Omenat omasta puusta
Tammi, 2006
107 s.
"Sinä olet sentään perunoiden ohella poiminut runojakin pelloiltasi"
Eeva Heilalan runokirja Omenat omasta puusta lähti mukaani kirjastoautolta. Kaunis kansi ja maaseudun elämästä ponnistava runous kuulosti lupaavalta, vaan kuinkas kävi. Niin kiehtovia, kauniita, syväluotaavia ja elämänmakuisia säkeitä kuin kirjassa olikin, niin yksi kurja kavala mato vei kaiken ilon omenoista.
Heilala on maatalon emäntä Pohjanmaalta. Arjesta - elämästä eletystä, nähdystä ja koetusta kumpuavat säkeet ovat ajattomia aforismeja, joita tulee lukea ajatuksella, hiljaa ja hitaasti virittyen, jotta sanat solahtaisivat sisimmän kaikukoppaan, vastakaiun sävelen soidakseen.
Jos haluat
että Jumala vierailee lähelläsi usein,
perusta puutarha,
vaikka aivan pieni.
Katso, yksi yö,
ja kurkku on jatkanut paitaansa,
yksi aurinkoinen hetki,
ja unikko avannut silmänsä
perhosen istua.
Ei runouden tarvitse kaunista olla. Kyllä se voi olla rujoakin puhutellakseen.
Ole minulle lintu
Ei kyyneleitä tasapuolisesti jaeta.
Kun näen hukkuneen hiiren,
minua inhottaa
Kun näen hukkuneen linnun,
itken.
Mutta se mato kypsänkirpeässä omenassa vei ruokahalun. Nyt kaipaisi sitä lämpimäispullaa jäänkylmän maidon kera.
Tällä mukana omaa Kirjaherbariota kokoamassa: Omenapuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti