Pamela Hawken: Pan, yksityissihteeri!

Pamela Hawken

Pan, yksityissihteeri

Alkuteos: Pan Stevens: Secretary

Suomentanut Sylvi Austerlitz

Otava, 1959

200 s.

Alkukapplale: Tak, tak, tak, nakutti kaksitoista kirjoituskonetta,  tak, tak, tak. Pling! kuului kahdestatoista kirjoituskoneesta joka rivin lopussa. Krats! kuului kahdestatoista koneesta, kun tela vetäistiin paikoilleen nopealla kädenliikkeellä.

Pandora Stevens, lyhyesti vain Pan, on 19-vuotias nuori neitonen, joka on päättänyt tulla sihteeriksi.  Ei pelkäksi konekirjoittajaksi vaan nimenomaan sihteeriksi, hyväksi sellaiseksi. Hän saa kuitenkin huomata, että hyväksi sihteeriksi ei niin vain tullakaan, vaan siihen vaaditaan paljon itsehillintää tiedoista ja taidoista puhumattakaan.

Pan on päättänyt lopettaa kouluttautumisen, vaikka ei olekaan onnistunut saavuttamaan tavoitettaan: 120 sanaa minuutissa pikakirjoituksella vaan joutunut tyytymään 110 sanaan. Hän pääsee töihin Universal Machine Toolsiin, jossa ankara neiti Lawley on ohjaamassa uutta työntekijää. Pan ei viihdy paikassa vaan siirtyy pian kirjailijan yksityissihteeriksi, jossa hän ei menesty yhtään paremmin. Päinvastoin: hän saa potkut. Sen jälkeen Panin tuttu kertoo työpaikastaan Lehdistöradiossa ja kehottaa Paniakin hakeutumaan sinne töihin. Ei aikaakaan, niin Pan on yötyössä vieraalla paikkakunnalla, poissa kotoa, erossa lapsuudenaikaisesta poikakaverista Larrystä. Tässä työssä Pan pikkuhiljaa edistyy. Hän saa vastuuta, josta Margot (tyttö, joka oli Pania kehoittanut hakeutumaan paikkaan) ei tykkää yhtään. Lopulta Pan pääsee varasihteeriksi päivätyöhön herra Grantille, toisaalla firmassa ja työmatka Pariisiin antaa Panille unelmien työpaikan, vakituisena päävastuullisena yksityissihteerinä.

Pan, yksityissihteeri on ihan mukiinmenevä tyttökirja ja ammattikuvaus. Tosin sihteerintyö on varmaankin jonkin verran muuttunut sitten 50-/60-luvun.  Sihteerintyön kuvaus kuitenkin vaikuttaa aika todelliselta.

"Pariisissa ollessaan hän oli vielä selvemmin oppinut ymmärtämään, miten monipuolista sihteerintyö on. Nyt vasta hän alkoi tajuta, miten paljon vaadittiin hyvältä sihteeriltä joka työskenteli esimerkiksi suuren liikemiehen, korkean valtionvirkamiehen tai kansainvälisen järjestön johtajan alaisena. Hänen oli pystyttävä selviytymään kaikenlaisista odottamattomista asioista ja tilanteista, tullista, viisumeista, vieraista kielistä, rahanvaihtamisesta...Sellaisen sihteerin oli matkustettava kaikkialle johtajansa kanssa ja osattava tulla toimeen sekä työssä että työajan ulkopuolella. Hänen piti selviytyä kaikista asioista vieraissa hotelleissa ja tulla toimeen niitten henkilökunnan kanssa."

Pan, yksityissihteeri on myös kasvutarina. Aluksi intomielinen, mutta hieman haaveksiva Pan kasvaa työpaikkojensa myötä. Paitsi toimisto- ja sihteerintyötä  (josta kaikesta en oikein itse toimistotyötä tehneenäkään pääse oikein kunnolla jyvälle) Panin elämään mahtuu myös tunneseikkoja. Larry, jonka kanssa hänen pitäisi pelata tenniskilpailuissa jää ajatuksista, kun Pan tapaa ranskalaisen Michelin, joka kuitenkin koituu pettymykseksi. Margot juonii omia juoniaan ja Panin ja Larryn välit vaikuttavat jäätyneiltä, kun Pan matkalla kotiin yllättäen kohtaakin vanhan tutun kaverinsa ja välit selkenevät. Vaikuttaa siis siltä, että vaikka sihteerintyö on Panin mielessä vahvasti täytyy elämässä olla muutakin kuin työtä.

---

Tällä kirjalla aloitan Pariisi - Dakar -kirjarallin, sillä vaikka tarina pääosin sijoittuu Englantiin, siirrytään loppupuolella Ranskaan ja Pariisiin, jossa ainakin Montmartre tulee mainituksi puhumattakaan pienistä taidekaupoista.

Pan, yksityissihteerin on lukenut myös Sara, joka piti kirjasta, vaikka pitääkin sitä valkoisen, etuoikeutetun nuoren naisen kehityskertomuksena. Sara oli huomannut teoksessa jotain rasistisuuteen viittaavaa, mutta itse en tällaista huomannut. Kansainvälisyys kuitenkin tuli Panin Lehdistöradio-työssä esille.