Naistenviikko 2020 esittelyssä Eila Kaukovallan Tuntematon Marianna!

Eila Kaukovalta

Tuntematon Marianna

Otava, 1938

110 s.

Kansikuva:Martta Wendelin

Tänään on Olgan ja Oilin nimipäivä. Itse tykkään erityisen paljon näistä O:lla alkavista naisten nimistä. Kun niitä kuitenkin yrittää löytää kirjojen henkilögalleriasta, niin harvemminpa tulee vastaan. Katsastaessani oman kirjahyllyni tarjontaa tätä haastetta silmälläpitäen (kirjastoon ei nyt ollut mahdollisuuksia), niin hankalaa oli löytää joku Olga tai Oili, vaikka kirjoja on kyllä pienen kyläkirjaston verran. No, onneksi löytyi sentään tämä kirja, jossa eräs Olga esiintyy. Hän on tämän kirjan päähenkilön Sofia Auerin, kotoisammin Solen äiti, koko nimeltään Olga Amanda o.s. Cederström. Sole on vanhempiensa iltatähti, syntynyt kymmenen vuotta myöhemmin kuin isot sisaruksensa Liisa ja Risto.

Tämä onkin sitten ainoa maininta Olga-nimeen, mutta äiti-mainintoja on sitten jonkin verran enemmän. Näistä maininnoista ei kovin kummoista naiskuvaa pysty muodostamaan, mitä nyt niistä ehkä muodostuu kuva sivistyksestä ja hyvistä tavoista. Tätä vasten onkin hieman erikoinen piirre, että Sole haluaa näyttelijäksi, mikä lienee kuitenkin perinnöllistä, kuten Solen harmittelema nenänmuotokin, mikä tulee isomummon puolelta, samoin kuin Sofia-nimi.

No, tämä tästä. Tämä on tyypillinen tyttökirja, koululaiskertomus. Sole on yhteiskoulun viidennellä ja hänen pitäisi esiintyä näytelmässä kreivittärenä vastanäyttelijänään poika nimeltä Pekarinen, jota hän ei voi sietää. Tarinankerronta on kirjemuotoinen. Sole on helsinkiläinen ja alkaa kirjeenvaihtoon turkulaisen Mariannan kanssa (koululuokka ehdottanut kirjeenvaihtoa koululuokalle). Paitsi näytelmää ja suhdetta Pekariseen Sole pelastaa siskonsa  Torakanvihreältä ja kuinka ollakaan, hänestä tuleekin Mariannan käly (ei Torakanvihreästä), kun hän eräällä  huvilareissulla kohtaa Billin, jonka toinen silmä on hieman tummempi kuin toinen ja kirjoittaessaan siitä, Mariannan kiinnostuu ja pyytää Solea mahdottomaan tehtävään, hankkimaan Billin osoitteen.

Paitsi, että tämä on tyypillinen tyttö-/koululaiskertomus on tässä hieman erikoisiakin piirteitä ja ajankuvaa ilmentävä. Viittaus siihen, kuinka Billy ja Solen isä vhihtavat mielipiteitä Mussolinista, Hitleristä ja Haile Selassiesta on tyttökirjallisuudessa poikkeavaa. Mussolinin ja Hitlerin maininna samassa yhteydessä ymmärrän, mutta Haile Selassieta tässä yhteydessä hiema ihmettelen. Täytynee ilmeisesti taas sivistää itseään ja lukea hieman enemän tästä kolmannesta.  Aikaa ilmentää myös viittaus Valamoon, jonne Liisa on luvannut Solen kanssa lähteä. 

Tytöt versus pojat -asetelma

- Katsos - katsos - se tervehdyspuhe - sitä ei ole ollenkaan! --- --- 

- Ehkä joku on ne varastanut? rohkenin ehdottaa.

Sain osakseni musertavan katseen.

-Sitä tyttöjen järkeä! Kuka tässä koulussa varastelisi tervehdyspuheita jamitä varten.

Nakkasin ylpeästi niskaani.

- Hyvä o, sanoin ja aloin marssia ove kohti. - Selviydy miten parhaiten taidat.

- Kas vain, menet riemulla huutamaan tämän jutun koko koululle! Onneksi olkoon! Niin tyttöjen tapaista.

Sole pelastaa Pekarisen tervehdyspuhe-episodin ja saa tältä myöhemmin kiitoksen.

- Olet reilu tyttö ja kiva torveri. --- ---- Ja auttaa sinä osasit kuin poika, ihaili Pekarinen.

- Ohhoh! Pojatko ne mielestäni vain kykenevät auttamaan? Nykyaikana tytöt ovat ihan yhtä teräviä kuin pojatkin. Vastaa Sole ja Pekarinen myöntää, että ainakin sinä.

Tämä on kuitenkin ihan kiva kirja ja aloin lukea jo jatko-osaa Tapaamme taas Marianna, jossa alkaa olla jo lisää ajankuvaa. Sarjan kolmannen osa Viitosparakin Solen olen lukenutkin jo aiemmin ja oikeastaan, saadakseen hyvän kokonaiskuvan olisikin hyvä lukea nämä kaikki kolme järjestyksessä ja samaan syssyyn. Se kokonaiskuva edustaa ehkä hyvinkin sotavuosien ajankuvaa yhdeltä kantilta, jota ei tyttökirjoissa kovinkaan paljon esiinny.