The Comple Journals of L.M.Montgomery- The PEI Years, 1889-1900
Oxford University Press, 2012
484 s.
Melkoinen luku-urakka, mutta mielenkiintoinen matka nuoren Lycy Maudin ajatuksiin ja elämään. Lycyn itsensä (?) ottamat valokuvat elävöittävät teosta ja tuovat tuon kirjailijan, ja myös lukijaina, niin rakastaman Prinssi Edwardin saaren idylliset maisemat edes hieman näkyville. Tosin mustavalkoisuus ja pieni koko haittaavat idylliä.
Kiinnostava yksityiskohta:
Lycy Maud ajatteli tehdä kouluesityksen Prince Albertin intiaaneista. Sepä esitys olisi ollut kiinnostavaa luettavaa minullekin, jos toteutui. Tunsiko Lycy yhtään myötätuntoa intiaaneja kohtaan ei ainakaan minulle avautunut. Jokin syy hänellä lienee ollut valita intiaanit kouluesityksensä aiheeksi. Tämä yksityiskohta nousi kerronnasta esille, koska intiaanikulttuuri kiinnostaa itseäni.
Lycy vaikuttaa kuitenkin olevan kuin kuka tahansa nuori tyttö, sillä hänkin ystävineen nauroi nuoruuden ilosta, kertoi kummitustarinoita ja mitä nyt nuoruuteen kuuluu. Kaiken kaikkiaan iloisuus ja hauskanpito on toistuva ilmaus, mikä näissä nuoruudenaikaisissa päiväkirjoissa ilmenee. Aivan viimeisillä sivuilla tunne vaihtuu, syynä elämää ravistellut tapahtuma. Samalla kirjoittaminen harventuu mutta syvenee.
"I have always found that the writing out of a pain makes it at least bearable".
Kirjoittaminen yhtenä terapiamuotona on itsellenikin ollut tärkeää ja hyväksi koettu keino.
Lycy Maud Montgomeryn Pientä Runotyttöä lukiessani olen monesti miettinyt, onko kirjailija kenties kirjoittanut omaa elämäänsä teokseen? Tätä kirjailijan päiväkirjaa lukiessani huomaan, että moni kirjialijan muistiinmerkintä on kuin Pienestä Runotytöstä. Otetaan esimerkiksi tämä.
"This evening I spent planting seeds in my modest little flower plot How strange and how wonderful it is to think of the beauty and colour and fragnance hidden away in the tiny brown seeds that I tucked into the dark earth. It is one of the best arguments I know of for immortality - or rather, future lives."
Tätä lukiessa näen sieluni silmin Emilian ja Jimmyn Uuden Kuun puutarhassa suunnittelemassa tai kylvämässä kukan siemeniä. Puutarhateema on yksi yhdistävä tekijä kirjailijan oman ja Runotyttö-trilogian välillä. Myös muutamat kirjamaininnat tuovat Runotytön mieleeni. Aikana, jolloin Runotyttöteos oli vielä kaukana tulevaisuudessa Montgomery kirjoittaa runoa syksystä, persikka- ja päärynäpuineen ja metsämiehen torvista.
Mieltä kiinnittää myös monet luontokuvaukset, jotka ovat tuttuja Montgomeryn tarinoista. Luonto onkin mitä ilmeisimmmin merkinnyt kirjailijalle paljon.
Teoksen loppupuolella kirjoittamistahti on, kuten mainitsin vähentynyt ja ulkonaisten seikkojen kuvailut ovat vaihtuneet sisäisen tulkintaan. Loppupuolella kirjailija myös kertoo lukemistaan kirjoista ja tämä kurkistus kirjailijan lukumakuun onkin kiintoisaa ja herättää uteliaisuuden joitakin teoksia kohtaan. Saisikohan niitä mistään käsiinsä?
Toimittajien tarkentavat viitetiedot henkilöistä, kirjoista, paikoista ja tapahtumista ovat avartavia ja täydentäviä, todellistavia näkymiä aikaan ja paikkaan.
-----
Minulla on tämä lyhentämätön Montgomeryn päiväkirja ja lueskelin sitä jokunen vuosi sitten. Olisi kiva saada seuraava osa tai sitten ne aikaisemmin ilmestyneet lyhennetyt versiot. Aika vaikea niitä on saada, katselin Amazonista silloin. Olen lainannut päiväkirjoja kirjastosta.
VastaaPoistaHarmi, kun päiväkirjoja ei ole suomennettu! Olen ehdottanut sitä joskus pariin kustantamoon, mutta ehkä se on liian kannattamatonta...
PoistaMinustakin olisi ihana saada nämä suomennettuina,vaikka tosiaan taitaa olla aika pienen joukon kiinnostuksen kohde. CDON comista olen katsellut, niin siellä on ainakin pari lyhennettyä versiota ollut saatavilla.
PoistaVarsinkin Maudin nuoruuden päiväkirjoja on ihana lukea. Olisi kiva lukea tätä "Complete Journals" -sarjaa, sillä onhan "Selected Journals" -niteistä jätetty paljon pois. En muista ollenkaan, millainen kuva intiaaneista välittyy hänen kirjoissaan. Olisi kiva tietää, millainen esitelmästä olisi tullut!
VastaaPoistaMuistelen, että tässä olisi ollut jokin pieni yksityiskohta jossain muussakin yhteydessä intiaaneihin tai johonkin väestönosaan liittyen ja josta en oikein pitänyt, en nyt löydä sitä tietenkään, tarkistaakseni asian, kun merkintöjä on niin monia ja englanti ei ole vahvuuteni.
PoistaNoita Valikoituja päiväkirjoja olen miettinyt, tohtisiko hankkia, mutta juuri tuo että monia kohtia on jätetty pois häiritsee minuakin. Kokonaiskuva kärsii, kun jotain jätetään pois, vaikka se tuntuisikin merkityksettömältä.