Viktor Astafjev
Selville vesille
Alkuperäisteos: Pereval (Ilmestynyt Povesti-kokoelmassa)
Suomentanut Ulla-Liisa Heino
WSOY, 1982
180 s.
"Kylä on saanut nimensä joelta. Miksi joki taas on senniminen, sitä ei tiedä kunnolla edes ylimetsänvartija. Kenties siksi, että joen suulla pienessä syvänteessä pyörii koko kesän valkoinen vaahtotyny ja sihisee niin kuin sen alla piileskelisi kiukkuisia hanhikukkoja. Tai ehkäpä joki on nimeltää ŠipitŠiha siksi, että niiden vuorten rinteillä, joiden lomittse se kiemurtelee, kasvaa siilimäistä orjantappuraa. Siperian kukat ja yrtit tuoksuvat joko hyvin hillitysti tai sitten suorastaan huumaavasti. Mutta kun orjantappura kukkii, harmaat vuoret saavat upean asun, ja tuuli pyörittää notkoissaa heleiden terälehtien pilviä, ja sakea ylimaallinen tuoksuu leviää kaikkialle. Sellainen tuoksu että kaikkeen tottuneet metsäläisetkin liikuttuvat vetäessään sitä nenäänsä.He eivät muuten tyydy vain nuuhkimaan sitä, vaan keräävät kourallisittain kivien lomaan laskeutuneita terälehtiä, pyydystävät niitä vedestä siivilöillä, kuivaavat ja keittävät niistä talvella teetä."
Selville vesille kertoo 11-vuotiaan Ilka-pojan vaiheista. Ilkan äiti on kuollut, hukkunut jokeen. Isä kulkee metsillä ja poika on äitipuolen hoivissa. Äitipuolen kanssa ei vain ole oikein hyvät välit. Äitipuoli on riidanhaluinen ja äyskeä nuoresta iästään huolimatta. Eräänä päivänä Ilka lyö äitipuoltaan vasaralla niin,että hän luulee tappaneensa tämän. Ilka karkaa. Vaikka hän sitten saakin tietää, että äitipuoli selvisi iskusta vähin vammoin eikä kuollutkaan, Ilka lähtee tukkilaisjoukon matkaan päämääränään oma kotikylä, sinne mummon ja papan luokse hän haluaa.
Tukkilaisten keskellä Ilka oppii paljon elämästä ja ystävyydestä, sekä myös siitä, että jos joutui pulaan ja vaikeuksiin, niin niitä ei pidä juosta karkuun vaan turvauduttava ihmisiin.
Takakansitekstin mukaan tämä on vahvasti elämäkerrallinen kirjailijan omiin kokemuksiin ja nuoruuteen 1930-luvun NL:ssa ja Siperian oloissa. Karhean konstailematon, ihmisläheinen nuoruuskuvaus, joka ehkä on lähinnä pojille suunnattu. Suomalainen teos on mukavan kokoinen ja hyvin käteen luonnistuva teos, jota ei ole hankala lukea. Kerronnan etenemisessä on välillä pientä takaumaa, mikä saa lukemisen hieman katkeamaan ja lukijana miettimään, että hei - mitenkäs se näin, mitenkäs se karkumatka ja elämä nyt etenikään, mutta ei kuitenkaan liian mutkikasta tai konstikasta.
Kansikuva viehätti minua sen verran, että kirja lähti kirpparilta mukaan, kun ei ollut hinnallakaan pilattu.
----
Tundran lumoissa -haaste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti