Maailman kirkkaalle laidalle
Alkuteos: To the Bright Edge of the World
Suomentanut Marja Helanen
Bazar, 2017
553 +1 s.
Päiväkirjaromaani hyytävän kylmästä Pohjolasta on vaikuttava teos. En oikein tiedä, miten suhtautua tähän teokseen. Tässä on niin hyytäviä aineksia, että yleensä kartan ja vältän tarinoita, jotka vievät pelon ja kauhun äärirajoille. No, ei tämä ihan kauhutarina kuitenkaan ole, mystistä ja maagista kuitenkin. Tästä löytyi kuitenkin sen verran paljon myös muita aineksia, kauneutta ja arvoja - ainakin niiden pohdintaa. Kerronta on hienovireisesti yhdistelmä kaunokirjallista romaania ja tarkkanäköistä historiakirjoitusta. Tämä historiallisuus kuvaliitteineen ja kuvituksineen pistääkin minut mietteliääksi. Onko tämä tarina totta? Autenttisuuden luomiseksi onkin todella nähty vaivaa.
Kirjan kirjoittamisprosessissa on vaikutteita saatu todellisesta Alaskaan tehdystä tutkimusmatkan päiväkirjasta. Kirjailija on rakentanut miljöön apunaan 1800-luvun kirjallisuus aina lääkäriopuksista Alaskan historiaan ja ortodoksisuuteen. Ajallisesti teos sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, vaiheeseen, jolloin Alaska on siirtynyt Venäjän omistuksesta USA:n territorioksi. Kirjan päähenkilö on everstiluutnantti Allen Forrester, joka johtaa tutkimusretkikuntaa halki Alaskan. Hänen seuranaan matkaa tekee myös miehet nimeltä Pruit, mies, jota menneisyys ei jätä rauhaan ja Tillman, joka on helposti tulistuva luonne, tai ainakin saa rettelöitä aikaan.
Allenin kanssa tarinaa vie vuorotellen eteenpäin hänen vaimonsa Sophie Forrester, jonka on ensin määrä lähteä Allenin mukaan osalle matkaa, mutta, kun hän huomaa olevansa raskaana hänen täytyykin jäädä kotiin. Lisäksi kirjassa on siirtymiä nykyaikaan ja kirjeitä Allenin kaukaisen jälkisukupolvisen henkilön ja alaskalaisen museointendentin välillä. Kerronta etenee siis sekä historiassa että nykyajassa. Kirjassa on myös merkintöjä ilmasto-olosuhteista ja lyhyitä mietelmiä. Niiden tekijää ei mainita, mutta tarinan edetessä sekin salaisuus paljastuu.
Kirjassa on vahva alkuperäiskansojen taruston vaikutus. Näissä taruissa onkin kirjan hyytävin osuus. Se on vielä hyytävämpi kuin Pohjoisen tuulet tai tundran jäätiköt. Kirjassa on myös vahva rakkaustarina, joka kantaa yli vaikeuksien ja luo kirkkaan sillan syntymästä kuolemaan, pimeydestä valoon.
Sanoisin, että tämä on fantasiaa, joka miltei vetää vertoja Tarulle sormusten herrasta (jonka olen nähnyt vain elokuvana), eikä ihme, sillä onhan kirjailija nimetty yhden sen henkilön mukaan. Voisin hyvin kuvitella tämän kirjan elokuvana, mutta en tiedä, tohtisinko katsoa sitä. Sen verran kylmiä väreitä muutamat intiaanitarut ja -hahmot minussa saivat aikaiseksi.
"Antakaa minun pysyä siinä nahkaveneessä. Antakaa minun kiitää jylyssä ja tyrskyssä. Elossa, keulassa, auringossa, tuulessa ja makean veden pärskeissä. Viekää minut eteenpäin, maan ääriin, lasten nauru tuulen täyttämänä purjeena, ja viekää minut sitten vielä kauemmas. Taivutetut pajunoksat ja hirvennahka. Hurja luonto, kanna minua. Vie minut perille. Olen sinun huomassasi.
'Opeta minua ajattelemaan loppuani ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.'"
Maailman kirkkaalle laidalle on tarina paitsi vahvasta ja uskollisesta rakkaudesta, kunnianosoitus luonnolle ja Alaskan alkuperäiskansoille.
---
Teos on luettu myös mm. Kirsin kirjanurkassa jossa lukija oli aivan myyty erityisesti silloin, kun Sophie Forrester aloittaa valokuvauksen kuvatakseen lintuja vastoin kaikkia sovinnaisuussääntöjä,Kulttuuri kukoistaa blogissa puolestaan kirjan katsotaan leviävän liikaa, teosta suositellaan kuitenkin muun muassa valokuvauksen kehityksestä kiinnostuneille ja satumaisuutta sietäville,
...
Tundran lumoissa -lukuhaaste
Yhdysvallat-haaste kohta 4: alkuperäisasukkaat osana kirjaa
Kirjan kirjoittamisprosessissa on vaikutteita saatu todellisesta Alaskaan tehdystä tutkimusmatkan päiväkirjasta. Kirjailija on rakentanut miljöön apunaan 1800-luvun kirjallisuus aina lääkäriopuksista Alaskan historiaan ja ortodoksisuuteen. Ajallisesti teos sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle, vaiheeseen, jolloin Alaska on siirtynyt Venäjän omistuksesta USA:n territorioksi. Kirjan päähenkilö on everstiluutnantti Allen Forrester, joka johtaa tutkimusretkikuntaa halki Alaskan. Hänen seuranaan matkaa tekee myös miehet nimeltä Pruit, mies, jota menneisyys ei jätä rauhaan ja Tillman, joka on helposti tulistuva luonne, tai ainakin saa rettelöitä aikaan.
Allenin kanssa tarinaa vie vuorotellen eteenpäin hänen vaimonsa Sophie Forrester, jonka on ensin määrä lähteä Allenin mukaan osalle matkaa, mutta, kun hän huomaa olevansa raskaana hänen täytyykin jäädä kotiin. Lisäksi kirjassa on siirtymiä nykyaikaan ja kirjeitä Allenin kaukaisen jälkisukupolvisen henkilön ja alaskalaisen museointendentin välillä. Kerronta etenee siis sekä historiassa että nykyajassa. Kirjassa on myös merkintöjä ilmasto-olosuhteista ja lyhyitä mietelmiä. Niiden tekijää ei mainita, mutta tarinan edetessä sekin salaisuus paljastuu.
Kirjassa on vahva alkuperäiskansojen taruston vaikutus. Näissä taruissa onkin kirjan hyytävin osuus. Se on vielä hyytävämpi kuin Pohjoisen tuulet tai tundran jäätiköt. Kirjassa on myös vahva rakkaustarina, joka kantaa yli vaikeuksien ja luo kirkkaan sillan syntymästä kuolemaan, pimeydestä valoon.
Sanoisin, että tämä on fantasiaa, joka miltei vetää vertoja Tarulle sormusten herrasta (jonka olen nähnyt vain elokuvana), eikä ihme, sillä onhan kirjailija nimetty yhden sen henkilön mukaan. Voisin hyvin kuvitella tämän kirjan elokuvana, mutta en tiedä, tohtisinko katsoa sitä. Sen verran kylmiä väreitä muutamat intiaanitarut ja -hahmot minussa saivat aikaiseksi.
"Antakaa minun pysyä siinä nahkaveneessä. Antakaa minun kiitää jylyssä ja tyrskyssä. Elossa, keulassa, auringossa, tuulessa ja makean veden pärskeissä. Viekää minut eteenpäin, maan ääriin, lasten nauru tuulen täyttämänä purjeena, ja viekää minut sitten vielä kauemmas. Taivutetut pajunoksat ja hirvennahka. Hurja luonto, kanna minua. Vie minut perille. Olen sinun huomassasi.
'Opeta minua ajattelemaan loppuani ja mikä minun päivieni mitta on, että ymmärtäisin, kuinka katoavainen minä olen.'"
Maailman kirkkaalle laidalle on tarina paitsi vahvasta ja uskollisesta rakkaudesta, kunnianosoitus luonnolle ja Alaskan alkuperäiskansoille.
---
Teos on luettu myös mm. Kirsin kirjanurkassa jossa lukija oli aivan myyty erityisesti silloin, kun Sophie Forrester aloittaa valokuvauksen kuvatakseen lintuja vastoin kaikkia sovinnaisuussääntöjä,Kulttuuri kukoistaa blogissa puolestaan kirjan katsotaan leviävän liikaa, teosta suositellaan kuitenkin muun muassa valokuvauksen kehityksestä kiinnostuneille ja satumaisuutta sietäville,
...
Tundran lumoissa -lukuhaaste
Yhdysvallat-haaste kohta 4: alkuperäisasukkaat osana kirjaa
Ihana aikuisten seikkailukirja <3
VastaaPoistaKuulostaa houkuttelevalta! Pidin kovasti Iveyn kirjasta Lumilapsi, joka sijoittuu Alaskaan, 1920-luvulle, ja jossa vanha venäläinen satu ja ralistinen kerronta ovat läsnä yhtäaikaisesti. Pohjoisen luonnon kuvaus oli siinä hienoa.
VastaaPoistaTämä realistisuuden ja fantasian rajanveto onkin se jännin juttu, mikä laittaa mietteliääksi.
Poista