O.Talasmo: Vanhan merimiesarkun salaisuus!

O. Talasmo

Vanhan merimiesarkun salaisuus

Valistus, 1946

94 s,

Aki Salakka ja Viki Tirri ovat nuoria yhteiskoululaisia, näin oletan. He asuvat ajurinleski Ahtosen täysihoitolassa. Täysihoitolassa asuu myös vanha merimies, herra Sumppu.

Eräänä iltayönä, kun Aki ja Viki  lopettavat koululäksyjen pänttäämisen ja aikovat lähteä untenmaille, alkaa tapahtua kummia.

- Nukutko sinä! kysyi Aku Vikiltä.

- Enpä juuri. Olisin varmasti herännyt, jos olisin nukkunutkin. Mitähän ihmettä se pappa siellä oikein häärii ja pudottelee!

.- Sanos muuta. Olipa onni, ettei tullut katon läpi. Kunhan ei vain olisi heittänyt sitä vanhaa merimiesarkkuaan, todellista aarrearkkuaan. - Hih-hih!

- Älä naura yöllä. Herätät pian Ahtoskan. Vaikak kai hänkin on herännyt tuohon rysähdykseen. - Niin - tosiaankin - se arkku!

- Juttu aarrearkusta on siis totta?

- Niin ainakin Sumppu kertoili. - Eikä hän ole tehnyt juttua tyhjäksikään.

. Omituinen  mies kun säilyttää aarteitaan kotonaan. Pankkiholvithan ovat niitä vartten.

. Sitä samaa minäin olen monesti ajatellut mutta...

Viki oli ajatuksissaan Sumpun aarrearkun kimpussa ja oli kuin olisi saanut  kylmää vettä niskaansa kuullessaan Akun hyi-huudon. Hän ikäänkuin heräsi ponnahti pystyyn ja painoi sähkön palamaan

- Kauheaa! Sinun pääsi on kauttaaltaan veressä!

- Veressä?! Katso tuonne kattoon!

Samassa Aku ponnahti jalkeille ja riensi pesupöydän ääreen. Katossa oli kämmenen kokoinen punainen läsikä, josta tuon tuostakin tipahti punaista nestettä.

Vanhan merimiesarkun salaisuus on ihan ehta poikaseikkailu pirtusalakuljettajien ajoilta ja on kuvassa vähän muitakin roiston elkeitä. Miljöö sijoittuu Helsinkiin. On Hermannia, Paavalinkirkkoa, Hämeenkatua, Arabianrantaa, Pitkääsiltaa, Mariankatua yksinäistä merensaarta. Välillä pistäydytään Keski.Suomeen Kaikuranta-nimiselle paikkakunnalle, jossa Aki Salakan perhe asustaa.

Kerronta on yksinkertaisen vivahteikasta ja luettavaa.Pidän merellisistä ja vedellisistä elementeistä nimistössä ja kerronnassa. Juoni, mikä oli oloihin soveltuva, olisi kyllä kaivannut hieman viilausta yksityiskohtien suhteen. Kerronnassa oli pieniä hiirenmentäviä aukkoja, jotka jättivät kysymysmerkkejä ja pientä ihmettelyä, että tokkohan nyt sentään ihan noin voisi.... Kyllä tämä ainakin nostalgian kaipuun täyttää ja seikkaluhenkisyyden, vaikka ei olekaan nykyfilmien tapaan tupattu täyteen erikoisefektejä.

Kirjankansikuva on ajallista miljöötä kuvastava, tekijää ei mainita, mutta nimimerkki näkyy olevan AO. Täytyy kai leikkiä salapoliisia ja yrittää kaivaa jostain esille, mitä nimimerkin taakse kätkeytyy.

----

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 46:Kirjassa on sauna