Yritin vuonna 2018 pitää hieman tilastoa siitä, mitä ja millaista kirjallisuutta olen lukenut. Nyt, kun tein yhteenvetoa "tukkimiehen kirjanpidostani" niin huomaan, että tilastoinnissani on jotain pahasti pielessä, se on, en ole ollut oikein looginen kirjaamisissani, ja en ole ehkä aina muistanut kirjata lukemaani. Jokatapauksessa tässä pientä yhteenvetoa siitä, mitä olen kirjannut.
Vuoden aikana olen lukenut noin 96:sta reiluun sataan kirjaan. Postauksista saa jonkinlaisen kuvan, mutta täydellistä kuvaa tilanteesta ne ei anna, silä jotkut postaukset ovat yleispostauksia ja joissakin postauksissa on saattanut olla esittely useammasta kirjasta. En myöskään ole postannut kaikista lukemistani kirjoista.
Maittain jaoteltuna luetuista suurin osa on ollut kotimaista kirjallisuutta, toiseksi eniten usalaista ja ruotsalainen kirjallisuus hyvin siinä perässä. Australia 1 , Uusi-Seelanti 1, Englanti 6, viro 2, Suomi 43, Tanska 4, Norja 2, Ruotsi 8, USA 9, Kanada 3, Espanja 1, Katalaani 1, Sveitsi 1, Ei tietoa 3, Unkari 1, Ranska 3, Venäjä 3, Puola 1, Slovakia 1, Israel 1. Tässä listauksessa on hieman tulkintaa siitä, mihin maahan olen teoksen kirjannut (miljöö/kieli/kirjailja?)
Kirjallisuuslajin mukaan eniten on ollut puhdasta kaunokirjallisuutta, josta ainakin 22 tyttökirjoja ja kaksi poikakirjaa. Dekkareita olen lukenut neljä, runokirjoja viisi ja tietokirjoja kuusi. Myös yhden päiväkirjan olen lukenut. Kolmen kirjan genreä on olut vaikea määritellä. Faktiota eli fiktion ja faktan yhdistelmää on ollut yksi teos ja neljätoista teosta on ollut tosipohjaisia.
Olen lukenut ainakin 25 mieskirjailijan teosta ja 63 naiskirjailijan teosta. Viidellä teoksella on ollut enemmän kuin yksi tekijä.
Minulta on jäänyt kesken yksitoista teosta, eli en ole lukenut niitä syystä tai toisesta loppuun. Neljä näistä on ollut miehen kirjoittamaa ja seitsemän naisen kirjoittamaa teosta.
---
Jos ajattelen vuoden mittaan luettuja kirjoja, niin vaikuttavimpia ja mieleenjääneimpiä teoksia ovat olleet Maria Angels Angladan Auschwitcin viulu sekä Laila Hirvisaaren Hiljaisuus. Pelottavin ja kammottavin on ollut Eowyn Iveyn Maailman kirkkaalle laidalle, joka todella aiheutti kylmänväristyksiä. En kuitenkaan jättänyt sitä kesken, kuten tein Vilja-Tuulia Huotarisen ja Satu Koskimiehen teokselle Emilia Kent. L.M.Montgomeryn Runotyttö trilogia on minulle hyvin rakas ja tärkeä teos. Se on osasyy siihen, että jätin kirjan kesken luettuani sitä yhden luvun verran. En samaistunut teokseen samalla tavalla kuin Montgomeryn kerrontaan, ehkä se oli liian nykyaikaista minulle, fanikirjallisuus ei ehkä ole ihan minun juttu. Suurin syy oli kuitenkin se, että näin kauheaa painajaista tuon yhden luvun lukemisen jälkeen, ja se sai minut pistämään kirjan kiinni. Yleensä, jos kirja aiheuttaa minulle painajaisia, niin kirja jää kesken. En yleensä juurikaan kirjoita keskenjääneistä kirjoista, tein nyt kuitenkin tämän kohdalla poikkeuksen.
Ei yhtään hassumpi lukuvuosi ollut tämä kuitenkaan. Uusia lukukokemuksia ja vanhan verryttelyjä ihan mukavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti