Tuulia (Tyyni Tuulio): Marja-Liisan oma koti!

Tuulia (Tyyni Tuulio)

Marja-Liisan oma koti

WSOY, 1945

125 + 1 s.

- Minkätähden alatte opiskella, vaikka jo olette naimisissa? kysyi eräs aika vaarallisen näköinen mustatukkainen täti laiskanlinnastaan. (Nyt jo istuttiinkin.)

Ettäkö minkätähden? Kuinka siihen osaisin vastata? Alan opiskella siksi, että opiskeluni aina on ollut selviöm enkä ymmärrä, miksi naimisiinmeno sitä estäisi. Alan opiskella, koska luonto vetää inua opintoihin - koska Harrikin tahtoo minun opiskelevan. Mutta kuinka osaisin selittää sitä tuolel lievästi nenäänsäpuhuvalle tädille? Punastuin vain pahemmin enkä osannut sanoa juuri mitään.

Marja-Liisa on nuori, aika äskettäin naimisiin mennyt maaseudun kasvatti. Hänen isänsä on kunnanlääkäri, joka on uudessa aviossa perheen äidin kuoltua (uusi puoliso on tämän kuolleen puolison sisko). Harri, Marja-Liissan puoliso on sotainvalidi. Menettänyt sodassa toisen kätensä, valmistelee kuitenkin väitöskirjaa. Eletään jatkosodan aikaa.

Kerronta on päiväkirjamaista, jossa Marja-Liisa kertoo nuorenparin elämästä Helsingissä, seitsemännen kerroksen kaksiossa. Marja-Liisa opiskelee yliopistossa ainakin kieliä ja Sibelius-akatemiassa musiikkia.

Kirja ei ole  niinkään juonellinen tarina, vaan arkielämän kuvausta ja mielen liikkeitä enemmän kuin tapahtumia. Esimerkiksi Harrin ja Marja-Liisan suhde Emintimään, eli Tuireen, Harrin nuoreen äitipuoleen, joka kutsuu Marja-Liisaa pikku pikku emännäksi, mutta jota Marja-Liisa kirjan lopussa alkaa pikku hiljaa ymmärtääkin, on keskiössä.

Traagisuutta kirjaan tuo Marja-Liisan saama suruviesti, Risto-veljen kaatumisesta rintamalla. Sotaa tässä kirjassa kuvataan kuitenkin hyvin vähän, jos ollenkaan. Se on siellä taustalla ja rivien välissä aistittavissa.

Sitten Marja-Liisa saa kuulla uutisen - hän saisi lapsen. Miten nyt käy opiskelujen.

Marja-Liisan oma koti on kiintoisa kuvaus sotavuosilta. Se on, niin kotielämän kuvausta kuin onkin, myös aika kultturellinen teos ja naisen oikeus omaan elämään tulee esille ilman suuria politikointeja, esimerkiksi mainitaan hammaslääkärin uraa aloitteleva Eila ja lääkäri Aino Auer.

Kulttuurinäkökohdista uteliaisuutta herätti maininta Wäinö Aaltosen Voiton Jumalatar seppelöi nuoruuden -veistoksesta yliopiston aulassa. Vieläköhän veistos löytyy paikaltaan, vai onko vuodet siirtäneet sen menneisyyteen?

Kirjan miljöö on helsinkiläinen, vaikka välillä piipahdetaankin maaseudulla. Helsinkiin liittyviä paikanimimainintoja ovat muun muassa Fazerin kahvila, Merikatu, Veduta, Kaivopuisto, Hietaniemen hautausmaa. 

Ihan hauska ja idyllinen nuortenkirja. Tarina on alkujaan ilmestynyt myös Kotiliedessä jatkokertomuksena nimellä Seitsemännen kerroksen nuoripari (Jos nyt muisti ei tee tepposia). Tämä kirja on ymmärtääkseni jatkoa Marja-Liisa harjoittelee -kirjaan, jota en ole lukenut, mutta harjoitteluaikaan kyllä viitataan. 

...

100 suomalaista kirjaa

---
EDIT: Marja-Liisa harjoittelee kirjasta on kirjoittanut monipuolisesti ja valaisevasti Sinisen Linnan Maria.