Satu Prusti: Tahdon herättää aamuruskon!

 

Satu Prusti

Tahdon herättää aamuruskon

RV-kirjat, 1992

129 + 1 s.

Alkulause: Koulu edusti minulle toista maailmaa.

Loppulause: Käänsin kasvoni aurinkoon, sillä Jumala on aurinko ja valkeus.

Tahdon herättää aamuruskon on Marilauran tarina. Tarina on kerrottu minä-muodossa. Kerronta on keveää, pakotonta ja kuvaavaa. Tarinan keskiössä on siis Marilaura, joka käy koulua St. Martinissa jossain päin Ranskaa. Ranskanopintojen ohella hän vapaa-aikoinaan harrastaa maalaamista Alphons-nimisen vanhuksen (?) ohjauksessa. Eräänä päivänä hän tutustuu Alphonsen pojanpoikaan Reneen eikä saa tätä mielestään, vaikka näiden kahden nuoren elämänkatsomukset ovat täysin toistensa vastakohdat. Marilaura on uskovainen, jolle Jumala on ensisijainen. Rene taas ei usko mihinkään, jos niin voi sanoa. Marilaura kipuilee tunteidensa ja uskonsa ristiriidassa.

Satu Prustin teksti on herkkää. Tekstistä kuvastuu nuoruuden into ja palavuus, myös rakkaus kaikkeen kauniiseen ja hyvään. Teksti on sekoitus arkea ja unelmia.

Miljöö on siis ranskalainen. Teksti on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka saavat miettimään, onko kirjoittajalla ollut omakohtainen kokemus maasta ja kansasta, vai onko kaikki tämä tietous maantieteestä ja väreistä koulutietoa tai kirjoista etsittyä tai mielikuvitusta. Teksti on kuitenkin sujuvaa eikä yksityiskohdat ole lainkaan päälleliimatun oloisia.Tahtoisin todellakin nähdä nuo värit, joita Prusti kuvaa: pronssinruskeat kalastajat, asuurinsinisyyden. Tämä on nuoruudenraikkaudella ja uskonantaumuksella kirjoitettu teos. Hienovireinen ja kliseetön.

Pyylevä, rusoposkinen vihanneskauppias hääräsi touhukkaana tiskinsä takana. Hänellä oli kenkäharjan paksuiset mustat viikset, jotka nousivat ja laskivat hänen puhuessaan. - Kurkkua hyvä rouva? Mies oli jo napannut kurkunvonkaleen tiskiltä ja oli punnitsemassa sitä - Kaksi frangia kilo mutta  vain tänään. Kuinka monta laitetaan madame?

Erityismainita tälle lauseelle:

 "Ajatukseni rakensivat kuunsäteistä sillan taivaaseen."

----

Tällä mukana Pariisi -Dakar kirjarallissa. Tämä teos sijoittuu siis Ranskaan. Ranskan eri kaupunkeja mainitaan, myös Pariisiin viitaaan. Tapahtumapaikka on kuitenkin toisaalla.

Timo R. Stewart: Kadonneen arkin metsästys!

 

Timo R. Stewart

Valter Juva Kadonneen arkin metsästys

Gaudeamus, 2020

190 s.

Kirjan aihe on, kuten tekijä esipuheessaan kuvaa, erikoinen. Voisi sanoa jopa outo. Tekijän mukaan "epätavallisuus on hyvän seikkailun ytimessä." No, näin tietysti onkin. Tämä teos ei kuitenkaan ole puhdas seikkailukirja. En oikein tiedä, onko tämä puhdas tietokirjakaan sen paremmin kuin elämänkerta. Tämä on vähän niitä kaikkia.

Kadonneen arkin metsästys kertoo Valter Juvsta, suomalaisesta runoilijasta ja maanmittarista, jonka tunnetuin teos on runo Jo Karjalan kunnailla lehtii puu.

Valter Juva oli kuitenkin myös jonkinasteinen teologi. Erityisesti  häntä kiinnosti raamatunhistoriassa Israelin kansan vaiheissa kadonnut Liitonarkki. Hän sai päähänsä, hepreaa jonkin verran lukiessaan ja Raamattua tutkiessaan, että Raamatun tekstien takana on (esim. Mooseksenkirjoissa ja Hesekielin kirjassa) salainen sanoma siitä, mihin tuo  historian vaiheissa kadonnut Liitonarkki on kätketty. Hän alkoi puuhata retkikuntaa, jonka tarkoituksena oli lähteä kaivamaan tuo arkki esille.

Tämä teos kertoo paitsi Valter Juvan elämästä tuon retkikunnan, johon kuului englantilaisia aristokraatteja vaiheista 1900-luvun alkukymmenillä, taustavaikuttajana, ja siitä, mihin kaivaukset Jerusalemin temppelivuorella johtivat ja päättyivät.

Todellakin hyvin erikoislaatuinen teos, joka yhdistää eri kirjallisuuslajeja olematta kuitenkaan fiktiivinenkään. Teoksessa on paljon kuvamateriaalia ja viitteitä, jotka avaavat suomalaista "vaikuttamishistoriaa" ja kansainvälistä elämää ja historiaa tavalla, jonka vertaista ei kirjallisuudessa tähän mennessä ole ollut. 

En ole katsonut Indiana Jones -elokuvia, mutta tässä lienee - ainakin hetkittäin jotain samaa. Minun mielestäni aika utopistista, vaikka uskonkin, että Liitonarkki on todellinen historiallinen esine, jota ei kuitenkaan välttämättä ole enää olemassa. Mutta teologinen puoli sikseen. 

Jos minne katsees kääntyy,

on tuskaa, synkkyys yön,

ään' halki maailmojen ääntyy

elon turhuutta, tyhjyyttä työn.

Sen tiedät ja elää halaat,

jäät työhön ja laitat hään,

sydämeltäsi tuskat salaat

jo onnen unta näät."

- Paratiisi, Valter Juva (Juvelius) 1897

Sanojen sävyt, kielten kauneus ja merkityksen eri tasot saivat Valter Juveliuksen levottoman mielen sytttymään. Kiinnostus kirjoihin, ihmeellisiin kaukomaihin ja maailman moniin tutkimattomiin mysteereihin olisivat suotuisammissa olosuhteissa varmasti tehneet hänestä päätoimisen runoilijan, kirjailijan tai tutkijan.

Tämä teos on ehdolla Tieto Finlandia 2020 :ssa. Ja kyllähän tämä tuo esille unohdettua historiaa ja elämää, joka jollain tasolla on ajankohtaista vielä tänäänkin.

----

Pohjoinen lukuhaaste kohtas 23: Tietokirjallisuuden Finlandia-voittaja tai ehdokas

Helmet-2020 -lukuhaaste kohta 16: Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli. Raamattu on kirja, jolla on rooli tämän taustalla, vaikkakin tämä ei ole niinkään raamatullinen.

Asta Särs: Hiekka kukkii!

 

Asta Särs 

Sand och hibiskus

Hiekka kukkii

Suomentanut Leena Haavisto

Suomen Lähetysseura, 2001 

182 s.

Kansi: Riikka Tähtinen

Alkulause: Anna Kaarina istuu verannan portailla.

Loppulause: Olemme täällä Jumalan kutsumina.

Teemat: Kutsumus, lähetystyö, sopeutuminen, perhe-elämä

Anna Kaarina on nuori uskovainen, joka haaveilee lähetystyöstä. Sitä silmälläpitäen hän alkaa opiskella sairaanhoitajaksi. Erään kerran kuoroharjoituksissa hän kohtaa Ollin, joka soittaa kitaraa ja rakastuu.

"En selviä tästä. Olen rakastunut, hän valitti Sonjalle harjoitusten jälkeen. Minunhan piti lähteä lähetystyöhön" Mitä tästä oikein tulee?  Sonja oli käytänöllinen. Hän sanoi: Ota selvää, pitääkö hän sinusta. Sano, että aiot lähetystyöntekijäksi. - En ikinä, Anna Kaarina sanoi."

No, Anna Kaarina tekee kuitenkin tuttavuutta Ollin kanssa, menee tämän kanssa naimisiin ja saa kaksi lasta, tytön ja pojan. Ja lähetystyöhaaveet, nekin toteutuvat, kun he vihdoin vuosien valmistautumisen jälkeen lähtevät Senegaliin.

Hiekka kukkii on pieni vahva teos lähetystyön arjesta. Se ei kerro kaikkea sanasta sanaan vaan tekstiin jää paljon ilmaa. Lauseet ovat lyhyitä, selkeitä.Näkökulma on Anna Kaarinan, jonka sisäistä taistelua kutsumuksen ja arkielämän, todellisuuden haasteiden keskellä käydään läpi. Ilmassa väreilee kertomattomia jännitteitä, pelkoa, kipua, kuitenkin myös iloa, valoa ja seesteisyyttä. Kaiken tuntemattoman keskellä on jotain tuttua, kuten hiekan keskellä kukkiva kiinanruusu.

Erityismaininta tälle ajatukselle:

"Ehken olisi niin välittänyt pölystä, mutta pohjoismaalaisena minun olisi pitänyt kysyä itseltäni, tahdonko sopeutua toiseen kulttuuriin, kun mielestäni jo uusmaalaiset olivat aika omituisia."

Teos on saanut kunniamaininnan Församlingsförbundetin romaanikilpailussa 1991.

---

Kirjallinen maailmanvalloitus: Senegal

Pariisi Dakar -kirjaralli

Janette Oke: Beyond the gathering storm!

 

Janette Oke

Beyound the gathering storm

Bethany House Publishers, 2000

253 s.

Tarinan keskiössä on kaksi sisarusta Christine ja Henry Delaney. He eivät ole verisisaruksia vaan kumpikin on adoptoitu Delaneyn perheeseen. Heidän kasvatti-isänsä on ammatiltaan ratsupoliisi ja elänyt Kanadan pohjois-osassa Athabascissa. 

Christine on muuttanut kaupunkiin, jossa  hän on konekirjoittajana Kingsleyn toimistossa. Heti ensimmäisenä päivänä mennessään haastatteluun Christinen vaatteet likaantuvat, kun Kingsleyn yliopistossa opiskeleva poika Boyd ajaa autollaan vauhdikkaasti tämän ohi niin,että kura lentää. Christine kuitenkin rakastuu erinäisten vaiheiden jälkeen Boydiin, vaikka tämä on tyystin erilainen kuin hän itse. Christine on harras kristitty. Boyd, joka tosin opiskelee yliopistossa, on rikkaasta perheestä, komea, mutta myös huikentelevainen, joka katsoo asioita vain omasta näkökulmastaan eikä anna painoarvoa kristillisyydelle.

Vuoroin Christinen tarinan kanssa kerrotaan Henrystä, joka on ottoisänsä lailla valmistunut ratsupoliisiki. Myös hän on harras kristitty. Henryä kuitenkin vaivaa eräs tapahtuma viiden vuoden takaa, kun hän on joutunut viemään viestin nuorelle naiselle, jonka mies on kuollut onnettomuudessa. Naisella, joka on nyt siis jäänyt leskeksi on vastikään syntynyt poikalapsi. Henry ei saa mielestään tuota nuorta naista ja kuinka ollakaan, hän tapaa tämän uudessa komennuspaikassaan, jossa tämä toimii parturina ja jossa tämä tunnetaan nimellä Sam.

Tarina sijoittuu 1930-luvun loppupuolelle tai 40-luvun alkuun. Tarinan alkupuolella viitataan Hitleriin toimiin ja sodan uhkaan, johon myös tarinan lopussa viitataan. Muutoin tarina sijoittuu siis kaupunkiin, jossa Christine taistelee rakkauden ja arvojen ristiriidassa ja Henry jossain komennuspaikassaan velvollisuuksien ja tunteidensa keskellä.

Pidin tästä tarinasta. Englanninkielisenäkin tämä oli helppolukuinen. En tiedä, mutta mietin, olisiko  tähän  jatkoa? Ainakin Christinen ja Boydin tarina jättää monia kysymyksiä, vaikka suhde päättyykin ja Christine saa potkut. Myös tuo viittaus sotaan Euroopassa ja Hitleriin lisää tätä ajatusta jatkosta, mutta vaikea sanoa, voihan se olla vain viittaus aikaan, jota eletään ilman että käytettäisiin päivämääriä ja vuosilukuja. 

Hieno pieni tarina kaiken kaikkiaan. 

Tapaus, joka minua kuitenkin mietitytti, oli Henryn ja Samin 5-vuotiaan pojan välillä käyty keskustelu pilvistä ja niiden olemuksesta.

 

- The clouds are white, mused little boy. 

- They're white", agreed Henry.

- Sometimes they're black.

Henry turned to study the little boy's face: "Do you know what makes the difference?"

- Uh-uh, he shook his head.

- The sun.

- The sun?

- Yes. If  the clouds are too thick to let the sun shine  through, we have dark, cloudy days. Sometimes they even look mean and ugly. If the sun can shine on them, they look white and fluffy. Pretty. If  we could look at them from other side, way up where sun lives, they would always look woolly white and fluffy.

Keskustelu jatkuu hengellisenä pohdintana Jumalan maailmoista, mutta minua tämä keskustelu mietitytti, koska mieleeni tuli se ainut lentokoneessa tekemäni ulkomaan matka ja kuinka näin pilvet sieltä toiselta puolen. Auringonpaisteesta en muista siellä pilvien yläpuolella, mutta ne pilvet näyttivät kaikkea muuta kuin keveiltä ja pehmeiltä. Ne olivat kuin jääpiikkejä. En voinut olla miettimättä, oliko kirjailija koskaan nähnyt pilviä lentokoneesta katsottuna?

Myös minua hieman mietitytti, kuinka kehittynyttä terveydenhuolto oli tuohon aikaan? Olisiko karhun raatelema mies voinut selvitä sen aikaisilla välineillä ja toimilla? 

...

Pohjoinen-lukuhaaste kohta 24: Vieraskielinen teos

Seinäjoen kaupunginkirjaston Aikamatkalla -lukuhaaste kohta 27: 2000-2009 ilmestynyt kirja