Momoko Harasaki: Surusta puhkesi laulu!

Momoko Harasaki
(Toimittanut  Kiyshi Harasaki)
Surusta puhkeaa laulu
SLEY, 1983
Suomentanut Virpi Turunen
Kansi Seija Tuominen
192 s,

Enkö todellakaan tiennyt, mikä sairaus minulla oli? Kun Kiyoshi kysyi osaaottavaisesti: "Etkö sinä todella huomannut mitään?" purskahdin nauramaan omaa ajattelemattomuuttani. Keuhkoputken tähystyksen jälkeen rauhoituin, vaikka minut suorastaan ajamalla ajettiin kotiin sairaalasta.

Momoko Harasaki on neljän lapsen äiti, pastori Kyoshi Harasakin puoliso. Sitten hän sairastuu. Minua hieman hämmentää se tapa, millä Harasaki saa kuulla sairastavansa keuhkosyöpää. Hän menee sairaalaan, mutta diagnoosia ei kerro hänelle lääkärit ja miehensäkin miettii, pitäisikö hänen kertoa vaimolleen, että tällä on pitkälle edennyt keuhkosyöpä. Pitäisikö potilaan saada kuulla diagnoosi? En tiedä, onko tämä ollut ajalle tyypillinen  tapa (1970-lukua) vai onko kyseessä ehkä japanilainen tapa. Lopulta mies päättää kertoa tilanteen Momokolle, josta tämä on hyvin kiitolinen. Että mies rakasti häntä niin paljon, että uskalsi kertoa hänelle tilanteen.

Surusta puhkeaa laulu on eräänlainen jälkisäädös. Momoko pitää päiväkirjaa ajatuksistaan perhettä ja sairautta kohtaan. Teos jakaantuu  päiväkirjaaan Kyoshille ja päiväkirjaan lapsille sekä sanoihin jälkeenjääneille, joihin kuuluu muun muassa seurakuntalaiset.

Kuoleman teema on vahva, jos Momoko kohta katsookin asioita vahvan uskonsa pohjalta valoisasti.

Kuolema sinäsnä on säälimätön. Se ei ole kaunis, eikä sitä voi kaunistellakaan. Silti ihminen haluaa kuolla kauniisti. Hän haluaa hyvän kuoleman. Mutta hyvä kuolema ei olekaan kuoleman, vaan elämän muoto. Onkin kysymys siitä, kuinka eletään elämän viimeinen  vaihe, se jolloin katsottava kuolemaa suoraan silmiin. 

Surusta puhkeaa laulu on kirja, jossa puhutaan ei vain kuolemasta, vaan ennen kaikkea elämästä. Rakkauden ilmaisut limittyvät anteeksipyyntöihin. Tämä anteeksipyytäminen lienee japanilainen nöyryyden ja toisen kunnoituksen tapa. Momokokin pyytää anteeksi läheisiltään, että tuottaa heille niin paljon huolta ja vaivaa. Silti hän myös kokee olevansa rakkauden ympäröimä.

 Nukun keskellä kukkien.

Neilikka ja harsokukka,

iirikset ja keltainen krysanteemi ruukussaan,

jokainen niistä on omalla tavallaan kaunis.

Nukun keskellä rakkautta

ja kiitän lämpimistä ystävän käsistä,

jotka ojentuvat minua kohti läheltä ja kaukaa.

Ystävyys on kuin hienoin kukkien tuoksu.

Nukun yksin vuoteessani

kuin peukaloisprinsessa, joka on ryöminyt ruusunkukkaan.

Kaikki tämä hyvyys ympäröi minut,

sulkee minut syliinsä.

Voinko enää enempää toivoa?

Yksi Momokolle tärkeä asia seurakunnan ja lähetystyön ohella on kirjasto, joka jos nyt oikein muistan on erityisesti lapsille suunnattu. Kirjastoon viitataan teksissä aika ajoin.

Teen yllätysvierailun Pinocchio-kirjaston tarinatuokioon ja kerroin Epameinondaan tarinan.

Kuka tai mikä oli Epameinondaa? Pinocchion toki tiedän. Kirjassa on muutamia kulttuuriviittauksia, kuten Joan Bates ja Harry Belafonte.  Syöpään kuolleen sveitsiläisen papinrouvan, Susannen kirjeet   sekä  Korealaisen Isuku Anin elämäkerta kiinnostavat. Mahtaisiko niitä löytää suomeksi?

...

Tällä kuittaan Helmet lukuhaaste 2016 kohdan 6: Kirjastosta kertova kirja

Tämä sopii myös Kurjen siivellä -haasteesseen

Tällä saan myös uuden kasvin Kirjaherbariooni, sillä Momoko tarkoittanee Persikkaa. Persikka (Prunus persica)