Eira Pättikangas
Myöhään kukkiat kukat
Karisto, 2017j
312 s.
Eletään 1930-luvun loppuvuosia jossain päin pohjanmaata. Konimäen talon isäntä Mattias keittelee tervaa ja kolme tytärtä auttvat siinä, missä pystyvät ja omimmaksi tuntevat.
Vanhin tytär Siikri pukeutuu kuin miehet, ompelee ja auttaa tervahaudallakin. Petta, keskimmäinen tytär haaveilee sulhasista karja.nhoidon ja muun keskellä ja nuorin Malvi seurailee isompiansa. On Konimäessä vielä muorikin, Eetla nimeltänsä, Mattias-isännän anoppi, kuolleen puolisonsa äiti.
Pättikankaan kerronta on raikasta, lystikästä, hersyvää, muhevan maanläheistä ja lämpöistä. Se on kuin keitos, josta ei puutu maittavaksi tekevää pientä kirpakkuuttakaan. Kirjan nimi on oivallinen, viittaa rakkauteen, joka juuri talvisodan alla alkaa sykkiä niin nuoren kuin vanhankin syrämess.
Tekstinäyte:
- Ei tainnut miehes tulo olla sule mikää mieluusa yllätys, mutta pareet ittelles näin, mummo jatkoi. - Lopetat ne turhat ja friskaapelit haaveelus kuusta tavaihalla, aukaaset silmäs ja tyryt töntöröhös niin ku muukki ämmät.
----
Tällä mukana kirjankansibingossa. Valitsin kohdan kukka, sillä kannessa on ikkunalla pelargonit kukkimassa ja nimessäkin kukat mainitaan.
Seinäjoen kaupunginkirjaston kirjastohaaste kohta 48: Lue kirja, jossa kerrotaan sisaruksista.
Jämsän kaupunginkirjaston kesähaaste: Tänä kesänä olen lukenut suomalaisen kirjailijan kirjan.
Anonyymiys-haasteeseenkin tämän laitan, sillä kirjassa on eräs hahmo, joka jää anonyymiksi.Konimäen vanhin tytär, se miesmäisesti pukeutuva Siikri alkaa odottaa lasta, jonka isästä hän ei puhu eikä pukahda. Lukija toki voi aavistaa ja tehdä arveluja isästä, mutta varmuudella sitä ei voi sanoa, sen verran vähille sanoile kertoja tämän jättää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti