Kari Vinje: Arpiniskainen mies!

Kari Vinje

Arpiniskainen mies

Norjankielinen alkuteos: Mannen med arret

Suomentanut Raimo Mäkelä

Kansi: Teemu Junkkaala

Perussanoma, 2015

119 s.

Arpiniskainen mies kertoo pienestä pojasta Selmeristä. Selmer asuu Norjan pohjois-osassa, Billefjordissa. Selmerin äiti on kuollut. Isä Mikkel on ottanut uuden vaimon Karoliinan. Selmer olisi mielellään ollut isän kanssa vain kahdestaan. Selmerillä on ystävä, Börre. Börrellä ja Selmerillä on keskenään tosin kinaa siitä, kummalla menee paremmin. Jos Selmer kertoo jostain asiasta, niin Börrellä on heti kymmenen, tuhat, miljoona kertaa paremmin. 

Eletään aikaa, jolloin Hitler on miehittänyt Norjan. Börre kertoo Selmerille salaisuuden: heidän navetan lattian alla on radio. Börre kuitenkin huomaa,että hän on tehnyt virheen. Selmer nimittäin on ystävystynyt saksalaisten sotilaiden kanssa, jotka asustavat koululla. Börren täytyy keksiä jotain, ettei Selmer paljastaisi salaisuutta vihollisille. Hän päättää että Selmerin ystävyys saksalaissotilaiden kanssa on pistettävä poikki.

- Varo häntä!

Börren äänessä oli jotain uhkaavaa, ikään kuin hän olisi tiennyt jotain pahaa ja vaarallista Hermannista. 

- Miksi? Selmer kysyi hämmästyneenä.

- Koska hän on ilkeä.

- Ei ole, Selmer sanoi. - Hän on kiltti. Hän on antanut minulle appelsiineja ja soittanut minulle haitaria. Hän on opettanut minua puhumaan saksaa. 

- Hän on lyönyt venäläistä vankia, Börre sanoi tiukasti. - Tänne! Börre veti etusormella viivan niskaansa. - Näin sen itse. Hän riisui vyönsä ja löi vyön soljella. Se on ihan totta!

Arpiniskainen mies on hieno pieni teos. Lapsentajuisesti kerrottu, mutta ei silti naiivi. Tosin minun täytyi nauraa tyrskähtää itsekseni, kun Börre kertoo Selmerille, kuinka haava vangin niskassa "ulottui kolme kertaa vangin kaulan ympäri."

No, Selmer näkee vangin ja arven ja hän ei enää koe voivansa olla ystävä Hermannin kanssa. Ja kun Herman antaa Selmerille leivän, niin Selmer antaa sen vangille. Herman näkee tapauksen ja vaatii leivän vangilta takaisin. Seuraukset vangille ei ole hyvät muutenkaan ja vanki, Nikolai, tajuaa, että hänen on paettava.

Arpiniskainen mies on siitä hieno teos, että vaikka Selmer tajuaa, että hän on ystävystynyt vihollisen kanssa, hän näkee myös että vihollisessakin voi olla ystävä. En kerro koko juonta, sillä suosittelen kyllä lukemaan tämän teoksen ottaaksesi itse selvää siitä, miten ihmissuhteet ja seikkailu kehittyy. Sota-aikaan sijoittuvan pakokertomuksen taustalla kulkee kristillinen sanoma. Selmerin isä on jumalankieltäjä. Selmer alkaa kuitenkin pohtia Jumalan olemassaoloa. 

Kertoja on ulkopuolinen, kaikkitietävä kertoja, joka vie tarinaa eteenpäin mukavasti kuvaten tapahtumia ja tilanteita. Sanoista kuvastuu historiallisuus, ikään kuin tämä pohjautuisi tositarinaan muutoinkin kuin miljöön ja aika-aspektin osalta. Teoksen alkusivuilla oleva kartta tuo tarinaan mukavaa lisäeloa. Kerronnassa on mukavasti dialogia. Teoksessa on Heikki Toivolan lyijykynämäinen, luonnosmainen kuvitus. Tämä kirja ei pitkästyttänyt eikä ollut lainkaan tylsää luettavaa. Natsiajan ja sota-ajan kuvauksena tässä on erilainen näkökulma ihmisen hyvyyteen ja pahuuteen. Todellakin mitä suositeltavin lastenkirja.