Helmi
Alkuteos: The pearl
Suomentanut Alex Matson
Tammi, 1971
117 + 1 s.
Alkulause:"Kun Kino heräsi, oli vielä melkein pimeätä."
Loppuulause: "Ja helmen laulu aleni kuiskaukseksi ja kuoli."
Steinbeckin pienoisromaani tai novelli, miten tätä nyt kukin määrittelee on tiivis pieni kertomus Kinosta ja Juanasta ja heidän pienokaisestaan Coyotitosta. He asuvat jossain Yhdysvaltain rannikkoseudulla ja ovat köyhiä. Kun Coyotitoa puree skorpioni he yrittävät saada apua lääkäriltä, mutta tämä ei ota heitä vastaan, koska kuilu rikkaiden ja köyhinen, valkoisten ja alkuperäisasukkaiden välillä on suuri ja ennen kaikkea lääkäri ajattelee vain rahaa.
Kino on helmenkalastaja ja hän lähtee sukeltamaan löytääkseen kyllin hienon helmen ja saadakseen rahat, joilla ostaa lääkärin palvelu ja hän löytääkin helmien helmen. Ja samalla kun hän löytää sen, on pienokainenkin tervehtynyt.
Kino alkaa kuitenkin haaveilla paremmasta elämästä.
Kun tieto löydöstä kiirii ympäri seutua saa Kino kuitenkin huomata, että kaikkialta alkaa kuulua "pahanenteistä laulua". Yksi ja toinen haluaa helmen itselleen, muun muassa lääkäri, joka nyt tulee muka auttaakseen pienokaista, joka on jo täysin terve.
Helmi on hieno teos, mutta surullinen sellainen. Niin kauniina kuin Helmi kiilteleekin ja lupailee rikkauksia ja kaikkea hyvää, saa Kino huomata, että loppujen lopuksi onni on jotain muuta kuin raha ja rikkaus. Rikkauksia ympäröi aina kateus, valta ja omanvoiton pyynti.
..
Helmen on lukenut myös Paula, joka miltei pidätti henkeään eläytyessään tarinan henkilöiden asemaan, Suketukselle Helmen lukeminen oli puhdasta iloa, samalla kuitenkin se toi palan kurkkuun ja väristytti. Jokke huomioi puolestaan vivahteikkaan kerronnan ja sen tosiasian, että alistettu yksilö pysyy läävässään potkaisee häntä onni tai onnettomuus.
Totta, on surullinen kirja.
VastaaPoista