Pörri - se olen minä
Alkuteos: Raggen - Det är jag
Suomentatnut Laila Järvinen
WSOY, 1952
236 s.
"Lapsen vilkas temperamentti todistaa vain orastavaa älykkyyttä."
Vilkasta ja temperamenttista kerrontaa on tämä viihdekirja, jonka pääosassa on nuori Pörri-neiti, oikealta nimeltään Maria Winroth. Nimen Pörri hän sai vilkkaan ja temperamenttisen Per-Lennart Lundbladin mainitessa, että "sillähän on samanlainen tukkakin kuin Pörrillä. Pörri on vain paljon kauniinpi. Sanottakoon, että Pörri oli Per-Lennartin koira ja tämä tapahtui silloin kun oltiin lapsia. Mutta siis Pörriksi Maria jäi, niin että melkein unohti oman oikean nimensä.
Pörri on siis nuori neiti, joka on töissä tukkukauppias Bergling & Pojalla. Siellä on myös töissä Penu, jonka lyhyestä mitasta konttorin tytöt tätä kiusoittelevat. Penu on ollut tukkukauppiaalla töissä jo edesmenneen Berglingin aikana ja nykyinen tukkukauppias, poika on siinä kolmenkymmenenviiden. Pörrin ja Penun lisäksi muita henkilöitä konttorissa on Gullan sekä Josephine Baker, jonka oikea nimi on Lizzie. Lizzien vanhemmat olivat sirkustaitelijoita ja Lizzie urheilullinen ja osaava nainen, joka sai nimen Josephine Baker erään villin ja hmm. nolonkin tanssiesityksen jälkeen. Myöhemmin joukkoon tulee Kristiina Gyllenstjerna (sekään ei tytön oikea nimi). Miehistä puolta edustaa Pörrin isä Lehtori Winroth ja Purjo, jota Pörri on suudellut porstuassa.
Pörrillä on paljon sisaruksia, tyttöjä vain, osa naimisissa, osa vielä kotona. Vilskettä riittää ja touhua.
Pörri - se olen minä on kaiken kaikkiaan kepeää ja keveää viihdekirjallisuutta. Kertojana on Pörri, jonka tietä avioliiton onnelaan erinäiset tapahtumat siivittävät tai ovat siivittämättä.
Kyllä tämä ihan luettavaa oli, lystikästä ja vauhdikasta menoa, ehkä hieman annipolvamaista, vaikka en ole Anni Polvaa lukenut muuten, kuin Tiina-kirjoja, ja tämä ei kuitenkaan ihan tiinamainen tarina kuitenkaan ole. Epärealistista romanttista hupsutusta sanoisin, jossa rivien välissä on kuitenkin aitoakin perhe-elämän dynamiikkaa, lapsen nimeämisen logiikkaa ja ihmissuhteiden kiemuroita.
Pörri - se olen minä on alunperin ilmestynyt 1936. Ajankuva kerronnassa näyttäytyy paitsi Lizzien lempinimessä Josephine Baker, joka on todellinen viihdemaailman henkilö. Tässä yhteydessä tosin on pieni pistävä sivumaku, joka hieman vie ajatuksen rasistiseen suuntaan, vaikka kerronnallisesti yritetään ollakin humoristisia. Lizzie - Josephinen Bakerin kirpeät sanat eräässä tilanteessa vain ilmaisevat jotain piilevää taustalla ehkä olevan. Myös Mussoliiniin on pieni viittaus. Kielellisesti tämä on reipasta ja vauhdikasta, osin kuitenkin hieman vanhentunutta. Muutamat ei kirjakieliset ilmaisut ovat ihan paikallaan tuomassa väriä, mutta sellainen suomennos kuin Hamburgissa kuulostaa lähinnä hassulta.
Yleisilmeeltään tämä oli aika vinkeä kirja, joka loppupuolella muutti muotoaan ja sukelsi aivan uusiin svääreihin. Kirjan alku ja loppu ovat kuitenkin kaikitenkin sopusoinnussa keskenään tästä erikoisesta hyppäyksestä huolimatta.
---
Pörristä on lukenut myös Lumiomena, jonka mielestä tämä on silkkaa höpönlöpöä, mutta viihdyttävässää muodossa, mutta toisaalta myös vanhanaikaista suloa ja eleganssia. No, ehkä näin.
---
Helmet 2020 -lukuhaaste kohta 8: Kirja, jonka joku toinen valitsi puolestani. Sain tämän yllätyskirjana muiden, pyytämieni BookCrossing-kirjojen mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti