessa on mukavasti dialogia. Dialogi on erityisen kiintoisaa Mikan ja Karslonin välillä. Mikan nuoren pojan puhetapa ja Karlsonin murre täydentävät toinen toistaan. Karlsonin murretta mietinkin ja hieman pengoin aihetta. Ilmeisesti Karlsonin ällä-voittoinen murre viittaa Kymenlaakson länsimurteisiin. Teoksessa ei mainita mitään erityistä paikkakuntaa, johon tarina sijoittuisi, puhutaan kuitenkin Päijänteen ympäri pyöräilystä, jota Mikan isä suunnittelee kesälomaksi, mutta joka jää toteutumatta. </p><p style="text-align: justify;">Kaakkurin huuto on jäntevä tarina, jonka kerronta huipentuu loppua kohden. Erilainen nuortenkirja, joka korostaa elämän jatkuvuutta ja moniulotteisuutta. Vaikka lintunäkökulma on vahva, luontoarvot vastakkainasetteluineenkin korostuvat. </p><p style="text-align: justify;">---</p><p style="text-align: justify;">Pieni Helmet 2024 kohta 5: . Kirjailijan nimikirjaimia ei esiinny omassa nimessäsi </p><p style="text-align: justify;">Seinäjoen kaupunginkirjastojen lukuhaaste Tunteet -haaste kohta 1. Anteeksianto. Tämä sopisi kyllä aika moneenkin kohtaan, katkeruus, suru, toivo ... Tunteita löytyy kyllä laidasta laitaan. <br /></p><p style="text-align: justify;"> <br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-78958662223681640002024-01-08T11:10:00.004+02:002024-01-08T11:16:30.216+02:00Alf Pröysen: Eukko Pikkurilli!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvh-xeaZigRvT2XB_cpQXEOW1YEKwM5xj10JCVrj-rEukeM4t3r2fOwa96cxVZRB-Ri-NDdH-hqnyvbX4foz8idkqH-DSNRtYIGhZeduBmjs8A3vTlYb4xu0hTTmkonSj6ypDEYhA1Ubef7sKpiLPIdC3cQtYhu9KyxFW7whHfV8N4nJeqCVWR1ubu-zL/s702/P1001404.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="527" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIvh-xeaZigRvT2XB_cpQXEOW1YEKwM5xj10JCVrj-rEukeM4t3r2fOwa96cxVZRB-Ri-NDdH-hqnyvbX4foz8idkqH-DSNRtYIGhZeduBmjs8A3vTlYb4xu0hTTmkonSj6ypDEYhA1Ubef7sKpiLPIdC3cQtYhu9KyxFW7whHfV8N4nJeqCVWR1ubu-zL/s320/P1001404.JPG" width="240" /></a></div><p> Alf Pröysen</p><p>Eukko Pikkurilli</p><p>Ruotsissa julkaistusta valikoimasta Gumman som blev liten som en tesked</p><p>Suomentanut Kirsi Kunnas <br /></p><p>WSOY, 1959</p><p>Kansi ja kuvitus: Maija Karma</p><p style="text-align: justify;"><i>Oli kerran eukko, joka meni illalla vuoteeseen ja nukkui yönsä ihan niin kuin eukot aina nukkuvat ja heräsi aamulla töihinsä ihan niin kuin eukot aina heräävät. Mutta yön aikana hän oli tullut pieneksi kuin pikkurilli, ja sellaista sattuu eukoille aivan ani harvoin.</i></p><p style="text-align: justify;">Eukko Pikkurilli on vanha virttynyt kirja, jonka kerran löysin kipputorilta, ja vaikka sivut olivat tahraiset minua kiinnosti ostaa tämä ihan vain tutustuakseni millaisesta sadusta onkaan kysymys. Sillä satuahan tämä tarina on. Ei kukaan noin vain yön aikana pikkuiseksi muutu, eihän! </p><p style="text-align: justify;">Eukko Pikkurilli on alkujaan norjalaisen kirjailijan kirjoittama tarina. Tässä teoksessa Eukko Pikkurillin toimista kerrotaan viiden tarinan verran. Niissä kerrotaan kodinhoidon ongelmista, kun koko on pienempi kuin keittovälineet, tutustutaan pieneen tyttöön ja päästään varisten kuningattareksi. Lisäksi tehdään makaronilaatikkoa, kunhan ensin on käyty ostoksilla ja lopulta ollaan myyjäisissä arpajaisvoittona, jonka kuitenkin voittaa tuo pikkuinen tyttö, sillä muutenhan olisi ollut kovasti hullua, jos Eukko Pikkurilli ei olisi päässyt kotiin ukkonsa luokse.</p><p style="text-align: justify;">Ajattelin,että tämä voisi olla ihan lysti ja mukava kirja, mutta en innostunut. Takakansitekstin mukaan Pröysenin sadut ovat kekseliäitä, hilpeitä ja omaperäisiä. Ehkä ne sitäkin ovat aikanaan olleet. Eukko Pikkurillin lisäksi tässä teoksessa oli kuusi erillistä pientä satua, joista pidin eniten sadusta Muori ja rotanpoika. Siinä oli jotain samaa kuin lorussa jossa puhutaan "talosta, jonka rakensi Jussi". Vähiten pidin tarinasta Opettaja ja hyttyset. Joku saattaisi pitää sitä lystikkäänä ja vitsikkäänä ja ehkä siinä on jonkinasteista ironiaa, jos saduissa voi ironiaa olla, mutta minuun tarina jätti vain ikävän jälkimaun. Ehkä osa vaikutusta johtuu siitä, että tämä tarinakokoelma on hieman sekalainen eikä keskity vain Eukko Pikkurilliin, samoin kuin se, että suomennos on tehty ruotsinkielisestä laitoksesta, ei norjalaisesta alkuperäistarinasta.<br /></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnjT8sznn9EnihxjnPCj_hQNWNc2JH8-AIH8ZQA3OtpQ_v_2q7FA2vybWwT80ebLl5VR_FVqAm5_2SQlBf4ixZv31w447eeZ4zAp4q_eDVjBtl0sk06SmHod-fWjivycUisq1Fqeou6NUmOoD38e6qBIlvy4sX_Q0Lc6is6Ec3j-L_wTvQRrDYx15virrO/s700/P1001405.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnjT8sznn9EnihxjnPCj_hQNWNc2JH8-AIH8ZQA3OtpQ_v_2q7FA2vybWwT80ebLl5VR_FVqAm5_2SQlBf4ixZv31w447eeZ4zAp4q_eDVjBtl0sk06SmHod-fWjivycUisq1Fqeou6NUmOoD38e6qBIlvy4sX_Q0Lc6is6Ec3j-L_wTvQRrDYx15virrO/w400-h300/P1001405.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Eukko Pikkurilli ja rinkelin syömisen ongelmat</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table><p></p><p>---</p><p>Pohjoinen 2024 -lukuhaaste kohta 19: satukirja<br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-40959254188380905202024-01-06T15:04:00.003+02:002024-01-06T17:12:32.970+02:00Hieman viime vuoden lukukokemuksista!<p style="text-align: justify;"><a href="https://lasisipulissa.blogspot.com/2024/01/2023-22.html" target="_blank">Lasisipulissa</a> blogisti kartoitti hienosti viime vuoden lukukokemuksiaan ja innostuin seuraaman hänen esimerkkiään hieman varioiden. Omat lempigenreni on vanhempi lasten- ja nuortenkirjallisuus (erityisesti tyttökirjat), intiaani- ja lännenkirjallisuus sekä historialliset romaanit. <br /></p><p style="text-align: justify;"><b><u>Vuoden Hienoin/Kehnoin ja siltä väliltä -listaus</u></b><br /></p><p style="text-align: justify;">Paras lukukokemus: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/04/florence-montgomery-vaarin-ymmarretty.html" target="_blank">Florence Montgomery: Väärinymmärrety</a> </p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Kehnoin lukukokemus, jos ei ota lukuun niitä keskenjääneitä ja luettuja, mutta ei postattuja teoksia: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/09/taras-sevtsnko-ukraina-valitut-runot.html" target="_blank">Taras Sevtsenko: Ukraina</a>, koska proosarunojen maailmaan oli niin vaikea päästä.<br /></p><p style="text-align: justify;">Paras uutuuskirja (2023 ilmestynyt): <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/09/kristin-harmel-unohdettujen-nimien-kirja.html" target="_blank">Kristin Harmelin Unohdettujen nimien kirja</a> ja Jesper <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/12/jesper-bugge-kold-ja-mich-vraa-tytto.html">Bugge Kold ja Mich Vraa: Tyttö valkoisesta laivasta</a> joista molemmista pidin paljon. Kumpi näistä oli parempi on vaikea sanoa. Kummassakin oli ansionsa ja puutteensa. Ehkä kuitenkin tuo Harmelin teos menee ensimmäiseksi, mutta pakko minun on mainita tuo toinenkin.</p><p style="text-align: justify;">Paras lasten- ja nuortenkirja (tyttökirjat mukaan lukien) <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/07/margit-hauser-erika.html" target="_blank">Margrit Hauser: Erika</a><br /></p><p style="text-align: justify;">Paras aikuisten romaani (koti- ja ulkomaisista) <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/04/roy-jacobsen-nakymattomat.html" target="_blank">Roy Jacobsen: Näkymättömät </a><br /></p><p style="text-align: justify;">Paras uusintaluku: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/12/kerstin-johansson-i-backe-nakymaton.html" target="_blank">Kerstin Johanssen i backe: Näkymätön Elina</a></p><p style="text-align: justify;">Paras klassikko: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/03/anne-frank-paivakirja.html" target="_blank">Anne Frankin päiväkirja</a> <br /></p><p style="text-align: justify;">Harvinaisin käännös: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/02/hedin-bru-vierema.html" target="_blank">Hedin Bru: Vieremä</a></p><p style="text-align: justify;">Harvinaisin aiheeltaan: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/search/label/Pylv%C3%A4s%20Ritva%20Elina" target="_blank">Ritva Elina Pylväs: Aunuksen pääskyset</a></p><p style="text-align: justify;">Huonoin suomennos: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/12/mollie-faustman-raijan-ensimmainen.html" target="_blank">Mollie Faustman: Raijan ensimmäinen paikka</a><br /></p><p style="text-align: justify;">Pahin pettymys: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/search/label/Cavanaugh%20Jack" target="_blank">Jack Cavanaughin Liekkien läpi -trilogia</a></p><p style="text-align: justify;">Viattomin: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/10/yukio-mishima-aaltojen-pauhu.html" target="_blank">Yukio Mishima: Aaltojen pauhu </a></p><div style="text-align: justify;">Värisyttävin lukukokemus: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/02/friedebert-tuglas-pikku-illimar.html" target="_blank">Friedebert Tuglas: Pikku Illimar</a> </div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Yllättävin (En odottanut suuria) <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/09/kazuo-ishiguro-klara-ja-aurinko.html" target="_blank">Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko</a><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;">Ärsyttävin: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/05/john-boyne-poika-vuoren-huipulla.html" target="_blank">John Boynen Poika vuoren huipulla</a></div><div style="text-align: justify;"><br /></div><div style="text-align: justify;"><b><u><span style="font-size: medium;">Vuoden kauneimmat kotimaiset kirjankannet</span></u></b><br /></div><div style="text-align: justify;"><br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTCShutpB4-V3ovECbfZ740zBwC46jE7tCNWOrDmqS5gdojt8wGP_0Xj7gchpL6hwM-jXNzZ3qTdstlidAP3swNi48v88jPukvhsO2RdeazUqLc1N_5OwpUANE7Tbf4Mg12coEDv3KQ_suexatWk_CIxZvwZXxwEARfAlDUtRQa0luUkkjDRKSsgOD024T/s500/P1000944.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="375" data-original-width="500" height="116" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgTCShutpB4-V3ovECbfZ740zBwC46jE7tCNWOrDmqS5gdojt8wGP_0Xj7gchpL6hwM-jXNzZ3qTdstlidAP3swNi48v88jPukvhsO2RdeazUqLc1N_5OwpUANE7Tbf4Mg12coEDv3KQ_suexatWk_CIxZvwZXxwEARfAlDUtRQa0luUkkjDRKSsgOD024T/w154-h116/P1000944.JPG" width="154" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqT56yWZV1wUox9oppO5ZlA-h7heL7ee3lYgNaEiatKMbMaXByaqOL4YcmikP8wIeeRAfObmvKnB1a-ruUWRMe8_bXexqO-kbmW6oNiSUCqWLQWZSq9Pk3D38rxnkjJil0cJNTkfKovE4Ag_S9iyKDzyBOQ1CZvjULqgC-4HKIGyLIxT05gz8mGqhmjWrj/s504/P1001308.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="504" data-original-width="379" height="119" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqT56yWZV1wUox9oppO5ZlA-h7heL7ee3lYgNaEiatKMbMaXByaqOL4YcmikP8wIeeRAfObmvKnB1a-ruUWRMe8_bXexqO-kbmW6oNiSUCqWLQWZSq9Pk3D38rxnkjJil0cJNTkfKovE4Ag_S9iyKDzyBOQ1CZvjULqgC-4HKIGyLIxT05gz8mGqhmjWrj/w89-h119/P1001308.JPG" width="89" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcb0S_XjVzOHtzugpLdcOGi5bgOODk8vfk11gMX_L_DJA_PyhJHYZMmTjVnzsJYp8bfRT7p9LWqV6hMcWNNE8ZF0c6mBBCJTlwLhv0FwpWopNmXMsua5uomCYywOsauIKCJ3GVtpwQCfeGaBUz3vI4lTCg4MWysE-hTrwIHpHM25rOk7k4dJgfsQuFbwXh/s700/P1000983.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="118" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcb0S_XjVzOHtzugpLdcOGi5bgOODk8vfk11gMX_L_DJA_PyhJHYZMmTjVnzsJYp8bfRT7p9LWqV6hMcWNNE8ZF0c6mBBCJTlwLhv0FwpWopNmXMsua5uomCYywOsauIKCJ3GVtpwQCfeGaBUz3vI4lTCg4MWysE-hTrwIHpHM25rOk7k4dJgfsQuFbwXh/w158-h118/P1000983.JPG" width="158" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitRHMIf-2f6tFmRJYVo6wEqXP6nfJyeGgvQhvw0GO4pviRZ_Rgsh0Xx8A4drPn3DfYam-8nFkwCJPVotRs92h0F5x-uoOy_VMiTz7yLEyPdwVJHzIeHKKXFtMKKSoRdepzO1PbCXKlLUWUhWHIyYbsZZKs1Pn-qEwWX7Xol0ibDDgOQ0KYIsWp5VSGht6S/s502/P1000988.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="377" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitRHMIf-2f6tFmRJYVo6wEqXP6nfJyeGgvQhvw0GO4pviRZ_Rgsh0Xx8A4drPn3DfYam-8nFkwCJPVotRs92h0F5x-uoOy_VMiTz7yLEyPdwVJHzIeHKKXFtMKKSoRdepzO1PbCXKlLUWUhWHIyYbsZZKs1Pn-qEwWX7Xol0ibDDgOQ0KYIsWp5VSGht6S/w112-h149/P1000988.JPG" width="112" /></a> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOrpEIgg0RW_STCFL2c5gZFPcNlg3YuS3pT2eByyeBrw9YecpiJNjJIz0VMHZSDiwfIExJlRYoC42DTKtYVo4sGb2BakhJxF8SiRItajXf_3PUMOi2yg7720qU2qRBCcF_dOhAB1MR3JrMBSIYXlrrglPmwdwxilullZvKd8cGQE5oTGJrbjVlW9huZ2o6/s626/Screenshot%202023-07-28%20at%2014-30-39%20Kirja%20-%20Tammi.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="626" data-original-width="417" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOrpEIgg0RW_STCFL2c5gZFPcNlg3YuS3pT2eByyeBrw9YecpiJNjJIz0VMHZSDiwfIExJlRYoC42DTKtYVo4sGb2BakhJxF8SiRItajXf_3PUMOi2yg7720qU2qRBCcF_dOhAB1MR3JrMBSIYXlrrglPmwdwxilullZvKd8cGQE5oTGJrbjVlW9huZ2o6/w96-h144/Screenshot%202023-07-28%20at%2014-30-39%20Kirja%20-%20Tammi.png" width="96" /></a> <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmAmU_sdNEv5In195CNGt7_NlmlHbCIMyBkk-cf0cvcWwsEFWpaUSE-_JAAOeV4LOpBZEMI4ayavhFIIk2ldupWxmgAsj9BpTEd8Kfqlk5tGFVVboFy9_D9YX7Z34Q8Du-T32saytkq9V5sa_dZq-I2jR01ZWdWEUbpmhwCKGA5J7zB7ocrzLMBHrj66OX/s450/kirja1.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="338" height="139" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjmAmU_sdNEv5In195CNGt7_NlmlHbCIMyBkk-cf0cvcWwsEFWpaUSE-_JAAOeV4LOpBZEMI4ayavhFIIk2ldupWxmgAsj9BpTEd8Kfqlk5tGFVVboFy9_D9YX7Z34Q8Du-T32saytkq9V5sa_dZq-I2jR01ZWdWEUbpmhwCKGA5J7zB7ocrzLMBHrj66OX/w104-h139/kirja1.JPG" width="104" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqT56yWZV1wUox9oppO5ZlA-h7heL7ee3lYgNaEiatKMbMaXByaqOL4YcmikP8wIeeRAfObmvKnB1a-ruUWRMe8_bXexqO-kbmW6oNiSUCqWLQWZSq9Pk3D38rxnkjJil0cJNTkfKovE4Ag_S9iyKDzyBOQ1CZvjULqgC-4HKIGyLIxT05gz8mGqhmjWrj/s504/P1001308.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw2iw7-A-e924Z9AaSYJCEqkqBA6ykT0fDyOzm8PsHX5qx-fNNQJ65-VFZ-ezXEuUVbz6RCdlaxZwbQ4T3iOWsEtJcvHPrJgQC3mGFgwV3EOLIsizqxZ14cpZr8cPzDH742B_xJldlVdbgNkebG7tJ17GpeF2Vn8eaxW7TX7SxIfX5tGMv9rldBq03pGSR/s700/P1000548.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="128" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhw2iw7-A-e924Z9AaSYJCEqkqBA6ykT0fDyOzm8PsHX5qx-fNNQJ65-VFZ-ezXEuUVbz6RCdlaxZwbQ4T3iOWsEtJcvHPrJgQC3mGFgwV3EOLIsizqxZ14cpZr8cPzDH742B_xJldlVdbgNkebG7tJ17GpeF2Vn8eaxW7TX7SxIfX5tGMv9rldBq03pGSR/w170-h128/P1000548.JPG" width="170" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHJPRG2LQyPYuTg228h23CEyY1ArTpanJPCTkqrRgTPCT4t-rf0dI6g5X4sStBgZ-IBrNmjMegkpmQm7IkpFQ5__j8dltRmnDp1ysny9nWPsqftf7GGR1-HuQH7ZAq-aQV0dkcklK8-Dwoy7l-KLyfJbB2PflslQ3rmIlkNx-dYR9q3UXPfK9C3AbUOxSH/s452/P1001079.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="452" data-original-width="340" height="122" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHJPRG2LQyPYuTg228h23CEyY1ArTpanJPCTkqrRgTPCT4t-rf0dI6g5X4sStBgZ-IBrNmjMegkpmQm7IkpFQ5__j8dltRmnDp1ysny9nWPsqftf7GGR1-HuQH7ZAq-aQV0dkcklK8-Dwoy7l-KLyfJbB2PflslQ3rmIlkNx-dYR9q3UXPfK9C3AbUOxSH/w92-h122/P1001079.JPG" width="92" /> </a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"> </div><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;"><span style="font-size: medium;">Vuoden kauneimmat ulkomaisten kirjojen kannet: </span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div style="text-align: center;"><br /></div></div><div style="text-align: center;"> <img border="0" data-original-height="375" data-original-width="500" height="107" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgtqeLwnLZmWIhhIUx___xMkjc0izRfmJF2GU_caPtXeSsAxD6enIEfNo6zMNRuFI_1VLn4KlfE2l7pD0SeIkOSXS9rsK5TDQTwpwZZXNlGLHUSalk4M-bdM00ayPZd7yJ74HzSAX8x0MKR1yc_uS5PQy2QTp8yd021EzgJho6lqfdPsszLJaDPMvmEfsu/w142-h107/P1000432.JPG" width="142" /><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTEHHfySoMNKy-UcOr9fouqLT7ytUT2BPGzfpygka9hSZhW_N_HV8qHHdgO00qIa9aaMYgen2TyYfhlRdHa-f9tqR1_PvhtHz5FMHBTqG2SjIPcuF8q0hZlExbiSGglZSAwzwDSBqYv0eBLQ8qljr5BbQPBjeHwKNcdCO5vGkI09lejqQxobZ8wwrUis0g/s450/P1000612.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="338" height="104" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTEHHfySoMNKy-UcOr9fouqLT7ytUT2BPGzfpygka9hSZhW_N_HV8qHHdgO00qIa9aaMYgen2TyYfhlRdHa-f9tqR1_PvhtHz5FMHBTqG2SjIPcuF8q0hZlExbiSGglZSAwzwDSBqYv0eBLQ8qljr5BbQPBjeHwKNcdCO5vGkI09lejqQxobZ8wwrUis0g/w78-h104/P1000612.JPG" width="78" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilW81JMTOnnGLtU9Q9eLu6oJcPnV-aXkKNoQsZ0emqbMc0lry9c_M7Iiw-odmur8PG16BTIPt2wr1Bdb_3V6zoFI83tSGYM0OS0zNXSHml9Zmv1ATjwPWbQkpxO_9n-DzEbs05qE8zgihTDFE_1_e0YV1N9SW2MjoBGWNYieat6bTjMvjlrDDgf4QR09f6/s700/P1000973.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="525" data-original-width="700" height="103" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilW81JMTOnnGLtU9Q9eLu6oJcPnV-aXkKNoQsZ0emqbMc0lry9c_M7Iiw-odmur8PG16BTIPt2wr1Bdb_3V6zoFI83tSGYM0OS0zNXSHml9Zmv1ATjwPWbQkpxO_9n-DzEbs05qE8zgihTDFE_1_e0YV1N9SW2MjoBGWNYieat6bTjMvjlrDDgf4QR09f6/w138-h103/P1000973.JPG" width="138" /> </a></div><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicqTW_azHChVyjIwjnIOMxC72oCmDwwYS-zmB8Le8aqb-SNXelolHkDlPnvANZ9ETDSqGJxuoVpsA6WarQB4124mJLPjtxi403aw56rZHIIoG6JOoqEWjj1n_CAamuCQlBk6oqfmmykrzRMwxbmMQVVgSl-MCWEjoDmzem9F3rykMmgUF7pkQZkhD3a1z7/s502/P1001045.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="377" height="154" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEicqTW_azHChVyjIwjnIOMxC72oCmDwwYS-zmB8Le8aqb-SNXelolHkDlPnvANZ9ETDSqGJxuoVpsA6WarQB4124mJLPjtxi403aw56rZHIIoG6JOoqEWjj1n_CAamuCQlBk6oqfmmykrzRMwxbmMQVVgSl-MCWEjoDmzem9F3rykMmgUF7pkQZkhD3a1z7/w115-h154/P1001045.JPG" width="115" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIQ7Mfy5erNNT7nTWa87BaQBrwywwaPRGS0c-byhTJc0EXxQ0K5IofjZ3KBBg3FAJNxaxqq5cOzTyjuEEl58F3HmLn6snLtD0OGHcbSz9WW2qGn8jVrI9S3sM3SRplGtlLWmEaQ5JlfrZ3KB4YpUpXasI86WTRRgPHdh2UUrY3-cgc70AEN6zmJn3eb2v3/s502/P1001065.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="502" data-original-width="377" height="144" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIQ7Mfy5erNNT7nTWa87BaQBrwywwaPRGS0c-byhTJc0EXxQ0K5IofjZ3KBBg3FAJNxaxqq5cOzTyjuEEl58F3HmLn6snLtD0OGHcbSz9WW2qGn8jVrI9S3sM3SRplGtlLWmEaQ5JlfrZ3KB4YpUpXasI86WTRRgPHdh2UUrY3-cgc70AEN6zmJn3eb2v3/w108-h144/P1001065.JPG" width="108" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVoJQ52wr_0qnwT-Bi_H9LfCl61hd49sFBkQ4QTnifOfY0S0ubpr4cgjPfeVGdHQTMijBHgiLB5Kc-0dvCiuMLP4bsFbNTd5Rhjwug5-F_5ugM2uF4Uif325EvDjTR66EQeMnaPt9KNz0tjFSO-euI65cE4_tbXhtk8Orkmt_iiro6WDr2u3gd05Xqy77u/s687/P1001235.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="687" data-original-width="502" height="135" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVoJQ52wr_0qnwT-Bi_H9LfCl61hd49sFBkQ4QTnifOfY0S0ubpr4cgjPfeVGdHQTMijBHgiLB5Kc-0dvCiuMLP4bsFbNTd5Rhjwug5-F_5ugM2uF4Uif325EvDjTR66EQeMnaPt9KNz0tjFSO-euI65cE4_tbXhtk8Orkmt_iiro6WDr2u3gd05Xqy77u/w99-h135/P1001235.JPG" width="99" /> </a></div><div style="text-align: justify;"><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVobkmbC6bNJz-G-Bgkwe-lD8dWgd2TzKkyCDP-l-wsQgvxlpaz1MZnLCzlR41BcPBg0xmMIVlCEZdZ0RavT_BNyjv4zywDmA70mUVRx-nvVDj8-8uN4Vfjx44CnSFkF5Nd0To_hUw4t3DtcVXqlNrQPTVms3eTMp_ir2FGGOvxVJQ6DiXRbppZHyFex2m/s1054/P1001362.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1054" data-original-width="896" height="128" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVobkmbC6bNJz-G-Bgkwe-lD8dWgd2TzKkyCDP-l-wsQgvxlpaz1MZnLCzlR41BcPBg0xmMIVlCEZdZ0RavT_BNyjv4zywDmA70mUVRx-nvVDj8-8uN4Vfjx44CnSFkF5Nd0To_hUw4t3DtcVXqlNrQPTVms3eTMp_ir2FGGOvxVJQ6DiXRbppZHyFex2m/w109-h128/P1001362.JPG" width="109" /> </a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSGiBusDBqGw4s8Ashv42pJ6lGwEP7eBoj7rirOUcZNVGHNmm6efqUIBLupJpXAXS9pCnOsZXxqLxiZ8fhx7bwuLe2u6e4L40i4WdG1K-f5dIgPmx2JK957uS_uaAr5PE6GGcu_-hK-vq_h40WZCvPg9PZproHddMqvU1rAHgqg8tzWadNupDRZR0KNRE-/s500/lumimyrsky.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="375" height="128" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSGiBusDBqGw4s8Ashv42pJ6lGwEP7eBoj7rirOUcZNVGHNmm6efqUIBLupJpXAXS9pCnOsZXxqLxiZ8fhx7bwuLe2u6e4L40i4WdG1K-f5dIgPmx2JK957uS_uaAr5PE6GGcu_-hK-vq_h40WZCvPg9PZproHddMqvU1rAHgqg8tzWadNupDRZR0KNRE-/w96-h128/lumimyrsky.jpg" width="96" /></a><br /></div></div><div style="text-align: justify;"> </div><div style="text-align: justify;">Mikä sinusta on kaunein kansi? Tekisikö mielesi lukea teos, tai oletko kenties jo ehtinyt lukea? Kerro ajatuksesi, kuulisin sen mielelläni.<br /> </div>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-13447071737729002872023-12-31T11:41:00.004+02:002024-01-02T10:59:42.892+02:00Vuosi 2023 lukemiset tilastoina!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcLOEF7oRjP3es76OWVTENQcrHvwcq2QuFJMBcBWRkCy-lKOa-y19rELopN9XF5lhiq1_79iIGDsLmi10SU0pT042ukSaRlpDUvE0ZU4BmYfvtPdROeNxahiZeRetcHVDCjwi64kPTq6c1fqlvHu_zn5N6CF0K69mqNfFbvImC0U5xOdOm_JuKk2oEkKa/s892/LUETUT.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="610" data-original-width="892" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEcLOEF7oRjP3es76OWVTENQcrHvwcq2QuFJMBcBWRkCy-lKOa-y19rELopN9XF5lhiq1_79iIGDsLmi10SU0pT042ukSaRlpDUvE0ZU4BmYfvtPdROeNxahiZeRetcHVDCjwi64kPTq6c1fqlvHu_zn5N6CF0K69mqNfFbvImC0U5xOdOm_JuKk2oEkKa/w320-h219/LUETUT.jpg" width="320" /></a></div><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;">Luin 135 kirjaa, kesken jätin 16 kirjaa. Kaikista lukemistani teoksista en ole postannut. Lukemistoni koostui 51:n eri kustantajan kirjoista. </span></p><p style="text-align: justify;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbM86vPZT6cHtt8CKRZLDisPw8eNfk0Hy_Q6JhsAf_wLts2YYHbfHyIMTSjUYk1IselmY9Ce0Fpw9hdWuKqhO9IuxgWwxXL2kjCoYaSOxcRuNxMyYaTOB6RhOSZavdnBGw9HAOMmo_rSZcOWvhZTZ3n-2zMU0dDKkHkCizpvsf4qGWFlgWjXcCnj9ixbP8/s1163/kustantajat.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="861" data-original-width="1163" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbM86vPZT6cHtt8CKRZLDisPw8eNfk0Hy_Q6JhsAf_wLts2YYHbfHyIMTSjUYk1IselmY9Ce0Fpw9hdWuKqhO9IuxgWwxXL2kjCoYaSOxcRuNxMyYaTOB6RhOSZavdnBGw9HAOMmo_rSZcOWvhZTZ3n-2zMU0dDKkHkCizpvsf4qGWFlgWjXcCnj9ixbP8/s320/kustantajat.jpg" width="320" /></a></div><br /><p></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;">Eniten edustettuina olivat Otava 18, WSOY 16, Tammi 13 ja Gummerus 10. Hengellisistä kustantajista eniten olen lukenut Aikamedian 9, entisen Ristin voiton 4 kirjoja. Lukutilastossa huomattavaa on, että myös pienempiä ja uudempiakin kustantajia on päässyt listalle suurien rinnalla.</span></p><p style="text-align: justify;">
</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;">Otava 18, WSOY 16, Tammi 13, Gummerus 10, Aikamedia 9, Karisto 6, Ristin Voitto 4. Atena 3, Into 3, Like 3, Minerva 3, Teos 3, Bazar 2, Kirjapaja 2, Sitruuna 2, Valistus 2, Warelia 2, Ajatus-kirjat 1, Aula&Co 1, Avain 1, Aviador 1, AXRmusiikki 1, Basam books 1, Bayard jeunese 1, Edistys 1, Harper&Collins 1, Karjalais-Suomalainen SNT valtion
kustannusliike 1, Kansan Raamattuseura 1, Kieletär 1, KKJMK 1, Kumma 1, Länsirannikko 1, Myllylahti 1, Mäkelä 1, Omakustanne 1, Partuuna 1, Pilot 1, Päivä 1, Saga Egmont 1, Sahlgen 1, Sammakko 1, Savukeidas 1, Siltala 1, Suomen lähetysseura 1, Suomi 1, Aura 1, Ulkomainen kustantaja 1, Uusi Tie 1, Vastapaino 1.</span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"> <br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmHUt7PC0UC7ERY4pDDhcK1_3dD1d7ZY5_-Wj3lc49CdaTZ_q6nXbJDVCQM3RRR4MU-YvZJCrhI1kcB14wys6YEmhsfp45GElYLYpaIu_n97paikf-DTid_fn9lehmCzkdNb9GIIwotzeW5zOo2qhzgZrTcnwrybZJFuZ8GX2PpdP7AZDkx2PKvhlZR7mJ/s1162/JULKAISIJA1.jpg" style="font-family: Inconsolata; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="718" data-original-width="1162" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmHUt7PC0UC7ERY4pDDhcK1_3dD1d7ZY5_-Wj3lc49CdaTZ_q6nXbJDVCQM3RRR4MU-YvZJCrhI1kcB14wys6YEmhsfp45GElYLYpaIu_n97paikf-DTid_fn9lehmCzkdNb9GIIwotzeW5zOo2qhzgZrTcnwrybZJFuZ8GX2PpdP7AZDkx2PKvhlZR7mJ/w320-h198/JULKAISIJA1.jpg" width="320" /></a></span></div><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;">Teoksista oli profaania 114, kristillistä 19 ja kaksi ulkolaisen kustantajan julkaisemia. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik8hPiUaTJvR2JOPhdRHJn_Vfz27gJDuIGr9SoFBqcRSx6IWYIsyj4V_7T9ekK5tg8_oO29t4u_8P87d0-uFpbsxwlMx5a00EFvYNAmoAtgAJ7KbcfGYSF18gkmDlzUNUfuPzNlIxrAKtL8pg3tPT2eDsqJMG78Ut6XQbrbNxsge0GxpsKVLSYAsuaKCN_/s1432/GENRE.jpg" style="font-family: Inconsolata; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="738" data-original-width="1432" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEik8hPiUaTJvR2JOPhdRHJn_Vfz27gJDuIGr9SoFBqcRSx6IWYIsyj4V_7T9ekK5tg8_oO29t4u_8P87d0-uFpbsxwlMx5a00EFvYNAmoAtgAJ7KbcfGYSF18gkmDlzUNUfuPzNlIxrAKtL8pg3tPT2eDsqJMG78Ut6XQbrbNxsge0GxpsKVLSYAsuaKCN_/w400-h206/GENRE.jpg" width="400" /></a></span></div><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;">Genreltään aikuisten kaunokirjallisuus ja lasten- ja nuortenkirjallisuus olivat suht tasoissa. Kolmanneksi eniten olen lukenut elämänkerrallisia, todellisuuteen pohjautuvia teoksia. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia6Riv0h8lSimNUMKwcpVYv6Q221iU88E2lppOBJWSc0ZmjQsfDHa9c5gK-JT5blxgdz6CApZerVyTcub55rSQvQ8oYt8D-YXmcaDOIQuem8lAoYJ9r9yd8XHYdrlJmy7ErfvSXMeNg1YeJ0vX05rdPxKbKembTQQQjSG7IHaTJVwmisl4980JbiDIbS-G/s1150/LASTENKIRJAGENRET.jpg" style="font-family: Inconsolata; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="696" data-original-width="1150" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEia6Riv0h8lSimNUMKwcpVYv6Q221iU88E2lppOBJWSc0ZmjQsfDHa9c5gK-JT5blxgdz6CApZerVyTcub55rSQvQ8oYt8D-YXmcaDOIQuem8lAoYJ9r9yd8XHYdrlJmy7ErfvSXMeNg1YeJ0vX05rdPxKbKembTQQQjSG7IHaTJVwmisl4980JbiDIbS-G/s320/LASTENKIRJAGENRET.jpg" width="320" /></a></span></div><p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;"><br /></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;"><span>Kun tarkastelee lasten- ja nuortenkirjallisuuden osuutta hieman tarkemmin, niin tyttökirjojen (17) osuus on suht tasoissa muiden (18) kirjojen kanssa. Muissa kirjoissa on kaikki ne kirjat, joita ei ole voinut selkeästi luokitella joko tyttö- tai poikakirjoiksi. Puhtaasti poikakirjoiksi olen luokitellut kaksi, yhden lasten tietokirjan luin, ja yhden satukirjankin tulin lukeneeksi. </span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9Lpa9GX27GYEhaQIut-ltLOwYONKETEWEm3cZLPBHqJTSqkXNm-GZ_n-kpnVBXlFSJz3-POKrFb7u9iT6dHrIF6-Nxrswux1zcMBITF43gJH2Ap-UW38Mqy6Yvf3C_arXP2PtSvDzIqhDs-l3xE78H3mr4USKECqYGuMVaMJknHnkHIxcNQXzGh89acH/s980/JULKAISTU.jpg" style="font-family: Inconsolata; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="704" data-original-width="980" height="230" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9Lpa9GX27GYEhaQIut-ltLOwYONKETEWEm3cZLPBHqJTSqkXNm-GZ_n-kpnVBXlFSJz3-POKrFb7u9iT6dHrIF6-Nxrswux1zcMBITF43gJH2Ap-UW38Mqy6Yvf3C_arXP2PtSvDzIqhDs-l3xE78H3mr4USKECqYGuMVaMJknHnkHIxcNQXzGh89acH/w320-h230/JULKAISTU.jpg" width="320" /></a></span></div><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"> </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Tykkään lukea vanhempaa kirjallisuutta, mutta nyt yllätyksekseni huomasin, että olenkin lukenut suurimmaksi osaksi uudempaa, se on 2000-luvulla tai sen jälkeen julkaistua kirjallisuutta. Tähän on varmaankin vaikuttanut kirjastojen uutuuskirjojen esillä olo ja blogisuosituksista esille noussut kiinnostus. Ei silti. Jos laskee ennen ja jälkeen 1950-luvun julkaistut teokset niin uudempi ja vanhempi kirjallisuus on kyllä aika tasoissa. </span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf0oBv4xrV_8r4XxauqECwSMlT1yCjrkr_PlgV0H-UV8czGD1x9-UtzE147I2YxbvlVznsTTBcEYQWxndxoWIQ-vSYjAPOWh1qSkE5CM6vPzx_4LUdyyw7TP5xv6HMIIGl-2X44l8JxgdYAcEgkZhrg9vYP6XHQr8Dd_DLCXsA9y2h136Qv-VTO0BQQT_d/s888/kirjailijat.JPG" style="font-family: Inconsolata; margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="832" data-original-width="888" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgf0oBv4xrV_8r4XxauqECwSMlT1yCjrkr_PlgV0H-UV8czGD1x9-UtzE147I2YxbvlVznsTTBcEYQWxndxoWIQ-vSYjAPOWh1qSkE5CM6vPzx_4LUdyyw7TP5xv6HMIIGl-2X44l8JxgdYAcEgkZhrg9vYP6XHQr8Dd_DLCXsA9y2h136Qv-VTO0BQQT_d/w320-h299/kirjailijat.JPG" width="320" /></a></span></div><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Kirjailijan kotimaan mukaan edustajia oli kahdestakymmenestä viidestä eri maasta. Harvinaisin löytyi Färsaarilta. <br /></span></span></p><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Ei tietoa 2, Albania 1, Australia 3, Belgia 2, Englanti 8, Färsaaret 1, Hollanti 2, Irlanti 1, Israel 1, Italia 1, Japani 3, Kanada 1, Latvia 1, NL 1, Norja 2, Ranska 3, Ruotsi 6, Saksa 2, Suomi 70, Sveitsi 3, Tanska 3, Ukraina 1, Vietnam 1, Viro 1, Yhdysvallat 15. </span></span></p><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span><br /></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigbKacLnxovRUxzUfIwpZQlcTuZbWlku8lS-EACCzLIbwzV837d1fyKJcO_ODn7zfhKC-fI37g56hw0Er3dyEEmFLiIhxdtdLIfiUHeG4wrev4wsPvqRTfeFd7zSCUzdH9HhL196SkVc9ocFQB015KpdWE6ERDtT-b4T5yfKJWy5IuSCBy4aatcfe55Nu-/s1200/kieli.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="936" data-original-width="1200" height="250" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEigbKacLnxovRUxzUfIwpZQlcTuZbWlku8lS-EACCzLIbwzV837d1fyKJcO_ODn7zfhKC-fI37g56hw0Er3dyEEmFLiIhxdtdLIfiUHeG4wrev4wsPvqRTfeFd7zSCUzdH9HhL196SkVc9ocFQB015KpdWE6ERDtT-b4T5yfKJWy5IuSCBy4aatcfe55Nu-/s320/kieli.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"> </span><p></p><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Kielellisesti edustajia oli kuusitoista.Yhden ranskankielisen kirjan luin käännösohjelmaa avuksikäyttäen ja englanniksikin taisin ainakin yhden kirjan lukea. Harvinaisin kieli listalla on fääri. <br /></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP7uDTCP68AbYwMTVCX2w13nkd05hSAa8uaZmm_fSDTOVjULHbAzuoDOe-upjqeJWnyUAkgx2KMR3pM3Fe_P4XaEAvyTHtzs09hj3WzUCPPpQrLehGl_rPajmxTs_sRA80xTdBhgdmuVWy0JGU0qI73GplTd6q58auTky5YIFZC3XEs3x2aHgRQYEs8zMw/s1200/SUKUPUOLI.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="776" data-original-width="1200" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiP7uDTCP68AbYwMTVCX2w13nkd05hSAa8uaZmm_fSDTOVjULHbAzuoDOe-upjqeJWnyUAkgx2KMR3pM3Fe_P4XaEAvyTHtzs09hj3WzUCPPpQrLehGl_rPajmxTs_sRA80xTdBhgdmuVWy0JGU0qI73GplTd6q58auTky5YIFZC3XEs3x2aHgRQYEs8zMw/w320-h206/SUKUPUOLI.jpg" width="320" /></a></span></div><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><br /></span><p></p><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Eniten olen lukenut naiskirjailijoiden kirjoja, mutta miestenkin osuus on aika hyvä. Ei tietoa pitää sisällään myös virheet tilastoinnissa.</span></span></p><p><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqAbXGkuIHbIJE3Aca7ZNwb1daLxYSJWRRJ9a3iORFjgrxbCAZ_N8BMbXYxadV4Dt__sMYKv-hyVWpJfmOL0fuGMma2wo4XjR5-SbkpXwuYCA0wDYXryYbaekmp4Ld3C3yNMXZP_SdfoWqJTDuaeWn1_q8TLFsLbIUEoq1RMy7pcXFlR23pQagUh9pJYn/s1163/sijoittuminen.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="862" data-original-width="1163" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpqAbXGkuIHbIJE3Aca7ZNwb1daLxYSJWRRJ9a3iORFjgrxbCAZ_N8BMbXYxadV4Dt__sMYKv-hyVWpJfmOL0fuGMma2wo4XjR5-SbkpXwuYCA0wDYXryYbaekmp4Ld3C3yNMXZP_SdfoWqJTDuaeWn1_q8TLFsLbIUEoq1RMy7pcXFlR23pQagUh9pJYn/s320/sijoittuminen.jpg" width="320" /></a></span></span></div><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span><br /></span></span><p></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Ja mihin kaikkialle kirjat ovat sitten vieneetkään.Näyttää siltä, että maailmaa on kierretty ristiin rastiin. Suomi on ollut hyvin edustettuna 47:llä teoksella.Yhdysvallat on kakkosena ja Ranska ja Saksa kolmosena, jos ei ota huomioon tuota vaikeasti määritellyt osuutta.</span></span>
</p><p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">Albania 1, Australia 2. Bangladesh 1,
Egypti 1, Englanti 1, Formosa 1, Färsaaret 1, Hollanti 4, Intia 1,
Israel 8, Italia 1, Itävalta 2, Japani 4, Kanada 2, Kenia 3, Kiina
3, Korea 1, Lappi 1, Latvia 1, Nepali 1, NL/Venäjä 5, Norja 3,
Pohjoisnapa 1, Puola 8, Ranska 10, Ruotsi 6, Saksa 10, Siam 1,
Slovakia 2, Suomi 47, Sveitsi 3, Tanska 3, Tsad 1, Ukraina 2, Unkari
1, Uusi-Seelanti 1, Vietnam 1, Viro 1, Yhdysvallat 15.</span></span></p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;">
</p>
<p style="margin-bottom: 0cm; text-align: justify;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: Inconsolata;">Maanosina, ilman tarkempaa määrittelyä
Afrikkaan sijoittuva on ollut kaksi ja Etelä-Amerikkaan
sijoitettavissa on ollut yksi. Paikkaa tai sijaintia on ollut vaikea
määritellä yhdessätoista tapauksessa. Huomioitavaa on se, että
yksi teos on voinut viedä useampaankin kolkkaan maailmalla.</span></span></p>
<p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span> <br /></span></span></p><p></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Uj0u4qUHBhqIkK13SAsoLbNYKUwxu4O-r4cVeP3Yug8R-oNTNBNGC-yVwmQDK8B730h1XeuhqHWsHB4d2vcJQnH46F0rmEAQpWqLG9T49rASOy-iDwiNZxbwZDGBtHvUPuMokEDBZKDgcSl04EdhyVPlLlTPF2pgIOg1UivmW5HKHVCSaUQqnIydjYtP/s850/ARVIO.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="585" data-original-width="850" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8Uj0u4qUHBhqIkK13SAsoLbNYKUwxu4O-r4cVeP3Yug8R-oNTNBNGC-yVwmQDK8B730h1XeuhqHWsHB4d2vcJQnH46F0rmEAQpWqLG9T49rASOy-iDwiNZxbwZDGBtHvUPuMokEDBZKDgcSl04EdhyVPlLlTPF2pgIOg1UivmW5HKHVCSaUQqnIydjYtP/s320/ARVIO.jpg" width="320" /></a></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Suurin osa kirjoista on ollut ihan hyviä tai ainakin keskinkertaisen hyviä. Ei niin hyviä joukkoon on mahtunut viisi. Kaksi on olleet lukukokemuksina karmeita ja yksi todella ihana. Ihanaksi luokittelen teoksen, joka nostaa vähintään kyyneleet silmiin. Ei sillä, kyllä kyynelten lisäksi teoksessa täytyy olla jotain mikä koskettaa todella syvältä - hyvällä tavalla. Ihana kirja on helmi kirjojen joukossa ja onnellinen saa olla, ken sellaisen löytää.<br /></span></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Inconsolata; font-size: medium;"><span>Kiitos kaikille seuraajilleni lukumatkaseurasta ja tervetuloa keskustelemaan kirjoista ja niiden herättämistä tunteista ja ajatuksista jatkossakin. Toivottavasti vuoteen 2024 mahtuu paljon hyviä, mieltä lämmittäviä lukukokemuksia.</span></span></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-73239572148139415742023-12-30T18:25:00.004+02:002024-01-17T18:34:19.964+02:00Tour de France E'crit KOONTIPOSTAUKSET TÄHÄN!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOvmr_rtMPFlyvoruhIkdsU0rXWd8uxRQXHpSUyWdCAw0RTHFku7RtSYDNTM921zt7_710KGRK93d7w4KlXKNG-btEGopDD8smv4d8ufExnr1QRJMw6b9rGMmM00Lh36QmS6WSsQTiF4hOs9PIe1VUuDnDKBtMPi3rA-fYcvBhqRHFiZtRb1v4T-SEizrK/s820/Tour_de_France%20de%20ecrit%20lukuhaaste.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="702" data-original-width="820" height="274" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOvmr_rtMPFlyvoruhIkdsU0rXWd8uxRQXHpSUyWdCAw0RTHFku7RtSYDNTM921zt7_710KGRK93d7w4KlXKNG-btEGopDD8smv4d8ufExnr1QRJMw6b9rGMmM00Lh36QmS6WSsQTiF4hOs9PIe1VUuDnDKBtMPi3rA-fYcvBhqRHFiZtRb1v4T-SEizrK/s320/Tour_de_France%20de%20ecrit%20lukuhaaste.png" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p><p>Tour De France E´crit -lukuhaasteen myötä tulin tämän legendaarisen pyöräkilpareitin kiertäneeksi seuraavilla kirjoilla.<br /></p><p> 1. Pariisi <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/01/anna-leena-peramaki-anne-frank-ja-hanen.html" target="_blank">Anna-Leena Perämäki: Anne Frank ja hänen kohtalosisarensa</a></p><p><span> </span><span> </span><span> </span><a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/06/fiona-valpy-rue-cardinalen.html" target="_blank">Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret </a><span> </span> <br /></p><p>2. Toulouse <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/04/joel-haahtela-adelen-kysymys.html" target="_blank">Joel Haahtela: Adelen kysymys</a><br /></p><p>3. Nantes <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/06/fiona-valpy-rue-cardinalen.html" target="_blank">Fiona Valpy: Rue Cardinalen ompelijattaret</a></p><p>4. Marseille <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/09/hannah-pick-goslar-ja-dina-kraft.html" target="_blank">Hannah Pick-Goslar: Ystäväni Anne Frank</a></p><p>5. Lyon Anneli Vainio: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/09/anneli-vainio-kastanjavuorten-kyla.html" target="_blank">Kastanjavuorten kylä. Elämää Etelä-Ranskassa </a></p><p>6. Nantesista Bordeaux:hon: Veillon Béatrice: <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/10/beatrice-veillon-le-tour-de-france-de.html" target="_blank">Le Tour De France de la famille Oukile. </a></p><p>7. Bordeaux <a href="https://sheferijm.blogspot.com/2023/10/francois-mauriac-pyha-suudelma.html" target="_blank">Francois Mauriac: Pyhä suudelma</a> </p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">Koko reitti tuli kierrettyä, joten suoritus oli erinomainen, kiitos tuon ranskankielisen teoksen (nro 6), jossa perhe Oukile kiersi Ranskan ympäri Nantesista Bordeaux:hon. Pyöräilyä en tosin kirjoissa löytänyt, joten kunniamaininta jäi saavuttamatta.</p><p>Jos otit osaa tähän leikkimieliseen haasteeseen, niin linkitä postauksesi ja löytösi tähän postaukseen 14. tammikuuta mennessä, niin olet mukana yllätysarvonnassa. Huom! Vain ne, joihin saa yhteyden, ovat mukana arvonnassa).</p><p>Mukana haasteessa oli:</p><p>Gregorius</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">Näillä kirjoilla:</p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;">https://jotakinblogi.blogspot.com/2023/02/jacques-roubaud-la-forme-dune-ville.html<br />https://jotakinblogi.blogspot.com/2023/03/gilbert-picard-les-vendredis-de-la-part.html<br />https://jotakinblogi.blogspot.com/2023/10/marcel-pagnol-topaze.html<br />https://jotakinblogi.blogspot.com/2023/09/eric-fottorino-petit-eloge-de-la.html</p><p style="text-align: left;">Kiitos mukanaolosta! <br /></p><p style="margin-left: 40px; text-align: left;"> </p><p><br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-20302986783288711332023-12-30T17:17:00.005+02:002023-12-31T13:23:24.555+02:00Haasteselätyksistä ja uusista koitoksista!<p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Vuosi 2023 alkaa olla päätöksessä. On aika tehdä tiliä menneestä vuodesta. Mitä tulikaan luettua ja mihin osaa otettua. <br /></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Vuoden suurin haaste oli Helmet-lukuhaaste, jonka sain selätettyä viime hetkillä. Haasteeseen lukemani teokset löytyy listattuina <a href="https://sheferijm.blogspot.com/p/helmet-lukuhaaste-2017-1.html" target="_blank">täällä.</a> Viimeiseksi haasteessa jäi kohta 35. Kirjassa tehdään tuttua työtä. Yleensä olen aika hyvin pystynyt sovittamaan lukemani teokset haastekohtiin, mutta jotkut kohdat ovat vaatineet varta vasten etsintää. Tällä kertaa sellainen oli esimerkiksi kohta 36, olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Pohjoinen-lukuhaastetta en han saanut päätökseen, mutta hyvä suoritus siinäkin, sillä vain yksi kohta jäi punaiselle. Kohta 15 kehoitti lukemaan kirjan, jossa on kielletty romanssi. Kooste haasteeseen lukemastani löytyy sivulta <a href="https://sheferijm.blogspot.com/p/pohjoinen-lukuhaaste.html" target="_blank">Muut vanhat lukuhaasteet</a>. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Haasteet ovat siitä kiehtovia, että ne saavat ajattelemaan lukemaansa hieman uusin silmin. Esimerkiksi, kun pyydetään lukemaan kirja, jonka nimi on lause. Mikä on lause? Sitä mietin pitkään, kunnes tajusin, että lauseen ei tarvitse olla välttämättä kovin pitkä ja monimutkainen. Haasteet innoittavat myös monipuolistamaan lukemaansa, ainakin ihan pikkaisen uskaltautumaan jonnekin, mihin ei ennen ole uskaltautunut. Vaikka kyllä minun täytyy myöntää, että luen edelleenkin mieluiten tuttua ja turvallista ja sellaista, mikä tuntuu omalta.<br /></span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Vuonna 2024 olen ajatellut jättää isomman Helmet-haasteen sivuun, vaikka siinä on monia kiehtovia kohtia. Toisaalta siinä on jotain, ei niin innostavaa. Ajattelin, että voisin vaihteeksi tyytyä Pieneen Helmet -haasteeseen. Onhan sitä siinäkin. Lisäksi Pohjoinen-lukuhaaste olisi taas koitoksessa mukana ja Seinäjoen kaupunginkirjaston -lukuhaaste innoittaa lukemaan tunteita nostattavia teoksia. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Muitakin kiinnostavia haasteita ehkä tulee vastaan. Mietin niitä sitten tarvittaessa. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Oma lukuhaasteeni Tour de France par écrit sujui sekin ihan mukavasti. Siitä teen erillisen postauksen, johon sitten voi linkittää oman koosteensa, jos on ollut mukana tässä kirjallisessa ympäriajossa. </span></p><p style="text-align: justify;"><span style="font-size: small;">Mukavia, innoittavia lukuhetkiä vuodelle 2024 niin sinulle kuin minulle, uusille ja vanhoille kirjallisille löytöretkeilijöille.<br /></span></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-61920135630108509872023-12-30T11:52:00.000+02:002023-12-30T11:52:16.123+02:00Margrit Hauser: Denise löytää tehtävänsä!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi44erMW-VK2d41m16apFhTdFlu2E99h8bV9OCZJ1RQGNMO6ZI-leejxd6jhZ2mMlFAmNRnL-AlVr66xaoqg0BPTSe7ONn5tnS3OIIklB8QXC_nsl0hIuOH8UldyTWx0S9Y36KfpBUzVyGyWLTifVNgUCQpgMAaIBv548RdZGuB8PyjOyzatjLrZxER2Jng/s506/P1001365.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="377" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi44erMW-VK2d41m16apFhTdFlu2E99h8bV9OCZJ1RQGNMO6ZI-leejxd6jhZ2mMlFAmNRnL-AlVr66xaoqg0BPTSe7ONn5tnS3OIIklB8QXC_nsl0hIuOH8UldyTWx0S9Y36KfpBUzVyGyWLTifVNgUCQpgMAaIBv548RdZGuB8PyjOyzatjLrZxER2Jng/s320/P1001365.JPG" width="238" /></a></div><p></p><p>Margit Hauser</p><p>Denise löytää tehtävänsä</p><p>Alkuteos: Denise findet ihre aufgabe</p><p>Suomentanut Kyllikki Härkäpää</p><p>Gummerus, 1965</p><p>228 + 1 s.</p><p>Kansi: Matti Louhi</p><p></p><p style="text-align: justify;"><i style="font-family: Jura;">Sitten
saapui joulu. Denise tuli pyhiksi kotiin, koristi sisarustensa kanssa
kuten aina ennenkin ison kuusen, jollaisen isä haki joka vuosi metsästä.
Se hipoi melkein kattoa seistessään Roumontin perheen kodikkaassa,
vaalealla laudoituksella vuoratussa yksityisessä olohuoneessa, ja kun se
sitten oli valmis , täpösen täynnä hopeavälkettä, hopeoituja käpyjä ja
pähkinöitä, keltaisia ja valkeita lasipalloja ja lukemattomia punaisia
kynttilöitä, rakensivat nuoret hellästi sen juurelle vanhan jouluseimen,
jonka henkilökuvat isoisän isä oli veistänyt ja isoisän äiti
vaatettanut. </i><br /></p><p style="text-align: justify;">Margrit Hauserin Erika perustaa perheen -kirjasta tuttu kotiapulainen Denise muuttaa Geneveen ja ryhtyy huolehtimaan YK:n vammaisten pakolaislasten osastosta. Muutto Zurichista Geneveen ei vain ole niin helppoa, kuin valmisteluista huolimatta luulisi. Genevestä ei niin vain saa asuntoa. Lopulta Denise löytää asunnon rouva Dáglonin ja tämän sokea tyttären Jeannen luona. Myös Fortune-kissa suvaitaan. Denise antautuu työhön ja saa ystävän Tom O'Flarasta sekä Suzy Wongista, josta on ollut apua asunnon löytämisessä ja myös ristiriitojen sovittelijana, kun rouva Dáglon tulee mustasukkaiseksi tyttärensä ja Denisen hyvistä suhteista. Denisen silmät avautuvat tilanteelle myös erään vanhalta ystävältä tulleen kirjeen myötä.</p><p style="text-align: justify;">Denise löytää tehtävänsä on ihan luettava tyttökirja joka avaa sveitsiläistä elämäntapaa, YK:n pakolaisapua ja sodanjälkeisen jälleenrakennuksen aikaa. Denise itse on kotoisin Jura-vuoristosta,pienestä majatalosta, jonne kehitys myös kulkeutuu köysiradan myötä. En kuitenkaan tykästynyt tähän teokseen samalla tavalla kuin aikaisemmin lukemiini Erika-kirjoihin tai joihinkin kirjailijan muihin teoksiin. Denise löytää tehtävänsä on ilmestynyt alkujaan 1963, mutta kuvaako se kuusikymmenluvun alkua vai onko ajankuva sittenkin 50-lukua? Vaikea sanoa, kun vuosista ei puhuta mitään ja kerronnasta on vaikea löytää mitään kiinnekohtaan maailmantapahtumiin. Ainoa sellainen on viittaus Persian maanjäristykseen, mutta onko kyse todellisesta tapahtumasta. Hieman kaiveltuani löysin tiedon, että vuonna 1962 olisi Persiassa ollut maanjäristys, joten ilmeisesti ajankuva on sitten kuusikymmenluvun vaihdetta ja alkuvuosia.</p><p style="text-align: justify;">Denisen elämä muuttuu, kun hänet siirretään pakolaisten kuljetustehtäviin ja hän tapaa pienen, 4-vuotiaan tiibetiläistytön, joka on karannut ominpäin mukaan. Tyttöä aletaan kutsua Tintiniksi ja hän puolestaan kutsuu Deniseä hyväksi hengekseen. Mutta mitä tehdä tytön kanssa? Myös aiempi ihastus Tom O¨Flaraan vaihtuu kiintymykseksi erääseen Hansruedi Walteriin.</p><p style="text-align: justify;">Kerronnallisesti kaikkitietävän kertojan kerrontaa, jossa asioita seurataan Denisen näkökulmasta. Yksi luku sisältää kirjeitä Deniseltä tutuille ja tutuilta Deniselle. Dialogia ei ole kovin paljon, mutta sen verran kuitenkin, että kerronta ei käy liian yksipuoliseksi ja henkilöihin saa tuntumaa. Ei tämä huono teos ole, vaikka ei tosiaankaan tekijänsä parhaimpia. Suomalaisen painoksen kansipaperikuvituksesta pidän.<br /></p><p style="text-align: justify;"><u>Suomi-bongaus</u><br /></p><p style="text-align: justify;"><i>Huoltoalan koulutuksen ei ainakaan luulisi käyvän ylivoimaiseksi. Meillä oli pestalozzi-kylässä sokea suomalainen tyttö, joka ryhtyi hierojaksi ...</i></p><p style="text-align: justify;"></p><p style="text-align: justify;">Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 24. Kirjan nimi on lause . </p><p style="text-align: justify;">Kirja nimi on lause, koska siinä on löydettävissä subjekti, verbi ja objekti.<br /></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-74494612871450042442023-12-29T16:35:00.003+02:002023-12-29T16:38:16.198+02:00Theodolinda Hahnsson: Joululahjat!<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjii3pN4weoPMAKTsw2eqQhTYt44hGN9shRKavhGCTcFhjyD3wegLwmOjk0a_kDZ9DW1W2ErmgGRl5AvEIFEdwloigO8TRqMZmO5gtlM7PcJnxBnqxR8Q-c-TpBzJcvAmgLM7RRpe46kDijk5tGIEtl7mOiBqb-ywKQ8Osznq1pJZKDBKN8RqatKprQMqLy/s570/ruusu.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="570" data-original-width="538" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjii3pN4weoPMAKTsw2eqQhTYt44hGN9shRKavhGCTcFhjyD3wegLwmOjk0a_kDZ9DW1W2ErmgGRl5AvEIFEdwloigO8TRqMZmO5gtlM7PcJnxBnqxR8Q-c-TpBzJcvAmgLM7RRpe46kDijk5tGIEtl7mOiBqb-ywKQ8Osznq1pJZKDBKN8RqatKprQMqLy/s320/ruusu.jpg" width="302" /></a></div><br /> <p></p><p>Theodolinda Hahnsson</p><p>Joululahjat</p><p>Project Gutenberg</p><p>Alkujaan ilmestynyt G. W. Edlundin julkaisemana, 1891.</p><p> </p><p style="text-align: justify;">Kolme lukua käsittävä novelli leskiäidistä, jolla on kaksi lasta, poika Erkki, joka käy koulua tullakseen papiksi ja tytär Kerttu, joka häärii äitinsä apuna. Leskiäidin vuokralaisina on ensin perhe, jonka kaksi lasta Mandi ja Elias usein pyytävät Kerttua seuraansa. Sitten Erkki valmistuu ja saa kappalaisen paikan, muuttaa kotoa ja avioituu. Saa pojan. Eliaskin on perheineen muuttanut ja tilalle lesken vuokralaiseksi on tullut muuan kauppamies. Kauppias kosii Kerttua, joka kuitenkin muistaa Eliaksen ja tälle antamansa ruusun. Elias on luvannut palata Kertun luokse. </p><p style="text-align: justify;"><span style="font-family: Almendra Display;"><b><span style="font-size: medium;">"Porin kaupungin, viidennessä kaupungin-osassa oli pieni talo vähän
Linnankadun varrella, jossa tämän talon omistaja, eräs porvarinleski,
asui tyttärensä kanssa."</span></b></span></p><p style="text-align: justify;">Novelli alkaa Joulusta lesken talossa Porissa ja päättyy Jouluun Erkki-papin kotona (paikkaa ei mainita). Ensi lukemalla dialogi tuntuu hieman jäykältä ja ehkä se toisin paikoin on hieman kankeaa, mutta uudelleen luettuna kulmikkuudestaan huolimatta ihan käypää ja sujuvaa sananvaihtoa. </p><p style="text-align: justify;">Ei nämä Suomen kirjallisuuden historian vanhemmatkaan tekstit ihan hullumpia ole hieman jäyhästä otteeestaan ja rakenteestaan huolimatta. Kyllähän ne kuvaa erilaisita aikaa ja tunnelmia, mutta paljon niissä on samaakin elämänmakua ja ihmiselämän tuntoja.</p><p style="text-align: justify;"><b style="font-family: Almendra Display;"><span style="font-size: medium;">"Yöllä, kun kaikki jo nukkuivat ja kuu laski kalpean valonsa Erkin
pappilan akkunoille ja tähdet taivaalla kirkkaina tuikkivat, valvoi
leski vielä. Hän tunsi itsensä yksinäiseksi: nuot lapset, jotka hänelle
olivat kaikki tässä maailmassa, joita hän niin suurella huolella oli
kasvattanut, heidän sydämmessään oli nyt vieras häneltä anastanut
ensimmäisen sijan… Tuota ajatellessaan kuvautui hänen silmiensä eteen
lapsi, joka kurkotti hänelle pienet kätösensä, huutaen: "Mummo!" Kaunis
hymyily levisi hänen kasvoillensa ja yksinäisyyden tunne haihtui
sydämmestä." </span></b></p><p style="text-align: justify;">--</p><p style="text-align: justify;">Pohjoinen 2023 -lukuhaaste kohta 17. Vuotuisjuhlaan liittyvä romaani. En tiedä, kuinka monta sivua romaaniin vaaditaan. Tämä oli aika lyhyt, eikä sivuja kovinkaan montaa, mutta tällä nyt mennään, kun ei enää pidempääkään ehdi lukea.</p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6249498422940375845.post-53716230780781726562023-12-27T13:18:00.001+02:002023-12-27T13:18:42.451+02:00Sergei Antonov: Vehmas laakso!<p> <br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilPeEG4qsifoc0a_fHnwF4jHPWFMPBeY92__nOkK_ist3CHaGBBGRSZMkbXcyZTgsrE9vG7guwHCt4megEvIYoYdm7A_8wNgvvZ2g_fFPLZvzkT4phK3JBIC_lCOjCUcmmiPzsDyCNjRxHtTW4uCEYrw-oTkUSfkE5vwhFv_EM939mc9rijBZfcMXwD6fy/s1054/P1001362.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1054" data-original-width="896" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilPeEG4qsifoc0a_fHnwF4jHPWFMPBeY92__nOkK_ist3CHaGBBGRSZMkbXcyZTgsrE9vG7guwHCt4megEvIYoYdm7A_8wNgvvZ2g_fFPLZvzkT4phK3JBIC_lCOjCUcmmiPzsDyCNjRxHtTW4uCEYrw-oTkUSfkE5vwhFv_EM939mc9rijBZfcMXwD6fy/s320/P1001362.JPG" width="272" /></a></div><p></p><p style="text-align: justify;">Sergei Antonov</p><p style="text-align: justify;">Vehmas laakso</p><p style="text-align: justify;">Suomentanut Esteri Salo</p><p style="text-align: justify;">Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike</p><p style="text-align: justify;">1956</p><p style="text-align: justify;">91 + 2 s.</p><p style="text-align: justify;"><br /></p><p style="text-align: justify;"><i><span style="font-family: Jura;">Hyvä olisi yöpyä tänne kuten vaari ehdotti, ja huomenna jatkaa matkaa. Mutta yöpyä ei saanut. Ensiksikin, isää on odoteltu jo viime viikosta lähtien "Vehmas laakso" nimisessä kolhoosissa, jonne hän menee nyt agronomiksi, jatoiseksi, isälle oli aamulla aluekeskuksessa annettu eräälle "Vehmas laakson" kolhoosilaiselle osoitettu kirje. Se oli kiireellinen kirje tiiviissä kirjekuoressa jossa oli kirjoitus "Lähettäjä T.D.Lysenko". Isää oli pyydetty toimittamaan tämä kirje mahdollisimman nopeasti jollekin Ivanoville."</span></i></p><p style="text-align: justify;">Agronomi Aleksandr Aleksandrovitsh ja tyttärensä Leena ovat tulleet Moskovasta, jossa Leenan äiti työskentelee sairaalassa, koska ei ole halunnut muuttaa kolhoosiin. Vanhemmat ovat sopineet, että katsotaan kesän ajan, palaako Leena Moskovaan vai mitä tehdään. Päähenkilöksi tarinassa muodostuu kuitenkin Petja, pioneeri-ikäinen poika, joka lähtee kuljettamaan agronomia ja tytärtä Vehmas Laaksoon. Petja osoittautuu siksi Ivaniksi, jolle Lysenkon kirje on osoitettu. Kirjeessä on kaksikymmentä kappaletta ihmevehnän jyviä. Petja on tilannut ihmevehnää kilon verran, mutta niin suurta määärää ei ole voitu toimittaa. </p><p style="text-align: justify;">Petja pistää jyvät <i>jarovisoitumaan</i> ja kadottaa niistä yhden, kun varpunen pääsee nokkasemaan. Jäljelle jää yhdeksäntoista kallisarvoista siementä, joita varjellaan sitäkin tarkemmin. Tovereineen Petja muodostaa "<i>viidennen salaisen peltoprikaatin"</i>. He etsivät oman salatun palstan ja kylvävät siemenet kaikkien sääntöjen mukaan ja varoittavat toisiaan että asiasta ei saa kertoa kenellekään. Mutta kuinka käykään. Salaisuus leviää erinäisten tapahtumien myötä. Kuka on salaperäinen henkilö, joka jättää ohjeita peltotilkulle? Kuinka käy jyvien? <br /></p><p style="text-align: justify;">Ihmevehnästä kertoo opettaja koululaisille näin:<br /></p><p style="text-align: justify;"><i style="font-family: Jura;">Kerran, kaukana Uzbekistanissa , - aloitti opettaja, - kolhoosilaiset huomasivat pellollaan muutamia merkillisä kasvin korsia. Se näytti vehältä, mutta korressa yhden tähkän asemasta oli kokonainen tähkäkimppu, kokonainen terttu. Kukaan ei tiennyt, mistä tämä ennennäkemätön vehnä oli ilmaantunut. Niinpä eräs kolhoosilaisnainen, nimeltään Gylsara, kylvi ihmeellisiä siemeniä jasai runsaasti seitsemänkymmentä sentneriä... </i><br /></p><p style="text-align: justify;">Vehnän kasvatuksen ohessa käydään koulua, Leenan syntymäpäiväjuhlat uhkaavat romuttua, kun Leenaa epäillään petturuudesta. Lasten luontaista uteliaisuutta ja halua toimia omin päin löytyy tässä tarinassa. </p><p style="text-align: justify;">Vaikka aika ja tavat oli mitä oli, niin tämä oli kuitenkin ihan mukava tarina maanviljelystä. Lapsinäkökulma oli hauska. Vaikka lapset touhusivat omin päin, saivat he huomata, että lopulta yksittäiset aikuiset touhusivat taustalla lapsia auttaen. Mustavalkoinen kuvitus oli hauska lisä. Erityisesti kansikuva on kiehtova ilmeikkyydessään. Sisällä oleva kuvitus on hieman erilainen, ja hieman vaihtelevakin realismin suhteen. </p><p style="text-align: justify;">Kuinka todellisuuspohjainen tämä teos on, on vaikea sanoa, sillä etsiessäni tietoa ihmevehnästä eksyin en niin kiinnostaville uskonnollisille sivuille. Kerronnassa minua myös hämmensi koulunäytelmä Lumikki, jossa henkilöhahmot eivät lainkaan vastanneet tutun sadun hahmoja. Lumikkikin oli musta poika. </p><p style="text-align: justify;">Neuvostoliiton aikaista kulttuuripropagandaahan tässä on selvästi löydettävissä, pidin silti lapsijoukon touhuista ja toveruudesta. Lapset ovat lapsia loppujen lopuksi iloineen, toiveineen ja pelkoineen. </p><p style="text-align: justify;"><u>Kirjallisuusviite:</u><i> </i>Turgenevin Bezhin lug.</p><div style="text-align: justify;"><u>Outoja sanoja:</u> Jarovisoitumisen ohella muita erikoisia sanoja löytyy enemmänkin: Presenningi, Tshapajevin papaha-lakki, ligroiini<br /></div><p style="text-align: justify;">Helmet 2023 -lukuhaaste kohta <span id="docs-internal-guid-635a8b0a-7fff-843b-fbe6-4f5a66396b59">35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua. Maaseudun ja pienviljelujän tyttönä peltotyöt niin heinän- kuin viljankorjuineen on tuttua hommaa. Vaikka sana jarovisoituminen on minulle outo, niin muistan kyllä lapsuudesta, kuinka isä pisti vljanjyviä multaan nähdäkseen niiden itävyyden. Ja hei, nyt on Helmet 2023 -haaste suoritettu. </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw6KYG-9R9-iUfzDmqgEFq6m4Z3gnsKjzju9mblCmzXN9avhO-i22Ywl4W7fGDd_XiKfPw4xYW41BQ4BDSc0bjIEGG1O5iU7ql57UXFqCOlxK8Gfm3qMpWMsxbFA7lpGWGciIfVA72XFzxzPirAHcsDy8WjvvyhHJv7YaI-GL6Tzl22WXsS7H1ZVsbcZbn/s1202/P1001363.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1202" data-original-width="902" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw6KYG-9R9-iUfzDmqgEFq6m4Z3gnsKjzju9mblCmzXN9avhO-i22Ywl4W7fGDd_XiKfPw4xYW41BQ4BDSc0bjIEGG1O5iU7ql57UXFqCOlxK8Gfm3qMpWMsxbFA7lpGWGciIfVA72XFzxzPirAHcsDy8WjvvyhHJv7YaI-GL6Tzl22WXsS7H1ZVsbcZbn/w300-h400/P1001363.JPG" width="300" /></a></div><p></p>aino harjulahttp://www.blogger.com/profile/10802919348466535097noreply@blogger.com0