Willa Cather: Antonia ystäväni!

Willa Cather
Antonia ystäväni
Alkuteos: My Antonia
Suomentanut Leena Karro
WSOY, 1940
335 + 2 s.

"Tuo hetki jolloin he kaikki syöksähtivät kellarista valoon, oli näky, jota näkemmään kuka tahansa olisi tullut matkojenkin takaa. Antonialla oli aina ollut ihmeellinen kyky jättää mieleen kuvia, jotka eivät kalvenneet vaan tulivat yhä voimakkaammiksi aikojen kuluessa. Muistissani oli kokonainen sarja tuollaisia kuva, mieleeni kaiverrettuina kuin ensimmäisen lukukirjani vanhat puupiirrokset: Antonia paljaat sääret heiluen ponin kyljillä, kun palasimme kotiin riemusaatossa kalkkarokäärmme saaliinamme; Antonia musta huivi harteillaan ja turkislakki päässään isänsä haudlla lumisateessa; Antonia illan suussa tulossa pelloilta työvvaljakkoinene. Hänen olemuksesaan saivat ilmauksensa ikivanhat inhimilliset tunnelmat, jotka vaistomaisesti tajuamme aidoiksi ja yleispäteviksi. "

Antonia Shimerda on Böömistä Nebraskaan muuttanut  siirtolaisperheen tytär. Hänellä ja isällään on läheiset välit, äitinsä on vähän erikoinen, joka pitää vanhemman pojan puolta. Nuoremmmalla pojalla on kehityshäiriö, ja sitten perheessä on vielä pikkusisko Yulka.  Antoniaa muistelee Jim Burden niminen poika, joka 10-vuotiaana tapasi Antonian ensimmäisen kerran. Nimestään huolimatta tämä teos ei kerro vain Antoniasta. Pitäisin tätä enemmän Jim Burdenin tarinana, sillä kertojana ja näkijänä ja kokijana on hän, ja hänen elämästään kerrotaan oikeastaan enemmän kuin Antoniasta. Silti Antonia, joka on joitakin vuosia vanhempi kuin Jim, tekee lähtemättömän vaikutuksen Jimiin. Heidän välinen ystävyytensä saa välillä hieman kupruja siloittuakseen kuitenkin elämän vaiheissa. Odottamaani avioliittoa heidän välilleen ei kuitenkaan synny. Elämä vie eri suuntiin.

Kiinnostuin tästä kirjasta Gregoriuksen lyhyen maininnan johdosta. Löysinkin sitten tämän teoksen nettiantikvariaatista ja ihastuin tähän painokseen, jonka vahvat punaiset kannet tekivät minuun varmaan yhtä vahvan vaikutelman kuin Antonia Jimiin.  Ehkäpä nämä kannet ovat jopa vaikuttavammat kuin itse tarina, joka ei sekään toki huono ole. Jäin kuitenkin lukukokemuksen myötä pohtimaan, miksi näin läpipunaiset kannet? Mielestäni kannet antavat hyvin sopivan jännitteen tarinalle, joka on vahvan, periksiantamattoman naisen kuva. Myös sanana määritteenä,, laatusananana punainen esiintyy teoksessa eri muodoissa ja eri asteisina ja eri yhteyksissä jopa viisikymmentäviisi kertaa, mikä ei ehkä ole ihana tavanomaista yhden tarinan aikana. Erityisesti Nebraskan punainen ruoho toistuu kuvauksessa.

"Varhain seuraavana aamuna juoksin ulos tutkiakseni lähiympäristöä. Minulle oli kerrottu, että talomme oli ainoa puinen talo Black Hawkista länteen - kunnes tulltiin norjalaisen siirtokunnan alueelle, missä niitä oli useita. Naapurimme asuivat turvemajoissa ja maakuopissa, jotka olivat kylläkin kodikkaita, mutta eivät kovinkaan tilavia. --- --- Postitoimistoon menevä tie vei suoraan ovemme ohi ja  yli pihan, teki mutkan tuon pienen lammen kohdalla ja alkoi sitten hiljalleen nousta kohti länttä silmänkantamattomalle preerialle. Siellä se kulki läntisellä taivaanrannalla suuren maissivainion reunaa, suuremman kuin eläissäni olin nähnyt. Muuta raivattua maata kuin tämä maissivainio ja pieni hirssipelto navetan takana ei ollut näköpiirissä. Kaikkialla, niin kauas kuin silmä kantoi, oli vain karkeaa punaista ruohoa, enimmäkseen minua pidempää." 

Antonia ystäväni on pioneeritarina, se on eurooppalaisten siirtolaisten tarina, tarina ystävyydestä ja eteenpäinpyrkimisestä. Se on vahvan naisen tarina toisen silmin kerrottuna. Teoksen  parasta antia on upea luonnonkuvaus, jännitteitä ja vastakkainasettelua tälle tunnelmalliselle  kuvaukselle luo muutamat tilannekuvaukset, kuten erään siirtolaismiehen syvä syyllisyys menneisyydessä tapahtuneesta, jossa morsiussaatto joutuu susien suuhun, Antonian isän kuolema, jossa oikeus ei tapahtunut (minun mielestäni ainakaan) ja muutamat muut tapahtumat.

Gregorius mainitsi tämän teoksen esitellessään Laura Ingals Wilderin Pieni talo preerialla -teosta. Yhtymäkohtia teosten välillä toki on, luonnonkuvaus, arjen kuvaus. Kuitenkin teosten yleissävy ja tunnelma on hyvin erilainen. Antonia ystäväni on paljon vakavampi, sanoisin herkempi pienille nyansseille kerronnassa.

Tarina sijoittuu Nebraskaan noin 1870-1900 välille. Viitteitä ajallisesta miljööstä saa kun Jim menee Lincolnin yliopistoon, joka on perustettu joitakin vuosia aiemmin sekä maininta Alaskan kultaryntäyksestä. Mikä kuitenkin pienenä detaljina minua mietityttää on jäätelönmyynti kioskista, mitä en oikein osaa sijoittaa 1800-luvun puolelle, mutta voinhan erehtyäkin. 

Kirjan alussa on johdanto, jossa nimeltä mainitsematon henkilö matkustaa yhdessä Jimin kanssa junalla ja Jim kertoo kirjoittaneensa muistikuvia ystävästään Antoniasta. Haluaisiko toinen ehkä lukea ne? Minulle tulee mieleen, että tämä toinen olisi kenties kirjailija. Tämä johdanto myös antaa ikään kuin ymmärtää, että kyse olisi todellisista henkilöistä. Kyse ei liene kuitenkaan täysin elämänkerrallinen vaan fiktiiivinen, aitouteen pyrkivä  tarina Nebraskan siirtolaisasutuksesta. Ystäväni Antonian henkilökuviin on ehkä saattanut vaikuttaa jotkut todelliset henkilöt. Näin ainakin itse olen ymmärtänyt, kuin hieman tutkin kirjailijan taustoja. 

Lyhennetyn alkuperäistarinan voi lukea täältä: https://cather.unl.edu/writings/books/0003

---

Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 42: Kirjassa on isovanhempia. Jim Burden muuttaa kymmmenvuotiaana isovanhempiensa luokse asumaan.

Kansisuunnittelija ei mainita, hän saa 

minulta kuitenkin täydet pisteet.

Huikea kansi.