Prudence Andrew: Pakomatka!

Prudence Andrew

Pakomatka

Alkuteos: The Christmas Card

Suomentanut Tuula Koponen

Otava, 1969

100 s.

Alkukappale:

Dan Lewis oli kymmenvuotias. Hänen syntymäpäivänsä oli joulukuun toinen. Ainakin se oli se päivä, jolloin saatiin kynttilöin koristettua sokerikakkua, johon oli vaaleanpunaisella kuorrutuksella kirjoitettu DAN. Oikeastaan kukaan ei tiennyt tarkalleen, milloin oli Danin syntymäpäivä, sillä hänet oli jätetty puhelinkoppiin, kun hän oli pieni vauva.

Näin alkaa tämä pieni joulutarina orvosta Danista, josta tiedetään vain nimi. Danin löysi Stanhope Roadin puhelinkopista poliisi Forbes, joka ei oikeastaan tiennyt, miksi hän meni tuolle sivukaudulle, hänen vain oli mentävä. Hän ei voinut sille mitään. Konstaapeli Forbes meni myöhemmin naimisiin naispoliisi Florrie Morrisin kanssa. Tällä oli vähän merkitystä tarinan juonen kannalta sillä konstaapeli Forbes oli rouva Hesseltinen veljenpoika. Ja  rouva Hesseltine oli töissä siinä lastenkodissa, johon Dan lopulta joutui.

Danin paras kaveri oli Melvin.

Pakomatka on suomennoksena  toki kuvaava kirjannimi, mutta tosiasiassa kirjan tärkein teema on joulu ja seikkailu saa alkunsa joulukortista, jonka Dan saa, tai luulee,että kortti on hänelle. Mutta eipä siitä sen enempää.

Dan kaipaa ihan oikeaa sukulaista. Melvin ei halua tätinsä luokse, joka on saanut vauvan ja joka, täti siis, on ilkeä. Dan lähtee etsimään Alice-tätiä, joka on joulukortin lähettänyt ja Melvin lähtee mukaan. He suuntaavat kohden Liverpoolia, josta kortti on lähetetty.

Pakomatka ei ole yhtään hullumpi joulutarina. On vaikea määritellä sen ajallista  miljöötä. Ehkä se kuitenkin kuvaa hyvin ilmestymisajankohtansa, 60-luvun englantilaista elämänmenoa. Kirjaa lukiessa heräsi tajunnassa joitakin ajatuksia tältä osin. Kerronta on rentoa, lauseet yksinkertaisia, mutta kuvaavia. Tarinassa kuvastuu selkeästi lapsen maailma. Silti kerronnassa on myös kielellisiä hienouksia. Esimerkkinä tästä lause: "Pimeys putosi hänen ylleen kuin säkki" Erityisesti kuvaus siitä, kuinka pimeys putoaa on minusta onnistunut ilmaisu, tosin kuvitellessani säkin putoamista, niin ilmaisu ei niin voimakas enää ollutkaan. Mietin, mikä mahtoi olla se alkuperäinen sana, oliko se säkki, vai jotain muuta, mikä olisi voinut pudota ja pudotessaan peittää pimeyteen. 

Tarinan kertoja on kaikkitietävä ulkopuolinen jonka tarinoinnissa vuorottelee kerronta ja  dialogi jouhevana ja tasapainoisena kokonaisuutena. Kertojanääni on etäännytetty tarinasta aina viimeiseen kappaleeseen, jossa tarina ei enää etenekään samalla tavalla. Tarinan poljento katkeaa ja alkaa alusta. Vaikka viimeinen luku ei sinänsä  ole huono se jollain tavalla on kuitenkin "selittelyä". Loppuyhteenveto lopetukset eivät ehkä minusta ole niitä parhaita lopetuksia.