Naistenviikon 1. kirja: Aino Räsänen - Katariina ja Anu-Riiikka!

Tuijata, kulttuuripohdintoja -blogissa on jo kolmatta neljättä vuotta lukuhaaste naistenviikon kunniaksi. Minä otan osaa haasteeseen nyt kolmannen kerran. Tarkoituksena on lukea kirjoja, jotka ovat esimerkiksi  nimipäiväsankareiden kirjoittamia tai joissa nimipäiväsankarit esiintyvät. 

Minulla oli tämä haaste jo muutamia päiviä mielessäni, mutta aloin katsella sopivia kirjoja luettavaksi vasta eilen, Riikan päivänä, ja tuli hieman kiirus päästä kirja/päivä -vauhtiin. Helteet vielä päälle.

No, tässä sitä nyt ollaan ensimmäistä kirjaa esittelemässä.

18. heinäkuuta Riikan päivä.

Luin Aino Räsäsen kirjan Katariina ja Anu-Riikka. Julkaissut Karisto, 1965, 265 s.

Kirja kertoi sisaruksista, joilla on sama isä, mutta eri äiti. Tässä tullaankin toiseen naistenviikon nimipäiväsankariin, Saaraan, jonka nimipäivä on tänään. Anu-Riikan, joka on sisaruksista nuorempi äiti on Saara, tomera kristitty ja marttarouva, leski, joka ompelee ahkerasti niin myyntiin kuin tyttären tarpeiksi. Anu-Riikka on kymmenen vuotta Katariinaa nuorempi, ylioppilaaksi pääsystä on vuosi ja tyttö haaveilee mannekiinin urasta, ja milloin mistäkin. Katariina on jäykempi, vanhapiika, konttorirotta, joka on jättänyt omat opiskelut mahdollistaakseen Anu-Riikan opiskelut.

Kesän alussa Anu-Riikka tutustuu Anittaan, Robert Konsan veljentyttäreen. Robert Konsa eli Rolle on kuuluisa pakinoitsija, jonka juttuja Katarina on paljon lukenut. Anu-Riikka ja Anitta ovat kuin toistensa kaksoisolentoja pieniä eroja lukuunottamatta ja kas, siinä onkin jutun juoni. Anitta on rakastunut italialaiseen musikanttiin, jota Robert Konsa ei hyväksy vaan haluaa Anittan seurustelevan ystävänsä Atte Sepänkiven kanssa. Ja Anu-Riikka ja Anitta keksivät jekun, johon Katarinakin lopulta sekaantuu vakavin seuraruksin, nimittäin tunteiden suhteen.

Katarina ja Anu-Riikka on kepeä rakkausromaani, viihdekirjallisuutta. Olen lukenut Räsäseltä aiemmin vain nuortenkirjoja, mutta tämä on tyyliltään aivan erilainen enkä tiedä, onko tämä ihan mun ominta tyyliä. Kyllähän tämän luki ja välillä lukeminen oli jopa nautinnollista, mutta - no, ei ihan sitä kaikkein kiinnostavinta. Muutamia hauskoja ja erikoisia sanontoja tässä oli tavanomaisuutta rikkomassa.

Sanat tulivat väkäpäinä

kenotti kokalla koprin

istua äkötti

Naiskuvauksesta:

"Atte oikaisi jalkansa ja nauroi. - Niin monta kuin on naista niin monta on juonittelijaakin. On ollut aina ja tulee olemaan. --- --- ---

"Vaiti sotkuinesi! Konsa työnsi Katariinan luotaan. - Naisen petoksella on tapettu tässä maailmassa monta asiaa, niin rakkautta kuin miestäkin. Koko teidän sukukuntanne on yhtä sotkua! Eikä se parane vaikka maailma kuinka viisastuisi. Aina on mies teidän uhrinne, te himoitsette murjoa häntä. Koko teidän rakkautenne on vain vallan tavoittelua, himoa saada pesiytyä ja hallita. Huokaatte tekopyhästi, että maailma on miesten maailma, mutta teidän käärmeitten maailma se on. Niin kauan kuin teistä yhdenkin jalka polkee maata, niin kauan on juonittelua meidän päämme menoksi."