Lofotin-Liisa
Alkuteos: Lofots-Lisa
Suomentanut: Helmi Krohn
Otava, 171 s.
Kansikuva: Heljä Lahtinen
"Juttu alkoi sillä, että Ester välitunnilla sai koko neljännen luokan innostumaan keksimällä uuden sanan - tervapää! Ei kukaan ollut aikaisemmin käyttänytsellaista sanaa, mutta nyt se äkkiä tuli muotiin, samoin kuin kaikki muutkin sanat, jotka Ester oli keksinyt"
Näin alkaa tämä kiva vanhanajan tyttökirja tanskalaisesta älykkötytöstä Liisasta. Liisa ei kuitenkaan halua itseään kutsuttavan tervapääksi, ihmiseksi, jonka päähän kaikki tarttuu ilman ponnistuksia. Sillä Liisan mielestä "Tervapäät eivät lainkaan ikävöineet kaikkea sitä ihmeellistä elämässä, mikä saattoi unohtamaan, että maailmassa oli lainkaan jotain sellaista kuin huomispäivän läksyt ja aineet. He eivät voineet koskaan keskustella sellaisesta, mitä sanomalehdissä seisoi, eikä heidän aivoissaan ollut tilaa millekään muulle kuin sille, mitä he oppivat koulussa ja mitä ei tarvinnut itse keksiä eikä ajatella."
Liisa asuu Länsi-Jyllännissa, josta kirjassa kerrrotaan, että siellä ei ollut oikeita kouluja, mikä maininta minua hieman ihmetyttää. No, Liisalla oli ollut kotiopettaja ja hän oli utelias, tiedonhaluinen nuori. Isän mukana Liisa oli ollut tutkimassa arkeologisia kaivauksia ja niinpä hän oli tiedoissa hyvin paljon luokkatovereitaan edellä.
Lopulta Liisa saikin jättää luokan kesken ja lähteä äidin sukulaisten luokse, ensin Norjaan ja sieltä edelleen Lofooteille.
Lotooteilla Liisa tutustuu serkkuunsa Liviin, jonka kanssa hän karkaa kalastusretkelle jäämerelle ja kokee kaikenlaista uutta ja jännittävääkin, sillä hän putoaa pää edellä kalansuolaamossa olevaan huuhtelualtaaseen. Liv uneksii "neroksi tulemisesta", se on milloin taiteilija, milloin näyttelijä, mutta kun Liisan aika Lofooteilla päättyy, Liv saa luvan lähteä vuorostaan Liisan mukana Tanskaan vieraisille ja se on Livin mielestä "melkein, mutta vain melkein yhtä hyvä, kuin olla nero." Liv on tyttö, joka ei pysty olemaan lainkaan paikallaan.
Olen lukenut tämän kirjan aiemminkin ja pidän tästä paljon. Kerronta on raikasta ja omintakeista ja kuvauksellista. Jäämerellinen ja arktinen ympäristö tulee hyvin esitellyksi ja kalastajan ammatti kalanmaksarasvoineen (nykyisin puhuttaisiin öljystä) on kiehtovaa.
---
Tundran lumoisssa -haaste
Seinäjoen kaupungin pääkirjaston kirjastohaaste kohta 5: Lue kirja, jonka olet lukenut lapsena tai nuorena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti