Paula Laaksonen: Sanna ja esteratsun arvoitus!

Paula Laaksonen

Sanna ja esteratsun arvoitus

Uusi Tie, 1990

Kansikuvitus: Kristiina Kolari

129 s.

Sanna on 14-vuotias hevoshullu. Hänellä on 9-vuotias pikkusisko Jonna, joka on myös hevosista kiinnostunut, mutta on muös innostunut ruoanlaitosta sillä aikaa, kun tyttöjen äiti on jossain Härmässä. Sanna haaveilee omasta hevosesta ja kuinkas käykään, kun äiti palaa matkoiltaan, on hänellä tuomisina Madanga, "pikkukakaroiden poni", kuten ratsastuskoulun omistajan Ellun tytär  Erika tätä kutsuu.

Kun Ellun ratsastuskoulun hevoset laukkaavat pitkin maalaispikkukaupungin kujia ja metsiä on niiden saamisessa kokoon aika homma. Kaiken jälkeen kuitenkin todetaan, että Madanga on kadonnut. Sitä ei löydy mistään. 

Kun Sanna sitten saa kirjeenvaihtoystävältään kuvia, joissa on aivan Madangan näköinen hevonen, lähtee Sanna yksinään hakemaan polleaan takaisin ja joutuu suurempaan kuin pulaan.

Sanna ja esteratsun arvoitus on hevoshullujen peruskauraa. Hevosia, hevosia ja koulunkäyntiä, seurustelua ja seikkailua.

Kyllä tämä ihan mukava kirja oli, ei siinä mitään. Paitsi hevoskirja, on tämä kirja myös hengellistä lastenkirjallisuutta. Usko ja hengelliset asiat tulevat Sannalle tutuksi poikakaverin myötä, kun he eräänä sateisena päivänä lähtevät seurakuntatalolle teetä juomaan. Hengellisiä asioita ei kuitenkaan tuoda paukuttaen päähän. Kun poikakaveri Murtsi tulee uskoon ja kertoo, että on yösydännä herännyt rukoilemaan Sannan puolesta alkaa Sannakin ihmetellä, josko näissä jotain olisi. Olihan se ihmeellistä, että kun hän oli pahemmassa kuin pulassa ja selivää pulasta ihmeellisesti, niin se voisi johtua siitä, että joku on samaan aikaan saanut sydämelleen valtavan tarpeen rukoilla tytön puolesta. 

Tämä oli siis ihan luettava kirja. Mitä kuitenkin ihmettelin ja hieman pidän outona on se, että 14-vuotias tyttölapsi seurustelee ikäistään huomattavasti vahemman pojan kanssa. Murtsin täytyy kuitenkin olla jo ainakin kahdeksantoista, koska hänellä on auto. Ehkä jopa vanhempikin. Ikää ei mainita. Vanhemmilleen Sanna puolustautuu, että kun ei tässä kylässä ole samanikäisiä poikia. Jaa jaa. Minun mielestä 14-vuotias on kyllä ihan lapsi eikä sen ikäisten pitäisi vielä seurustella sanan varsinaisessa mielessä. Ihastunut voi olla, olin minäkin aikoinanani ihastunut erinäisiä kertoja, mutta seurustelu, se ei ole lasten puuhaa.

Hengelliseksi lastenkirjaksi tämä on kuitenkin minun mittapuun mukaan hieman erilainen kerronnaltaan. Asioista ei lässytetä, ei paukuteta päähän eikä jurputeta.Todetaan vain osana elämää.

Erikoissanat:

Tyrkytys 

Esiintyy parikin kertaan teksissä ja sillä ilmeisesti tarkoitetaan kaupassa olevaa tarjousta. En ole koskaan kuullut käytettävän tässä yhteydessä.

Vitsit:

Kirjassa on muutama puujalkavitsi, joista yksi oli tuttu ja muutama ennenkuulematon.

- Mikä on maailman siistein eläin?

- En mä tiedä, oisko pesukarhu?

- Hevonen tietysti. Sillä on aina harja mukana.

Kolmas vitsi, jossa mainittiin intiaani ei saanut minua edes hymyilemään, vaikka pointin tajusinkin. Minä en varmaankaan ole kovin huumorintajuinen ja ainakin musta huumori on sellaista, mikä ei juuri naurata.

...

Helmet lukuhaaste 2016 kohta 28: perheenjäsenellesi tärkeäää aihetta käsittelevä kirja. Veljelle (samoin kuin itseleni) usko on tärkeä juttu. Veljentyttärelle hevoset merkitsevät myös paljon.