Enni Mustonen
Jääleinikki
Otava, 2011
255 s.
Äkkiä raikas tuuli puhalsi ylitseni. Mies oli avannut rautaoven, joka johti kannelle. Olin kompastua korkeaan kynnykseen, kun aurinko häikäisi silmät. Ensin en tajunnut muuta kuin lokkien huudot. Sitten näin sinisen taivaan ja harmaat kivimuurit, jotka näyttivät melkein raapivan laivan kylkeä. Kun käännyin kiittämään opastani, mies oli kadonnut. Vähän kauempana näkyi muitakin matkustajia kurottelemassa kaiteen yli.
En koskaan unohda, miltä ne tuntui, meren tuoksu, aurinko ja aava meri, joka alkoi häämöttää edessäpäin, heti kun Kustaanmiekasta oli selvitty. Kun kurottui kaiteen yli, tuuli tuiversi tukan silmille. Puristin olkalaukun sankaa kaksin käsin, ettei tuuli olisi vienyt sitä mennessään.
Äkkiä pelko katosi. Minä olin minä. Eliisa Hetta.
Matkalla omaan elämään.
Jääleinikki on jatkoa Enni Mustosen Pohjatuulen tarinoita trilogiaan. Pääosakertojana on Annikki Hetan, o.s. Hallavaaran tytär Eliisa, joka on valmistunut sairaanhoitajaksi. Ystävänsä Sirkan lähtiessä Saksaan töihin seuraa Eliisa perässä. Hänen äitinsä äidin äiti, Ämmi on kuollut "saappaat jalassa ja ämpäri kädessä". Eliisa on löytänyt pinkan kirjeitä selvitellessään Jäälinvaaran mökillä jäämistöä ja saanut tietää totuuden isästään. Hän ei olekaan poromies Nils-Aslakin tytär, vaan saksalaisen upseerin Heinrich Salzmayerin avioton tytär.
Syynä lähteä Saksaan ei ole kuitenkaan tieto syntyperästään, vaan töiden saaminen. Pohjoisessa on vaikea saada töitä ja ystävän houkuttelut. Kaiken lisäksi sydäntä käpristää pettymys ihastuksen kohteen seurustelusta toisen kanssa,
No, juonesta ei sen enempää.
Jääleinikki oli ihan luettava tarina nuoren sairaanhoitajan tiestä Pohjoisen perukoilta Saksaan, rakkauden löytymisestä. Tarina kulminoituu tyttären - Heidin - syntymään. Kerronta oli elämäntäyteistä. Ajankuva kuusikymmenlukua. Rakkaus maaseutuun on kertojalla syvä. Vaikka Eliisa matkaa siis Pohjoisen luonnon keskeltä kaupunkioloihin on kerronnassa kuvattu enemmän luonto- kuin kaupunkinäkymiä. Myös erilaiset ihmisluonteet ja yhteiskuntaluokat tulevat esiin hienosti kuvattuina.
Mikä toi elävyyttä ja kosketuspintaa omiin muistoihin lapsuudesta ja eletystä oli kahvihetki, kun Eliisa on miehensä kanssa lomamatkalla Suomessa ja matkalla Pohjoiseen heidän autonsa pakoputki särkyy. He löytävät miehen, joka lupaa korjata putken ja siinä emäntä tulee kutsumaan kahveelle. Mitä! Ihmettelee mies. Meidät vieraat ihmiset! Siinä kuvauksessa oli jotain tuttua ajalta, jolloin ihmiset kävivät vieraisilla, sellaista kotoisen lämmintä ja vieraanvaraista.
Mitä ihmettelin oli kynsisammakko. Mitä tekee sammakot sairaalassa? Miten niillä voi testata onko raskaana? Hyvin on kirjailija läksynsä lukenut, täytyy sanoa googlailun jälkeen.
....
Tällä kirjalla sain taas uuden kasvin Kirjaherbariooni: Jääleinikki (Ranunculus glacialis)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti