Kaija Pakkanen: Annikki, sairaanhoito-oppilas!

Kaija Pakkanen

Annikki, sairaanhoito-oppilas

Gummerus, 1953
2. painos

156 s.

Annikki Kuru on nuori pohjanmaalta kotoisin oleva tyttö, joka on hakeutunut sairaanhoito-oppilaitokseen, joka sijaitsee Karjalassa, ilmeisesti Viipurissa. Eletään siis aikaa ennen toista maailmansotaa, kun Karjala oli vielä osa Suomea. Annikki ystävystyy toisen opiskelijan, Ailin kanssa, joka kuitenkin unelmoi arkkitehdin urasta tai edes sisustussuunnittelijan ammatista, mutta Aili on köyhä eikä varaa urasuunnitelmiin ole. Sitten Aili jää auton alle, menettää toisen jalkansa ja onnellisten sattumien kautta pääsee kuin pääseekin opiskelemaan haluaamansa ammattiin.

Ailin muutettua Helsinkiin Annikki kokee itsensä hieman yksinäiseksi, mutta opiskelu vie mukanaan tuoden niin iloa kuin harmia. Myös romantiikkaa on luvassa, kun Annikki tapaa nuoren miehen nimeltä Sakari.

Rakastan Helen Boylstonin ja Helen Welssin sairaalamaailmaan sijoittuvia tyttökirjoja samoin kuin Lucilla Andrewsin sairaalamaailmaan sijoittuvia romanttisia kirjoja. Tämä suomalainen näkemys sairaanhoitajan ammatista on mukava mauste tarjonnassa. Kovin paljon tässä ei sairauksiin eikä hoitotoimenpiteisiin kiinnitetä huomiota, enemmänkin nuoren ihmisen kasvua kuvataan, mutta kyllä sairaalamaailmakin tulee kuvatuksi aina hierarkiaa myöten. 

Koska tämä kirja kertoo aika kaukaisesta ajasta on sairaanhoitajan ammattikin muuttunut aika paljon. Enää ei sairaanhoitajat muovaile nauhoista ja papereista viihdykettä potilaille eivätkä käy tarjoilemassa ruokaakaan. Eikä sukkiakaan taideta enää parsia. 

Sairaanhoidon ja Sakarin lisäksi Annikki on kiinnostunut kirjoittamisesta. Kun eräs lehti julkaisee Annikin kirjoituksen (erään opiskelijatoverin ovelan suunnitelman kautta) toivoen lisääkin kirjoitelmia on Annikki onnessaaan, mutta myös häpeissään, että oli ajatellut kavalia ajatuksia toveristaan. 

Kaija Pakkasen kerronta on lämmintä ja myötäelävää, kuvailevaa ja kiinninappaavaa. Pidin paljon tästä kirjasta, ja kansikin on sellainen, joka herättää lukuhaluja. Harmi vain, että kansikuvittajaa ei mainita. 

Kiintoisia lausahduksia, joiden muodot ovat minulle uusia ja erikoisia.

"Ei sade näiden maisemien näkymille ehdi"

"Pelkäät turhaan, eihän se sinua minnekään viskaisi.." 

Elämyshaaste kohta 3: Kirja, joka käsittelee sitä toiveammattiasi, johon et päätynyt