T. Davis Bunn: Markovin suvun talvipalatsi!

 T. Davis Bunn

Markovin suvun talvipalatsi

Alkuperäisteos. Winter Palace

Suomentanut Oili Aho

Päivä, 1993

283 s.

-Rauhaa ylhäältä ja pelastusta sieluillemme rukoilkaamme Herralta. 

- Herra armahda

Ilmassa leijui alttarin edessä palavan suitsutuksen tuoksu ja kirkko oli tupaten täynnä.Se oli rakennettu korkeintaan kuudellesadalle, mutta nyt messussa oli pitkälti toistatuhatta henkeä. - Rauhaa koko maailmalle, suojaa Jumalan pyhille seurakunnille ja kaikkien yhdistymistä rukoilkaamme Herralta.

Ivona Aristonov, Ukrainan uniaatti katolisen Pyhän Stanislavin seurakunnan piispa Mihail Denisovin yksityissihteeri, josta tulee englantilaisen Jeffrey Sinclairin tulkki, joskin jostain syystä vastahakoinen sellainen.

Tapahtumat lähtevät liikkeelle Lontoosta, erään Aleksanderin sairasvuoteen ääreltä, ihmisiä tulee ja menee, tarinan kannalta enemmän ja vähemmän oleellisia. Aleksanderilla on serkku Gregor. Jeffrreyllä ystävänä antiikkikauppias Andrew. Kuvioihin tulee Vladimir Markov Monte Carlosta. Jeffrey saa erikoislaatuisen tehtävän Vladimir Markovilta lähteä Venäjälle ostamaan antiikkia ja selvittämään vanhan talvipalatsin ostoa, koska alunperin tehtävään pyydetty henkilö ei  voi ottaa tehtävää vastaan. Jeffrey, joka on osittain puolalainen saa oppaakseen Jussefin joka on Ivonan veli. Jeffrey matkaa Puolan ja Ukrainan kautta Pietariin ja sotkeutuu lopulta kadonneen amerikkalaisen vapaaehtoistyöntekijän katoamiseen kuin kadonneisiin kirkon aarteisiin, joutuen pakenemaan niin Mafiaa kuin Mafiaan liittyneitä KGB:n jäseniä.

Markovin suvun talvipalatsi on hyvin erikoinen teos genreltään. Takakansitekstin mukaan tämä on yhdistelmä faktaa ja fiktiota. Eletään NL:n hajoamisen jälkitunnelmissa. Tarinassa pyöritään vallan ja rahan, politiikan ja uskonnollisten ristiriitojen maastossa.  En oikein tiedä, mikä tässä on totta ja mikä ei. Googlauksella selvisi jotain Uniaattikirkoista, mutta J.F.Kennedyn rauhankaartista ei löytynyt mitään tietoa. Hieman mietitytti, olisiko ollut mahdollista, että amerikkalaisia vapaaehtoisia olisi voinut mennä vapaaehtoiseen rauhantyöhön Venäjälle? Tästä olisin kaivannut hieman lisäinfoa.Tai KGB:n ei korruptoituneet joukot tehdä yhteistyötä amerikkalaisten lähetystötyöntekijöiden kanssa? Toisaalta tarina oli ihan luettava, toisaalta aika utopistinen. Idän ja lännen välinen jännite teoksessa ilmeni samoin kuin protenstanttisen uskon ja ortodoksisen uskon välinen eroavaisuus. Jeffrey yritti ymmärtää ortodoksisia kirkonmenoja ikoneineen. Ivonakin, joka kuvaa Jeffreytä aika ennakkoluuloisesti piispalleen, luonnehtimalla tätä purukumiaivoiseksi länsimaalaiseksi, jolla on lapsen kasvot ja mieli, hieman lieventyy näkemyksissään. Todellakin aika erikoinen yhdistelmä hengellistä pohdintaa ja salajuonia.

Historialliset tosiasiat:

 "Pietari oli kuin murjottava kuiningatar. Kaupunki oli toisaalta säilyttänyt Venäjän perustajan Pietari Suuren sille antaman loiston. Mutta pitkät kommunismin vuosikymmenet olivat tehneetsiitä ankean. Rakennukset kaipasivat kunnon puhdistusta. Likaa tihkui joka huokosesta. Ilma oli pölystä sakea."

En kiinnittänyt tähän aiemmin huomiota, mutta nyt, kun aloin kirjoittaa tätä postausta täytyy mainita, että joko kirjailija ei ole ollut ihan tarkkana tai suomentaessa on tullut virhe, mutta maininta, että Venäjän olisi perustanut Pietari Suuri on kyllä melkoisen iso ja naurettava fiba. Lieneekö tässä sitten tarkoitettu että Pietari, entinen Leningrad, olisi Pietari Suuren perustama, mikä kuulostaisi historiallisesti osuvammalta. 

Parasta kirjassa oli ortodoksisuuden kuvaukset, joista tykkäsin. Ehkä tämä kuitenkin jossain määrin antaa kuvan niistä sekavista oloista, joissa Venäjällä kommunismin kaaduttua mahdollisesti elettiin, vaikka onkin kovin amerikkalaisesta näkökulmasta kirjoitettu. Venäjän oloille ei annettu kovin paljon sympatiaa ortodoksista kirkkoa lukuunottamatta, joka sekin kyllä sain osansa kritiikistäkin. Mutta se totuudenmukaisuus ja fakta on kaivettavissa melkoisen sillisalaatin keskeltä.

---

Kirja on luettu myös Kirjarikas elämäni -blogissa, jossa on huomattu sama, minkä itse koin, että ensi alkuun tuntui, kuin luvut olisivat kovin irrallisia ja yhteys niiden välillä tuntui olevan kadoksissa, tämä erillisyys kuitenkin loppua kohden alkoi kaventua.

--

Tällä mukana Seinäjoen kaupunginkirjaston Aikamatkalla -lukuhaasteessa, kohta: 90-luvulla ilmestynyt tai 90-luvulle sijoittuva teos.