Naistenaakkoset - Å!

Tarukirjan aikoinaan liikkeelle laittama haaste, jossa etsitään aakkosittain vastauksia muutamiin vakiokysymyksiin. .Itse olen loppusuoralla ja   kirjaimeen

Kuka on suosikkikirjailijasi?

Åsa Anderson. Hän kirjoittanut tekstit Hevoshullussa ilmestyneeseen Juoksee kuin Tuuli -intiaanitarinaa.

 

Kuka nainen, joltain muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Nina Åströmin tulkintoja Hilja Aaltosen runoihin on miellyttävä kuunnella.

Vaihtoehtoiset kysymykset (myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät)

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaist tutustua paremmin

Maija Åberg-Tudeerin nuortenkirjaan Vaalea ihanteeni tekisi mieleni tutustua.

b) Kenet suosikkisi haluaisit nostaa esille

.

Janita Virtanen: Sydän oikealla puolella!

Kuvamanipulaatio                                 

Janita Virtanen

Sydän oikealla puolella

Bazar, 2019

191 + 1 s.

Sydän oikealla puolella on tietokirja perheen arjesta harvinais-sairauden haasteissa ja tarina siitä, kuinka haasteet voivat muuttua myös voimavaraksi.

"Tunsin jo kolmannella raskauskuukaudella, että jokin oli vialla. Kesällä verikokeessa näkyi pieni normaaliarvojen ylitys, minkä takia meille  suositeltiin lapsivesipunktiota. Siinä olisi kuitenkin ollut keskenmenoriski, joten keskustelimme mieheni kanssa ja päätimme, että otamme vastaan sen, mitä tulemaan pitää. Sofian vaikea kehitysvamma tuli silti aivan puskista."

Sofia syntyi kuukauden etuajassa ja hänen happisaturaatio oli niin matalalla, että hänet laitettiin happikaappiin. Syntymän hetkellä kätilö ei hallinnut ilmeitään. Lapsi ei ollut normaali. Kesti kuitenkin viisi vuotta, että löydettiin diagnoosi. 

Mikä minua tässä tarinassa elähdytti, oli kuitenkin se älykkyys, mikä Sofialla oli kehitysvammasta huolimatta. Ääretön näppäryys koota sikinsokin olevat monien palapelien palat oikeisiin kohtiin. Sofian arvo ei ole kuitenkaan älyssä vaan rakkaudessa, mikä levittää valoa pimeyteen.

Sydän oikealla puolella ei ole kuitenkaan tarina ainoastaan Sofiasta ja Sofian elämästä. Sydän oikealla puolella on tarina hoitotyön tasosta ja arvoista.

Janita Virtanen kertoo tarinaa asiallisen etäältä, lämpimän myötäeläen. Äidin näkökulman lisäksi kerrontaan limittyy näkökulmat työtovereilta, fysioterapeuteilta ja muilta tahoilta. Sydän oikealla puolella ei ole niinkään kaunokirjallinen tarina siitä, mitä on olla harvinaissairas, tai harvinaissairaan äiti tai omainen, vaan asiallinen katsaus niihin ongelmiin ja selviytymiskeinoihin, mitä yhteiskunta tarjoaa tai on tarjoamatta, tai joista joutuu joskus taistelemaankin. 

Kiinnostuin tästä kirjasta pienen sanomalehdessä olleen artikkelin vuoksi, jossa kerrottiin teoksesta ja Nokialla sijaitsevasta Sofia-kodista ja pyysin kustantajalta arvostelukappaletta. Hoitotyö on ollut viime aikoina paljon tapetilla, tämä teos tuo keskusteluun hyvän ja arvokkaan lisän.

Edith Unnerstad: Mukke ja hänen ystävänsä!

Edith Unnerstad

Mukke ja hänen ystävänsä

Alkuteos: Muck

Kustannusosakeyhtiö Aura, 1944

Suomentanut Helka Heinonen

Alkulause:

- Emilia, asettakaa paisti tuonne, sillä johtaja haluaa leikata sen tänään itse!

Kirjan aloitus ei ole oikein lupaava, mutta päästyään arkisesta ja tylsästä vaikutelmasta yli, niin tarina alkaakin elää.

Rostin perheeseen kuuluu tytär Margareetta, jota kutsutaan lyhyesti Mukkeksi. Tämä lisäksi perheessä on ottotyttären asemassa rouva Rostin orpo ja varaton sisarentytär Mona, joka kuitenkin on, vaikka saakin Mukken ohella taskurahaa, enemmän piika kuin talontytär. Mona autteleekin kaikenlaisissa pikku asioissa, mutta myös keittiötä hallitsevaa Emiliaa.

Mukke on 13-vuotias tyttö, punatukkainen ja nykerönenäinen, joka tuo kotiinsa milloin kissoja tai koiria, milloin ruokavieraita. 

"Mukke on melkein aina iloinen, aina touhuissaan ja valtavan innostunut ihmisiin. Hän iloitsee elämästään, ja niinkuin hänen isälläänon tapana sanoa: hän elää voimakkaammin kuin useimmat muut."

Tämän tarina juoni alkaa siitä, kun johtaja Rosti ja hänen puolisonsa lähtevät matkalle. Sitten, kun he palaavat tuovat he mukanaan Martti-sedän, joka on kaivosinsinöörinä Rhodesiassa. Martti-setä on aikoinaan kirjoittanut kirjan Mukken lapsuudesta. Mukken mielestä setä on siis rikas kirjailija ja mikä parasta, setä on luvannut täyttää hänen hartaimman toiveensa sitten kun hän palaa.

Täsä hartaimman toiveen täyttämisestä Mukke saakin idean.  Hän laittaa lehteen ilmoituksen, että etsitään köyhiä perheitä hyväntekeväisyyden kohteeksi. Ja siitä vyöry sitten lähteekin liikkeelle. Mukke valitsee  kirjeiden tulvasta kaksi:13-lapsisen perheenäidin ja köyhän taiteilijan, joista Martti-setä saa sitten valita, kumman tämä valitsee auttamiselleen, sillä Mukken hartain toive on, että Martti-setä auttaa tätä hyväntekeväisyyskohdetta paremman elämän alkuun.

Minä olin ensivilkaisulta  hieman varauksellinen tämän kirjan viihdyttävyyteen, mutta yllätyin myönteisesti. Kirja oli hauska ja mukava, joskin siinä oli pientä ennalta-arvattavuutta, mutta tässä oli myös yllättävää hilpeyttä ja luonnetta (tragedian ohella), jota ei olisi arvannut johtaja-asemassa olevassa perheessä ilmenevän. Todella kiva löytö ja  lukukokemus.

---

Pieni Helmet 2019 lukuhaaste kohta 8. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja.

Stanislav Rudolf: Tyttö kuin punapippuri!

Stanislav Rudolf

Tyttö kuin punapippuri

Alkuteos: Údoli krásnych žab

Suomentanut Kirsti Siraste

Tammi, 1974

171 + 1 s.

Kansikuva: Malla Villanen

Alkulause: "Oli keskiviikko, viikon taitepäivä. Jana kääntyi varovasti pulpetissaan ja sihautti takana istuvalle ystävättärelleen: - Huvittaako tämä sinua?"

Janan paras ystävä on Marcela. He ovat 9A-luokalla. Kesä lähestyy ja koulunkäynti ei oikein innosta. Ei sillä, Jana on luokkansa primus. Oppiminen on hänelle helppoa.  Marcela asuu mummonsa kanssa, hänen vanhempansa ovat Ruotsissa siirtolaistyöläisinä. Janalla on veli Pavel, joka on naimisissa Susanna-nimisen  blondin kanssa, joka jakelee jatkuvasti Janalle neuvoja. Neuvoja, joista Jana ei tykkää yhtikäs. Hänelle riittää äidin sadut, nuo kauhutarinat elämänsä pilanneista 15-vuotiaista.

Janaa on alkanut kiinnostaa pojat. Hän tapaa Jirkan, joka kuljettaa hänet mopolla uimarannalle. Jana ei tykkää, että poika kuljettaa myös Marcelaa mopollaan.

Kesällä Jana laitetaan pioneerileirille, koska hänen vanhempansa ovat saaneet palkinnoksi (äidin työpaikalta) matkan Bulgarian Kultarannikolle. Jana ei haluaisi leirille, hän haluaisi olla yksin kotona. Mutta vastustelu ei auta. Leirillä Jana kuitenkin sabotoi kaikkea telttatoverinsa silmälaseja myöten. Sitten Jana sairastuu jouduttuaan kävelemään pitkän matkan vesisateessa karattuaan erään prätkäkaverin matkaan.

Tyttö kuin punapippuri on nostalginen tyttöjen tarina, ajalta jolloin oli vielä sellainen sosialistinen maa kuin Tsekkoslovakia.Sosialismi ja Neuvostoliiton aikainen vaikutus ei tässä kirjassa näy yhtä selkeästi kuin saman kirjoittajan Päivänkakkaroita linnanneidille -teoksessa. Jossain määrin kuitenkin sinne tänne sirotelluissa sanavalinnoissa, kuten: osuuskunta-asunto, pioneerileiri, gulashi, Pari  todella outoa sanaa on peltisolokka. Mikähän se on? Kipsijauhetta sellaiselle ainakin lapettiin. Toinen sana on kuulikset. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä on kyse.

Muuten, tuo Päivänkakkaroita linnanneidille -kirja mainitaan tässä teoksessa, mikä minusta on hieman omituista. Samanalainen kirjailijan oman teoksen maininta kirjailijan toisessa teoksessa ilmenee Enid Blytonin SOS-sarjan yhdessä teoksessa, jossa viitataan Blytonin toiseen teossarjaan. Vaikka kyseessä on eräänlainen todellisuuden rakentaminen, niin tämä kuulostaa minusta vähän kummalliselta ratkaisulta rakentaa miljöötä.

Ihan kiva kirja. 

---

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 20: Kirja sijoittuu toiselle aikakaudelle. Näin voidaan sanoa, sillä Euroopan jakautuminen Itä- ja Länsi-blokkiin oli oma aikansa, jota ei enää ole.

Tuli tehtyä vähän kirjaostoksia!

Tuli taas tehtyä vähän kirjaostoksia. Tässä onkin taas lukemista pitkäksi aikaa. Vanhempaa kirjallisuuttahan nämä edustaa, harvempi näitä lukee, minä näihin tarinoihin kuitenkin uteliaana sukellan, kunhan opiskeluiltani ja muilta lukemisilta ehdin. 

Maja Jäderin-Hagforsin kirja Anneli yllättää kuuluu Paletin nuorisokirjoihin, joita olen lukenut muitakin.  Ensi vilkaisu toi esiin sanan kollektiiviajattelu, mikä herättää hetimmiten ajatuksia hieman epätavanomaisesta tarinasta.

Sinikka Soilan Bettenin uusi luokka kuuluu sarjaan kirjaililjan tyttökirjoja. Kansi on kaunis ja lukemani perusteella tämä voi olla kiintoisa ajankuva.

Anna Kasurisen Se olikin sotasyksy on kiinnostanut minua jo pitkään. Teos ei ole pituudella pilattu, alle sata sivua. Talvisotaan sijoittuva teos on kuitenkin ilmestynyt ajanjaksona, jonka aikainen kirjallisuus minua erityisesti kiinnostaa. Kansikuva on Martta Wendelinin käsialaa.

Joseph Lincolnin nimi ei ole tuttu. Näissä kannet herättivät kiinnostuksen. Ei ehkä ihan varsinaista tyttökirjallisuutta, vaikka orpotytöistä kertookin. Kuulostaa ensivilkaisulta ennemminkin vanhan ajan viihdekirjallisuudelta, mutta ans kattoo. Kansikuvien perusteella odotan nautinnollista lukuhetkeä.

Vielä oli pinkassa Edith Unnerstadin Mukke ja hänen ystävänsä, jonka määrite on tyttöromaani. Kansien perusteella ei kovin kiintoisa, kun ei ole kuvia, ei selitteitä, mutta mene ja tiedä, ehkä vähiten kiintoisa näistä teoksista, mutta ehkä jotain mielen virkistystä tästäkin löytää, kun nyt tuli hankittua ihan nimen

Liisa Vuoristo: Silta joen yli!

Liisa Vuoristo

Silta joen yli

WSOY, 1966

151 S.

Alkulause: "Oli kahdeksan vuotta siitä kun isä lähti."

Loppukappale: "Poika nyökkäsi tyytyväisenä ja pani kätensä Saaran käteen. Tyttö tarttui toistakin poikaa kädestä ja meni heidän kanssaan sisälle keltaiseen taloon."

Päähenkilö: Saara

Saara on oppikoululainne. Ensimmäiset luvut ovat vain satunnaisia episodeja Saaran elämässä.Varsinaisen yhtenäisen kerronnan alkaessa Saara on keskikoulun viimeisellä luokalla. Hän ei jatka opintoja lukioon tai muualle, vaan menee myyjäksi Osuusliikkeeseen.

Saaralla on kaksosveli Sakari, lyhyesti vain Saku. Saaran isä on lähtenyt ja mennyt yhteen toisen naisen kanssa. Saara on jotenkin selvinnyt tilanteesta, mutta kaksosveli Saku, joka on katsonut isän lähtöä talon katolta ei voi unohtaa ja antaa anteeksi. Hän ei halua kuulla mitään isästään, kun Saara kertoo nähneensä tämän.

Miljöö:Tehdaspaikkakunta. Maaseutua tai jos ei ihan maaseutua niin  jossain maaseudun ja kaupungin välimaastossa.Talo, jossa Saara asuu on ilmeisesti jonkinlainen puutalo, jossa asuu useita perheitä. Sakun kaveri Timo asuu naapurissa ja yläkerrassa asuu vanhempi rouva, joka on ompelee Saaralle mekkoja.

Timo muuttaa Helsinkiin ja perheen tilalle tulee perhe Salonen. Heillä on tytär Sirkka,

"Tytön hiukset olivat tummat, harvinaisen kankeat, ja ne riippuivvat olkapäille. Mutta ei Saara tukkaa katsonut,tytön silmät ne olivat sellaiset, ettei niitä voinut olla tuijottamatta: toinen oli sininen, toinen ruskea. Huomatessaan Saaran katseen toinen naurahti.

-Katso vaan rauhassa! Ne loppuivat kesen, kun oli juuri paras jouluruuhka. Minä näet synnyin jouluaattona. Täytyi sen tähden ottaa eri paria."

Sirkan kanssa Saara lähtee ensimmäisiin tansseihin. Timokin on tullut jonkun tehtaan korjausryhmän kanssa paikkakunnalle ja Saara tuntee vetoa tähän. Saara kuitenkin miettii, mistä sen tietää, sen oikean rakkauden?

Lopulta Saaran ja  Sakun isä palaa kuvioihin. Hänen uusi naisensa on kuollut ja heille on jäänyt pienet lapset. Isä pyytää neuvottomana apua exältään ja erityisesti Saaralta. Saara on valinnan edessä. Jatkaako Osuusliikkeessä vai mennäkö isälle lastenhoitajaksi?

Lause, jostaerityisesti pidin: "Polku sulki kulkijan lämpimään hämäräänsä."

Teemoja: Nuoruus, kasvu, avioero, vastuu, rakkaus

Ei yhtään hullumpi ajankuva, nuoruudenkuvaus.

...

 Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 7: Kirjassa on kaksoset

Knud Meister - Carlo Andresen:Nuoret salapoliisit!

Knud Meister - Carlo Andersen

Nuoret salapoliisit

Alkuteos: Jan & CO. Ordner alt

Suomentanut Eero Perkiö

K.J. Gummerus, julkaisuvuosi puuttuu

125 s.

On syysloman aika. Jan Helmer , tämän kirjan päähenkilö on lähdössä Storebäkiin huvilalle, jonka tämän perhe on hankkinut saatuaan viisituhatta Tanskan kruunua pankkiryöstön selvittelystä (Aiempi sarjan tarina). Jan on poliisin poika. Hänen paras kaverinsa on Erling, jonka hän pyytää mukaansa.  Pojat perheineen asuvat läheisessä hotellissa, koska huvilaa vasta kunnostetaan.

Jan saa isältään kuulla, että liikkeellä on kansainvälisiä jalokivivarkaita, ovelia ja valepukuihin perehtyneitä. Lisäksi juoneen liittyy taulukauppias, joka on saanut  suuret sakot,  salakuljetettuaan Rembrandtin taulun maahan. Mies yrittää nyt saada taulun kaupaksi puolesta miljoonasta. 

Jan on saanut viehtymyksen salapoliisijuttuihin isänsä ammatin kautta (ilmeisesti) ja niinpä hän nytkin kiinnittää huomiota erinäisiin seikkoihin ja yhdistelee asioita mielessään. Apuna hänellä on myös perheen poliisikoira. Erling, joka on  viisas ja lukenut nuorukainen tekee myös tärkeän havainnon ikkunalla olevista kuolleista kärpäsistä sen jälkeen, un taulukauppias, herra Walter Smith on tainnutettu kaasulla ja vähällä on, että tämä ei vallan kuole. Tästä herra saa kiittää Jania.

Tarinaa luonnehditaan teoksen alkulehidillä jännitysromaaniksi nuorille. Mitään kovin suurta jännitystä tässä ei kuitenkaan ole, jos ei tuota kaasujuttua oteta lukuun. Jan selvittää nokkeluudellaan niin Rembrandtin arvoituksen kuin jalokivivarkaatkin ja saa jälleen tuntuvan palkkion, mikä tällä kertaa lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Apuna selvittelyissä on joukko Hellerupin nuorisokerholaisia, jotka ovat tehneet purjehdusretken kylpylähotellin seutuville. 

Reipasotteinen nuorten kirja, lähinnä pojille suunnattu, mutta kyllä tämän voi tytötkin lukea vallan hyvin. Lukisinpa itsekin ihan mielelläni ne kaksi muutakin Janista kertovaa kirjaa, jotka ennen tätä seikkailua ovat ilmestyneet.Hieman tuli Blytonin salaisuus-sarja mieleen, varsinkin Erlingistä, joka oli tosin sivuosassa, mutta toi jollain tavalla mieleeni Fredrik Allegorn Trottevillen eli Pullan, joka puolestaan ei ollut sivuosassa omissa seikkailuissaan.

...

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 2: Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä.

Vladimir Brendojev:Runoja!

Vladimir Brendojev

Runoja

Karelija, 1991

221 + 1 s.

Kansi: Mihail Koppalev

Jo jonkin aikaa on kirjahyllyssäni odotellut lukuvuoroaan pieni kirjanen, jota nyt kevättalven mittaan olen tavaillut. Niin - tavaillut, sillä tämä on aika lysti kirja, koska toisaalta jotkin sanat ymmärtää ja jotkin sanat taas eivät avaudu sitten millään. Runot ovat nimittäin kirjoitettu jollakin suomensukuisella kielellä, josta en ole ihan varma, onko se livvin kieli vai jokin muu. Joka tapauksessa hauskaa ja koskettavaakin luettavaa siltä osin, kuin ymmärtää tai luulee ymmärtävänsä. Runoja arjesta, kotiseudusta ja kyllä vähän poliittisiakin värityksiä tuntuisi olevan.

Kus löydys vie rakkahem randu?

Kus oivalleh on, mieldy myö

kai: siniine taivas dai hattupiä mändy,

kus Čomembijärvi, kus valgiembi yö?

Tiä kägöihyön kukundu hembei  —

— ku silitys luaskavan käin.

Tiä kezä on argu ku tyttöžen lembi.

Tiä magei on leibäine — ližavö väin.

Mi Čomua on uumenis kivä!

Mi armas on karuine mua!

Häi rahvahan yhtišti raudažel niviäl,

kui lujah, ga sanella maltua ei sua.

 ***

KOIVIKKOMEČČÄINE

KoivikkomeČČäine kežäžel ehtäžel,

Tuuli ku hengähtäh, heläität lehtyžii.

Pedäjän havvužet  — oravan händäžet,

Suarukat  — sorzažet oikottih randažes.

Lindužen pajoine, päiväine Čirettäy,

Myöhembi ehtäine tähtöžet virittäy.

Uinua sa, kuldaine, lindužen pajožeh.

Yö helmat levitti lämmäine, kajožu.

 ----

Runo 2019 -haaste

Pieni Helmet 2019 -lukuhaaste kohta 13: Kirja kirjailijalta, jonka kirjoja et ole lukenut aiemmin.