Helen Wells
Ursula leirillä
Tammi, 1977
Alkuteos: Cherry Ames, Camp Nurse
Suomentanut Lea Karvonen
143 + 1 s
Helen Wells
Ursulan uusi tehtävä
Tammi, 1977
Alkuteos: Cherry Ames at Hilton Hospitar
Suomentanut Lea Karvonen
Minä olen Ding, lyhennys Margery Pagesta. Tällä tytöllä oli lyhyeksi leikatut hiukset ja kujeileva hymy. - Oletteko koskaan hoitanut rikollista?
Kysymys yllättää täysin Ursulan, joka on matkalla Koillis-Pensylvaniaan, Siniveden leirille hoitajaksi. Edessä on kaksi kesäistä kuukautta lasten keskellä ja ei sitä voi auttaa, myös uuden arvoituksen parissa, josta innokkaan leiriläisen kysymys antaa viitettä jo heti kättelyssä.
Paitsi kadonneen panttikonttorin ryöstäjän arvoitusta, joutuu Ursula hoitamaan myös liian hemmoteltua tyttölasta löytämään omat voimavaransa hoitamaan säikähtäneen kyläläisen palovammaa. Tämä palovamman hoito olikin mielenkiintoinen kohtaus, se toi mieleeni Helen Boylstonin Helena tarttuu toimeen -kirjan, jossa Helena hoitaa palovamman käyttäen teetä. Ursula ei käytä teetä, vaan ruokasoodaa.
Monenlaista ehtii tapahtua ja sattua ennen kuin Ursula on selvittänyt ajatuksensa ja yhdessä naapuruston poikaleirin ohjaajan Reed Championin kanssa ottanut kiinni niin rosvot kuin ryöstösaaliin.
Ursulan uusi tehtävä puolestaan sijoittuu Hiltonin sairaalaan, jossa Ursula sijaistaa lomalla olevaa vakinaista hoitajaa. Kun sairaalaan tuodaan jalkansa loukannut mies, joka on menettänyt myös muistinsa on Ursula aivan uuden tehtävän edessä. Kuinka hoitaa psykiatrista potilasta. Tohtorin Hopen ohjauksessa ja oman neuvokkuutensa avulla Ursula auttaa miestä löytämään takaisin perheensä luokse ja kohtaamaan vaikeudet kunnialla.
Niin Ursula leirillä kuin Ursulan uusi tehtävä on ihan mukavia lukukokemuksia. Tarina pysyy koossa ja tuo esiin erilaisia näkökohtia sairaanhoitajan työssä. Ihmisten kohtaaminen erilaisissa tilanteissa on molemmissa teoksissa tärkeä teema. Ursula leirillä on enemmän salapoliisitarina kuin sairaanhoitajan työtä esittelevä, kun taas Ursulan uusi tehtävä, vaikka Ursula siinäkin joutuu käyttämään salaisuuksia vainuavaa aistiaan on sairaanhoidollisesti antoisampi. Tosin en tiedä, kuinka relevantteja kaikki ne tohtori Hopen käyttämät metodit ovat nykyajan psykiatrisessa sairaanhoidossa.
Ihan mielenkiintoisia osia kiintoisassa sarjassa, josta toivoisi otettavan uudistetut suomennokset. Minulla on nyt lukuvuorossa ennen suomentamaton sarjan osa ja minua hieman mietityttää, josko näitä suomeksi ilmestyneitä olisi hieman lyhennetty. Mielenkiintoinen näkökulma Ursula-kirjojen suomentamiseen on, että suomantaja Lea Karvonen on pseydonyymi, ja esiintyy myös Viisikko-kirjojen suomentajana. Viisikoistahan on kirjoitettu, että suomentajat häpesivät niiden suomentamista ja käyttivät siksi salanimeä. Jotain yhteistä seikkailuhenkeä Viisikoissa ja Ursuloissa kyllä on, mutta onko se myös vienyt jotain oleellista Ursuloiden hengestä - ei ole viitsitty niin suuresti panostaa suomennokseen? Jos, niin minusta se on kyllä sääli, sillä ei Ursulat (eikä sen puoleen Viisikotkaan) mitään huonoja kirjoja ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti